Sapmelas-lehden ensimmäinen pääkirjoitus (julkaistu vuonna 1934), suomentanut Jouni Kitti.

"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta kauan saisit elää maan päällä". Tämä Raamatun kaunis sana koskee yhtä lailla kansaa kuin yksittäistä ihmistäkin. Niin ihmistä, joka elämässään kunnioittaa isää ja äitiään ja noudattaa heidän neuvojaan, seuraa onni ja siunaus niin myöskin sitä kansaa kohtaan, joka pitää arvossa esivanhempien tapoja seuraa onni ja se saa elää kauan maanpäällä. Mikäli kansa pitää parempana toisten kansojen tapoja ja elämänmuotoa, se varmasti katoaa maan päältä.

Pieni saamenkansa on saanut kärsiä menneinä vuosisatoina paljon vääryyksistä, mutta siitä huolimatta se on jaksanut säilyttää esi-isiensä kielen ja tavat ja sen vuoksi saamelaiset ansaitsevan täyden kunnioituksen. Tämä aika on luultavasti vieläkin vaarallisempi saamelaisille kuin entinen vainolaisten aika. Nyt vainolainen ei todella tule miekan kanssa tappamaan ja tuhomaan saamelaisia, se tulee paljon kavalammalla tavalla. Se ei vaadi saamelaisen omaisuutta ja henkeä, mutta se tahtoo nyt tuhota saamensuvun maanpäältä ja tehdä heistä suomalaisia, norjalaisia ja ties vaikka mitä.

Raamatussa sanotaan, että jokaisen kielen tulee kiittää Jumalaa, mutta saamenkieli katoaa jos saamelainen ei osaa kiittää Jumalaa muilla kuin vierailla kielillä. Silloin on saamelainen sukukunta tehnyt suuren synnin kun se ei ole ymmärtänyt kunnioittaa isää ja äitiä. Köyhällä ja pienellä saamenkansalla on kuitenkin vaikeata ja raskasta varjella kieltään ja tapojaan, kun ympäristössä ja oman kansan keskuudessa elää voimakkaita naapureita. Mutta nyt on toinen aika kuin satoja vuosia sitten. Nyt saamelainen voi vedota sivistykseen ja valistukseen. Saamelaiset voivat alkaa vaatia kompensaatiota niistä vahingoista, joita naapurit ovat heille aiheuttaneet. Ja naapureiden ikuiseksi häpeäksi jää, mikäli he eivät millään lailla ilmaise hyväntahtoisuuttaan saamelaisia kohtaan.

Suomalaiset, jotka ovat saamelaisten kielisukulaisia ja läheisin kansa koko maailmassa eivät ole sen paremmin toimineet saamelaisia kohtaan kuin muutkaan kansat. Nyt ovat kuitenkin eräät suomalaiset Helsingissä perustaneet Lapin Sivistysseuran, jonka tarkoituksena on työskennellä saamelaisten hyväksi. Tämä yhdistys on toistaiseksi varsin pieni ja sillä on toistaiseksi vähän varoja, jonka vuoksi se ei ole vielä saanut mitään merkittävämpää aikaan. Ja perusta tälle työlle on nyt laskettu ja näyttää siltä että se on luja. Saamelaisten asiaa on täällä etelässä pyritty tekemään tunnetuksi ja on yritetty herättää ihmisten kiinnostus sorrettua kansaa kohtaan. On aloitettu työ saamenkielisten kirjojen julkaisemiseksi. Toivottavasti saadaan saamelaisille saamenkielinen aapiskirja ja ajanoloon Uusi Testamentti.

