Arvoisa saamelaiset siskot ja veljet!

Julkaisin kotisivuillani pari vuotta sitten etäpuheen koronaviruksen riehuessa ympärillämme. Paljon on sen jälkeen tapahtunut ja maailmassa on tapahtumassa parhaillaankin suuria muutoksia. Voisi sanoa niin, että maailma elää tänä päivänä epävarmuuden aikaa. Ongelmia aiheuttavat valtioiden sisäiset ja ulkoiset kriisit, taistelu luonnonvaroista ja ilmastonmuutos. (Joista konkreettisin Ukrainan sota.)

Maailma on viimeisen kahden vuoden aikana suuresti muuttunut. Tekniikan ja kulkuneuvojen aikaansaamat aineellisten olojen muutokset ovat olleet valtavat. Mutta vielä tärkeämmät ovat tapahtuneet muutokset jotka ajan hengen mukaan ovat tapahtuneet ihmisten mielissä, katsantotavassa ja ajatuksissa. (Vastakkain asettelu ja ihmisten katsantokanat ovat jyrkentyneet - olemme osoittaneet suvaitsemattomuutta) Elämäntapansa määräävä ihminen on kadonnut ja sijalle on tullut ansiota tavoitteleva spesialisti ja erikoisasiantuntija. Saamelaiset ovat mukana tässä pelissä yhdessä muiden kanssa.

  Kansainvälinen jännitys ei ole vähentynyt, vaan lisääntynyt ja Ukrainassa se on muuttunut kuumaksi. Meillä saamelaisten kaltaisilla pienillä kansoilla ei ole osaa eikä arpaa tässä suurvaltojen politiikassa. Me haluamme pysyä siitä mahdollisimman kaukana. (Siitä huolimatta se täyttää meidän sydämemme pelolla ja ahdistuksella, vilpittömistä rauhan pyrkimyksistään huolimatta. Pienet kansat ovat suuressa vaarassa joutua sodan jalkoihin ja suurten miehittämiksi, sen Ukrainan sota osoittaa).  

Huolestuneina maailman kansat niin suuret kuin pienet ovat seuranneet kansainvälisen politiikan kehitystä. Meidän saamenkansallamme ei ole muuta pyrkimystä kuin saada lakiensa ja demokraattisen järjestyksensä suojassa elää omaa kansallista elämäänsä ja rauhallisesti työtä tekemällä parantaa kansamme elinehtoja. Hartain toivoni on, että suurvaltojen väliset ristiriidat, joihin meillä ei ole mitään osuutta selvitetään rauhallisin keinoin.  

Pienten kansojen asema suurvaltojen valtapolitiikan aikana ei ole kadehdittava. Niiden osallistuminen maailman politiikkaan on tekniikan kehityksen ja olosuhteiden muutosten johdosta olennaisesti kadottanut merkityksensä, mutta niiden vaara on joutua suurvaltapolitiikan uhreiksi (ja miehittämäksi) on lisääntynyt. Pienten valtojen tehtävät ovat oman kansan henkisen ja aineellisen elämän kohottaminen, kansojen olojen ja elintason parantaminen sekä voimiensa mukaan osuutensa antaminen ihmiskunnan sivistyksen yhteiseen aarreaittaan. Tyydytyksellä voimme todeta, että huolimatta pohjoisesta sijainnista ja luonnon tuottamista vaikeuksista, olemme kovalla työllä ja sitkeällä kestävyydellä saavuttaneet tunnustusta ansaitsevia tuloksia.  

Meidän saamelaisten tulevaisuus on tällä hetkellä hämärän peitossa. Saamenkansan tulevaisuus riippuu viime kädessä kuitenkin kansasta itsestään, omien ihanteittensa, omien valtiollisen ja kansallisen elämänarvoja kohtaan; eikä vähimmin siitä kykeneekö se erottamaan maan elinkysymykset toisarvoisista ja yksimielisesti kokoontumaan kansan arvojen ympärille.  

Viimeisen kahden vuoden aikana ovat järkyttävät tapaukset ovat seuranneet toinen toisiansa, kansainvälisiä suhteissa on kaikille mutta erityisesti pienille saamelaisten kokoisille kansoille vaarallinen väkivallan oppi nousemassa etusijalle. Valtiollisella, että yhteiskunnallisella ja taloudellisilla alueilla esiintyy toinen toistaan mullistavimpia vaatimuksia ja ehdotuksia valtasuhteiden muuttamiseksi. Eräitä syvälle käypiäkin on jo pantu tai yritetty panna käytäntöön. Koetellut valtiollisen yhteiskunnallisen vapauden periaatteet on sysätty syrjään ja niiden sijalle on otettu aatteita ja tapoja, joiden olen luullut aikansa eläneeksi, koska kaikkia niitäkin on kokeiltu ja keveiksi havaittu. Niistä voisi kirjoittaa pitkän listan alkaen Karl Marxista ja Neuvostoliiton romahtamisesta.  

