Espanjantauti Inarisssa

Maailmanlaajuinen koronavirus ei ole maailman historiassa uusi ilmiö. Nyt kun tästä koronavirusepidemiasta keskustellaan, muistin virkistämiseksi palauttaa mieliin minkälaisia vaikutuksia Inarissa tammi-helmikuussa 1920 riehunut espanjan tauti aiheutti ja mitä siitä seurasi.

Sen kynsissä väestöstä menehtyi 190 ihmistä mikä oli 10% kunnan asukasmäärästä. Espanjan taudissa menehtyi myös mummini Kristiina Kitti 23.1.1920. Ajat olivat tuolloin ja sitä aikaisempina vuosina olleet hyvin vaikeita etenkin poromiesperheille. Lumisten ja ankarien pakkastalvien johdosta kuoli tuhansia poroja nälkään. Monilta poromiehiltä loppuivat porot lähes kokonaan, perheet hajosivat. Näin kävi äitini vanhemmille Kristiinalle ja Niilalle. Seuraus tästä oli, että Menesjärvellä sijainnut Hopitusojan kruununmetsätorppa jäi autioksi. Äitini siskot piikoivat ja veljet auttoivat vaikeuksissa olevia sukulaisiaan Hannu Kittiä ruokapalkalla Lismassa, Uula Kittiä Pyhäjärvellä, Kaapin Jounia eli Jouni Aikiota Lemmenjoella.

Ronkajärvellä asuneen isäni Lars Ole Westin ja hänen vaimonsa Raunan viidestä lapsesta, eli minun sisarpuolistani kolme tyttöä kuoli espanjan tautiin. Tytöt on haudattu Inarin hautuumaahan. No miten on mahdollista, että tauti ulottui myös kaukana erämaissa poroja paimentaviin sukulaisiini? Tätä ehkä valaisee saamelaismuseon teksti "Espanjantaudin loppunäytös alkoi joulukuussa 1919. Suomessa tämän viimeisen influenssa-aallon tuhoisimmat seuraukset koettiin Inarissa. Inarin ja Utsjoen aluelääkäri Yrjö Jukola totesi ensimmäiset influenssaan sairastuneet 10. päivä tammikuuta 1920 Kaamasen kylässä. Potilaat olivat saaneet tartunnan kauppamatkallaan Norjan puolella Näätämön kylässä. Tauti levisi nopeasti koko Kaamasen kylään ja edelleen muihin kyliin". Eräs taudin leviämisväylä oli siis poromiesten kauppamatkat Norjaan, Jäämeren rannalle, jossa poronlihalla vaihdettiin elintarvikkeita. Virus oli todennäköisesti jalkautunut merimiesten mukana tänne. Kaapin Jounin mukaan tällainen kauppamatka saattoi kestää parikin viikkoa.

Monet saamelaiset, jotka eivät itse ole kokeneet ennen tällaista, romantisoivat mielellään mennyttä aikaa. Sellaista kuullessani minun on pakko pysähtyä, jäädä katselemaan ympärilleni. Mutta kun katsoo maailmaa vanhan saamen että uuden saamen välillä, varsinkin mennyttä aikaa ja tätä päivää realismin valossa, jää väkisinkin miettimään mitkä ovat eri saamelaissukupolvien arvot? Miksi ja miten maailmankuva on muuttunut noista ajoista? Tavattoman tärkeä tekijä tässä on ollut espanjantauti, jonka järkyttäviä vaikutuksia inarilaisten elämään edesmennyt äitini Magga kuvaili minulle kauniilla saamenkielellä ja ne jäivät syvälle nuoren pojan mieleen. Tautiin menehtyi Inarissa 190 ihmistä, mikä on paljon enemmän kuin toisessa maailmansodassa kaatuneitten inarilaisten määrä. Inarin väkiluku saavutti ennen Espanjantautia vallinneen tason vasta 1940-luvulla.

Äitini mukaan elossa olevia vaani jatkuva hengenvaara, ainainen yhdessäolo kuolleitten tai kuolevien kanssa, mikä loi merkillisen ilmapiirin elävien ihmisten lähelle ja saattoi heidät ajattelemaan syvällä vakavuudella sellaisia kysymyksiä, joihin kukaan suomalainen tai saamelainen ei kyennyt antamaan vastausta. Jumalaltakin kaiken hädän hetkellä rukoiltiin apua. Äitini osasi saamenkielisen katekismuksen ulkoa, mikä vaikeassa tilanteessa helpotti kummasti. Jotkut kysyivät hädissään: jatkuuko elämä tämän kaiken kauheuden jälkeenkin? Äitini ihmettelikin miksi tätä ongelmaa ei kukaan ollut vielä ratkaissut. Sellaista ei koskaan ennen ole ollut yhtä lähellä saamelaisia. Espanjan tauti hävitti myös käsityksen ihmisen merkityksestä - hänen kuolemansa ja elämänsä ei tuntunut merkitsevän mitään. Tuntematon voima johti kaikkea.

Äitini mukaan espanjan taudin jälkeen elämän palautuminen kesti kauan. Entiset yhteistyö- ja toimintaverkostot joko hävisivät tai vaurioituivat. Monet talot olivat autioituneet. Nyt oli kuitenkin kaiken koetun jälkeen uuden maailman rakentaminen edessä, jolloin hän huomasi, että valmis pohja oli sittenkin jäänyt jäljelle, jonka päälle saattoi ryhtyä rakentamaan. Äitini mukaan uuden elämän rakentamisessa korostui erityisesti inarinsaamelaisten rakentava ja kannustava rooli. Äitini sukupolvesta, joka selvisi espanjan taudin koettelemuksista kasvoi tämän ajan suuri liike, tämän ajan tärkein virtaus, inarinsaamelaisia puoltava liike. Sen voima on uusi siinä, että se eroaa kaikista tätä edeltäneistä virtauksista.

Lopuksi totean, että on tuskallista nähdä miten nuoremman polven saamelaisaktivistien kannanotoissa ilmenee lohduton vieraantuminen ja täysi ymmärtämättömyys siitä että nyt eletään koko maailmaan uhkaavan ongelman keskellä. Nyt ei ole vallankumousten suunnittelujen aika. Me kaikkia saamelaiset, suomalaiset ja kaikki muutkin olemme samassa veneessä.

Lähteet: Inarin kulttuuritoimen haastatteluaineisto, Inarin kunnan äänitearkisto, Tarinoiden Inari, Terveyskirjasto Duodecim, Siida, ja Saamelaismuseo. Jouni Kitin äidin Magga Kitin ja Kaapin Jounin kertomukset.