Lapin Sivistyseuran aloitteen johdosta lähetti Suomen hallitus viime kesänä saamelaisten keskuuteen lääkäreitä ottamaan selvää heidän terveydestään ja elämäntilanteestaan. Vaikka he eivät ehtineet käydä joka paikassa siitä huolimatta siitä on paljon hyötyä. Saamelaisille on tehty oma kannsallislaulu. Sen sanat on kirjoittanut aito saamelainen Isak Saba. Toivottavaa olisi, että saamelaislapset saisivat kohta laulaa omaa kansallislaulua kouluissa niin kuin muutkin. Saamelaisten taloutta koskevia kysymyksi yhdistys aikoo myös ryhtyä selvittelemään. Ennen kaikkea poronhoito tarvitsee apua. Saamelaisten oma poronelinkeino on koko maalle tärkeä. Ei suomalainen eikä norjalainen osaa niin hyvin hoitaa porojaan kuin saamelainen. Tässä elinkeinossa on kuitenkin omat vaikeutensa. Raja-aitojen puuttuessa pääsevät porot joka vuosi Norjan puolelle ja tästä syystä hoitomaksut nousevat liian suurikksi. Siitä vaikeasta ongelmasta päästään eroon mikäli tärkeimpiin paikkoihin saadaan poroaidat. Joillakin alueilla ovat poronhoitoa vaivaamassa vieläkin suuremmat ongelmat. On sellaisia tunturialueita joihin suomalaiset ovat raivanneet heinäniittyjä sen vuoksi että saamelaisten porot pilaisivat ne. Sellainen on johtanut siihen, että he perivät saamelaisilta suuria korvauksia, joskus kaksinkertaisiakin korvauksia. Ja nämä suomalaiset, uudet vainolaiset eivät tee mitään muuta kuin elävät saamelaisten omaisuudesta. Kun poronhoitoa vaivaavat tällaiset ongelmat on selvää ettei se kannata. Saamelaiset köyhtyvät ja heidän on pakko myydä ja tappaa loputkin poronsa ja muuttaa pois kotituntureiltaan, jotka ovat heidän tärkeimmät alueensa. Mutta miten silloin käy? Huonosti ei käy ainoastaan saamelaisille, mutta koko pohjoisille alueille, jotka nytkin vaikeina aikoina elättävät saamelaisia.

Lapin Sivistysseura on ottanut tehtäväkseen jollakin tavoin auttaa saamelaisia. Mutta saamelaisten itsensä on oltava myös lujina silloin kun huomaavat joutuneensa kärsimään vääryyttä. Saamelaisilla on täysi syy vaatia oikeuttaan synnyinmaassaan, jonka hyväksi he työskentelevät. Lapin Sivistyseuran työ ei ole helpoa näinä alkuaikoina. Varojen puuttuminen haittaa, mutta toimintaa haittaa myös ystävien vähäisyys. Saamelaisten viholliset, joista suurin osa on pimennossa, työskentelevät rumasti saamelaisia vastaan. Hei eivät kestä sitä, että Lapin Sivistysseura on ryhtynyt ajamaan saamelaisten asioita. Sen sijaan he ovat ryhtyneet kaikilla tavoilla vähättelemään ja moittimaan yhdistystä ja vaikeuttamaan sen toimintaa tai pyrkii tekemään sen toiminta mahdottomaksi. Me emme kuitenkaan pelkää näitä vihollisia, me silloin tiedämme, että saamelaiset ovat puolellamme.

On alueita joissa saamelaiset itsekin suhtautuvat epäilevästi yhdistyksen tarkoitusperiin siitä syystä, että yhdistyksen viholliset ovat kertoneet jos jonkinlaisia tarinoita. Toivottavaa olisi jos Lapin Sivistyseuta kykenee osoittamaan saamelaisille että se ajaa heidän parastaan eikä se tarvitse saamelaisilta muuta kuin myötämielisyyttä ja rakkautta. Kaikista tärkeintä yhdistyksen toiminnassa on ollut tämän lehden aikaansaaminen. Norjassa ilmestyy Sabmelas-lehti ja sitä tilaavat myöskin Suomen saamelaiset. On selvää, että Suomen saamelaiset tarvitsevat oman lehden ja he tarvitsevan sen ilmaisena, koska monet saamelaiset ovat niin köyhiä, etteivät he kykene sitä ostamaan. Kun Lapin Sivistysseurasta tulee joskus varakkaampi kykenee se useammin julkaisemaan lehteä. Tällä hetkellä joudumme tyytymään siihen, että lehti ilmestyy silloin tällöin. Olisi hauskaa jos saamelaiset itsekin muistaisivat joskus kirjoittaa lehteen uutisia saamelaisista. Kirjoituksia voi lähettää osoitteeseen:-tohtori Paavo Ravila. Helsinki. Mechelininkatu 23.

Olkoon tämä ensimmäinen numero merkkinä siitä, että saamelaisille koittavat paremmat ajat. Olkoon se niinkuin aamun sarastus, joka pitkän yön jälkeen kertoo, että aurinko on nousemassa. Ennustakoon se, että se päivä on yhtä suuri ja kaunis kuin saamelainen kesäpäivä, jolloin aurinko ei laske tuntureiden taa ja jolloin yötä ei ole.

Sapmelas nro 1/1934

Kommentti

Ensimmäisen Sapmelas-lehden pääkirjoitus on siinä mielessä mielenkiintoinen, että saamenkielellä Sapmelas-lehtea julkaiseva Lapin Sivistysseura ei pyri maailmanparantajaksi mutta haluaa tuoda sellaiset asiat pääväestön tietoon, jotka uhkaavat saamenkieltä ja kulttuuria ja edistävät saamelaisten sulautumista suomalaisiksi.