Tällainen murros on johtanut siihen, että kaikkea leimaa väliaikaisuuden ja epävarmuuden aika. Nyt jos milloin on tarpeen ryhtyä puolustamaan sitä mikä on ollut sukupolvien aikana saamelaisten ja suomalaisten edistyksen ja menestymisen pohjana. Nyt jos milloinkaan on tarpeen kunnioittaa ja vaalia hellävaroen sitä perintöä, jonka me saamelaiset olemme saaneet ja mistä olemme tuleville sukupolville vastuussa. Nyt jos milloinkaan on saamelaisten elinkysymyksessä turvattava kaikki se arvokas, mitä meidän saamenkansa on aikaisempien sukupolvilta perinyt. Tänä päivänä jos milloinkaan tarvitsee saamenkansa yhteiskuntaa säilyttäviä voimia. Niiden lujuudesta ja vahvistumisesta tulevaisuus riippuu - siitä, missä määrin nämä yhteiskuntaa ylläpitävät voimat kykenevät hallitsemaan ja ohjaamaan kehityksen kulkua.  

Itse haluan olla mukana edistämässä näitä yhteiskuntaa säilyttäviä ja koossapitäviä voimia. Haluan kaikin voimin ylläpitää sitä yhteiskuntarakennusta, sitä taloa, jossa saamenkansa on yhdessä kaikkien muiden kanssa kasvanut ja kehittynyt, jonka kansamme on omien tarpeittensa mukaan muodostunut. Kantani kaikkiin radikaaleihin ehdotuksiin valtasuhteiden muuttamisesta on "korjaamalla (korjaavalla tavalla, mitään hävittämättä)". Saamelaisten kuten muidenkin samalla alueella elävien olosuhteet ovat viime vuosien aikana jatkuvasti muuttuneet, Suomesta on tullut EU:n jäsen ja saamelaisten ääni kuuluu YK:ssa. Itse haluaisin säilyttää Suomen valtiollisen, yhteiskunnallisen sekä taloudellisen elämän perustukset, mutta  säilytystyö on tapahduttava niin, että se sopii ajan vaatimuksiin ja henkeen.  

Tahtoisin säilyttää sen, mikä vanhassa yhteiskunnassa on kestävää ja arvokasta. Jokainen muutos on tehtävä siten, että ne sopii ajan vaatimuksiin ja olosuhteisiin. Olisi  syytä säilyttää kaikki se, mikä tähän asti on ollut pysyvää. Jokainen muutos on tehtävä siten, että se soveltuu kansan tapoihin, tottumuksiin, perinteisiin sekä katsantokantoihin, lyhyesti sanottuna kehittämällä ja rakentamalla) - ei hävittämällä.  

Vain näin tällaiset muutokset tuovat hyviä ja kestäviä tuloksia. Näin mitään menettämällä säilytetään kansan elämässä se valtiollisten ja yhteiskunnallisten laitosten vakavuus, mikä on menestyksen ja hyvinvoinnin välttämätön edellytys.  

Mitkään yhteiskunnan myönteiset puolet eivät näytä kelpaavan äärimmäis-aineksille. Jotkut huutavat kurkku suorana; "meidän saamelaisten erityisesti taloudelliset olot ovat suorastaan kurjat, meidän on saatava itse päättää asioistamme." -Tällaiset väitteet ja vaatimukset eivät perustu tosiasioihin. Suomen saamelaisten elinolosuhteet ovat tällä hetkellä tosiasiallisesti paljon paremmat kuin yhdenkään pohjoismaissa elävän saamelaisryhmän. Kehitys Suomen itsenäisyyden aikana on ollut erityisen suuri, vaikka Suomessa oli tavattomia taloudellisia vaikeuksia erottuaan (vuonna 1917) Venäjästä.  

Kestämme vertailun muihin pohjoismaihin. Saamelaiset ovat saaneet omaa maata, maataloutta on tuettu, on rakennettu teitä, on rakennettu kouluja ja uusia taloja. Nämä kaikki toimenpiteet on tehty täällä karussa pohjolassa, sillä maantieteellisellä leveysasteella, jolla se esim. Ruotsissa alkaa näytellä yhä pienempää osaa maataloudessa.  

Monella saamelaisella on harha siitä, että uudella itsehallintolailla voidaan luopua voimassa olevasta valtiollisesta järjestelmästä. Se olisi sama kuin luopuisimme vapaudestamme; mikä merkitsisi myös demokraattisesta järjestelmästä luopumista. Voidaksemme saada valtiollinen järjestelmä hyvin toimimaan tarvitaan ennen kaikkea yhteisöllisyyyden tuntoa ja hyvää tahtoa nykyisen järjestelmän kannattajien keskuudessa.  