Sanoisin näin, että tarkoituksena ja tavoitteena on se, että saamelaisia ylempänä olevan suomalaisen sivistyskansan on ymmärrettävä, että saamenkansan on saatava pohtia vapaasti olemassaolonsa oikeutusta kenenkään siihen painostamatta. Lapin Sivistysseuran rooli nähdään tässä saumakohdassa merkittävävänä tiedollisen ja henkisen avun antajana.

Suomalainen sivistyneistö on ymmärtänyt hyvin tämän saamenkansan olemassoloon liittyvän kysymyksen tärkeyden. Tuskinpa voidaan tämän paremmin luonnehtia sitä poliittista pohdintaa saamenkansan tiulevaisuudesta joka vuonna 1918 itsenäistyneessä Suomessa oli tuolloin herännyt. Kirjoituksesta saa myönteisen käsityksen saamelaisten olosuhteiden parantamiseen tähtäävästä toiminnasta, punnitaan mahdollisuuksia, tehdään laskelmia, vertailuja. Siihen yhdistyksen harrastus politiikan ympärillä yksinkertaisuudessaan rajoittuu.

Kirjoittaja tiedostaa sen että yhdistyksen politikka ei ole idealismia eikä maailmankatsomusta. Sellaisesta asiasta kun kysymyksessä on saamelaisten olemassaolosta ei ole varaa sellaiseen seikkailuun, josta ei ole saamelaisille todellista hyötyä. Sapmelas-lehteä julkaisevan seuran tavoitteena on että suomalainen suuri yleisö vapautuisi saamelaisia koskevista ennakkoluuloista. Kirjoitus osoittaa, että tällainen tuumiskelu vaatii kirjoittajalta perusteellisia tietoja saamelaisalueen yleisten olosuhteiden ja Suomen ja maailman poliittisen kehityksen tarkkaa seuraamista ja tuntemista niistä tekijöistä joihin tulevien tapahtumien kehitys perustuu.

Kirjoituksessa tiedostetaan mitä saamelaisille on merkinnyt vuosisatojen ajan jatkunut sorto, mitätöinti ja henkinen painostus. Kirjoittaja on vakuuttunut siitä, että saamelaisten sortaminen on edennyt siihen vaiheeseen, että heidän katoaminen kartalta näyttää olevan näkösällä ja vastuullisten tutkijoiden tehtävänä on pyrkiä muuttamaan tätä politiikkaa toiseksi. Jotta Lapin Sivistyseura kykenisi tehtävänsä menestyksellä täyttämään kirjoittavaja toivoo saamelaisilta myötämielistä suhtautumista Lapin Sivistysseuran toimintaan. Kirjoituksessa toivotaan myös saamelaisilta lujuutta vastenkäymisten kohdatessa.

Yhdistyksen perustajajäsenten joukossa oli myöskin tunnettuja lakimiehiä, jotka ymmärsivät sen, että valtion ja yksilön väliselle suhteelle on luonteenomaista se, että valtio turvaa yksilölle tietyn oikeuspiirin. Sen sisällä yksilö on oikeutettu valvomaan ja edistämään etujaan. Kun olosuhteet saamelaisten kohdalla olivat tuolloin sellaiset kuin kirjoittaja osoittaa, on yhdistyksen varjeltava ja edistettävä saamelaisten yksilöiden uhalalaisia etuja.

Tätä ohjetta yhdistys on pyrkinyt noudattaman historiansa aikana vaihtelevalla menestyksellä. Myöhemmin tilanne on ajautunut siihen, että saamelaisille on muodostunut kohtalokkaaksi juuri tämän keskeisen oikeudellisen periaatteen soveltaminen käytännössä. Erimielisyys noudatettavan saamelaispolitiikan suunnasta on repinyt saamelaisten rivit hajalle. Tällainen erimielisyys on johtunut siitä, että poliittinen suuntautuminen on määräytynyt enemmän maailmankatsomuksellisten sympatioiden kuin faktojen mukaan. Osaltaan se johti sittemmmin siihen siihen, että sitten kun saamelaiset saivat oman itsehallinnon hei ensimmäisenä toimenaan tuhosisvat Lapin Sivistysseuran tärkeimmän majakan eli saamenkielisen Sapmelas-lehden. Vastaava ei ole tapahtunut Ruotsisssa ja Norjassa. Jokatapauksessa ei voi muuta kuin todeta se, että Sapmelas-lehden nro 1/1934 pääkirjoitus osoittaa sen, että pitkälti kirjoittajan ajatukset ovat toteutuneet. Lapin Sivistyseura on tehnyt itsensä tarpeettomaksi.