Kokemus on osoittanut, että nykyisestä voimassaolevasta itsehallinnosta ei ole valtiollisen järjestelmän korvaajaksi. Sen toiminnan tiellä on huomattavia vaikeuksia. Varsinkin käräjien poliittisen johdon ja käräjien enemmistön välinen suhde on epäselvä. En usko, että saamelaisten keskuudessa monikaan olisi valmis luopumaan valtiollisesta vapaudestaan ja sen turvaamista koskevista säännöksistä ja luovuttamaan sen muille.  

Saamelaisten aseman parantamiseen on vuodesta 1953 lähtien yritetty löytää ratkaisuja. Mikään yrityksistä ei ole johtanut tuloksiin. Ongelmaksi on muodostunut saamelaiskäräjien vaatimus maiden palauttamisesta takaisin saamelaisille, ilman näyttövelvollisuutta siitä, kuka tai ketkä ovat aluetta hallinneet ja omistanee ennen valtakuntien rajojen muodostumista. Näyttää siltä, että saamenkieliset saamelaiset eivät ole nykytilaan tyytyväisiä.

Valikoitunut menneisyys on heidän ajatuksissaan ja heidän on vaikea tunnistaa totuus; asioiden nykytilanne. Tosiasiassa saamenkieliset saamelaiset eivät muodosta muusta väestöstä erillistä saareketta, yhteistyö suomenkielisten saamelaisten kanssa on jatkunut ja syventynyt. Luulen, että tämän hyödyksi sekä saamelaisten ja suomalaisten kansainväliselle asemalle ja omalle kehitykselle. Tämä näkökohta tulisi ottaa huomioon lainsäädännössä.

  Itsehallinnon avulla saamelaisilla on suuret mahdollisuudet poistaa saamelaiskulttuurin tiellä olevia esteitä. Saamelaiset eivät ole löytäneet mitään hyvää nykyisessä järjestyksessä, sen vuoksi he vaativat kuviteltujen epäkohtien korjaamiseksi ILOn sopimuksen ratifiointia. Se on kuitenkin osoittautunut liioitteluksi. Paranevatko olot jos poliittisilla määritelmillä sama väestö jaetaan kahteen osaan. Tällaisilla esityksillä eivät yhteiskunnalliset olosuhteen korjaannu vaan niitä tulee lisää. Erityisesti taloudessa odotetaan valtiolta paljon. Mutta on kevytmielistä vaatia sellaista, jota ei voida täyttää.

Lopuksi

Tarvitsee vain katsella ympärilleen ja koettaa tunkeutua ajan virtausten pohjalle niin huomaa, että me kaikki olemme toisistamme riippuvaisia. Kun maa ja kansa yleisesti kehittyvät vaurastuvat niin talouselämän yleiset haarat ja niillä toimivat yksityiset ja menevät eteenpäin. Ja Suomessa yrittäjä on säilyttänyt merkityksensä taloudellisina tekijänä. Nykyaikainen elämä on toisenlaista, se on entistä monipuolisempaa. Saamelaisten porotalous ei voi nykyaikana menestyä ja kehittyä ellei ole kauppaa ja teollisuutta ja kaupunkeja, jotka ostavat saamelaisten poromiesten valmistamia tuotteita.  

Elämme murrosajassa, enkä voi varmuudella sanoa, mitä tuleva aika pitää sylissään. Ajatellessani näitä asioita ei voi välttyä sitä ajatusta, että ennemmin tai myöhemmin, jälleen havaitaan ja tunnustetaan elämän olevan paljon enemmän yhdistäviä voimia, sopusointua ja yhtenäisyyttä kuin, mitä nyt ollaan taipuvaisia myöntämään. Tänä päivänä me kaikki nojaamme toisiimme, kaikki me toisistamme riipumme, kaikki me teemme työtä yhteiseksi hyväksi - työtä josta huomattavalta osaltaan kansan menestys riippuu. Sitä ilman saamelaiset eivät voisi elää sivistyskansan elämää ja pysyä pystyssä kansojen joukossa.  

En halua ryhtyä ennustamaan tulevaa kehitystä. Onnettomuuden profeettoja on kuten tunnettua riittävästi. Siltä tosiasialta emme voi sulkea silmämme, että viime aikaiset maailman tapahtumat ja yleinen suunta arveluttavat ja, että primitiiviset aatteet ja muodot pyrkivät maailmassa suurella voimalla valtaan. Ajat ovat muutenkin omiaan antamaan aihetta ajatteluun ja huoleen. Tätä levotonta aikaa on kestänyt lähes 80 vuotta. Maailma ei ole vielä päässyt tasapainoon, vaan yhä etsii jotakin, josta se ei ole selvillä.  

Erityisesti meidän pienelle saamenkansalle yleisen kehityksen kulku ei ole tällä hetkellä suotuisa; se väkivallan mieliala, yltiöpäinen ja yksipuolinen kansalliskiihko rinnan suurvaltojen mahtavuuden ja voiman korostamisen kanssa on meille saamelaisille vaarallista. Sellainen tuo kaikille maapallossa eläville surkeutta. Luotan kuitenkin siihen, että järki voittaa ja kaikki voisivat tuntea elmänsä turvatuksi.