Elämän koulu alkaa

Päästyäni rippikoulusta juhannuspäivänä 1958 huomasin yllätyksekseni elämän aukeavan arvaamattomana eteeni. Juhannusta seuraavana arkena suunnistin uudella polkupyörälläni kohti Karigasniemeä ja Angelia. Sen vuoden aikana sain oppia tapaamiltani poromiehiltä, kalastajilta ja metsästäjiltä monenlaisia käytöllisiä niksejä, jotka liittyivät poronhoitoon, kalastukseen tai metsästykseen.

Kesään ja syksyyn 1958 sisältyi paljon asioita, välillä rauhallista, välillä joka hetkistä kiirettä ilman lepoa ja rauhaa. Ei ollut aikaa jäädä ihmettelemään, vaikka mitä eteen tuli. Koko tarkkavaisuuteni oli keskittynyt uusien asioiden opetteluun. Niinpä sinä vuonna olin niin uusien asioiden kanssa tekemisissä, että aivoissani ei ollut pienintäkään tilaa elämän muille asioille ja ilmiöille. Tein Angelissa heinää Vuollin Mikolle, kaadoin talven varalle Maijun Aslakille ja Niilalle polttopuita, Sietiön Oskarin väen kanssa vedimme nuottaa Paadarjärvellä, Jomppasen Nilpin ja hänen vaimonsa Karenin kanssa nostimme Ylemmän-Lankojoen varrella jäkälää ajoporoille talveksi.

Kaikkien näihin tehtäviin liittyvien tehtävien oli osuttava oikeaan aikaan ja tehtävä ne silloin kun tilanne niin vaati. Ennen kuin edellinen työ oli tehty oli jo ajateltava seuraavaa. Monesti näissä yhteyksissä tapasin kovan elämän polun taivaltaneita saamelaisia, joiden elämänkokemukset jäivät alitajunnassani elämään. Minua oli koko siihen astisen elämäni ajan hallinnut suuri uteliaisuus. Tahdoin tietää selityksiä asioille ja ilmiöille ja tämä halu ajoi minua ottamaan asioista selvää.

Kun tietoni lisääntyi, huomasin, että olin ainoastaan nähnyt pinnalta asioita, huomannut irrallisia ilmiöitä, poiminut sirpaleita, tehnyt vähäpätöisten seikkojen perusteella päätelmiä ilman minkäänlaista yhteyttä mihinkään suurempaan. Sitten kun vuonna 1969 tapasin Honkapirtissä Inarin kirkolla Andaras Hanssin, huomasin miten Hanssi järjesteli kaikki puuttuvat tietoni yhteneväisiksi ja ymmärrettäviksi johdonmukaisiksi kertomuksiksi. Hän myös opasti minulle kaiken historian kuuluvan yhteen kokonaisuuteen tehden johtopäätöksiä historian yhteydestä siihen kuka olen, mistä tulen ja mihin kuulun. Huomasin, että olin astunut Hanssin mukana historian tulkinnoissa vaaralta tunturin laelle ja päässyt pitemmälle kuin mitä historian kirjat olivat siihen mennessä opettaneet.

Kaikki mitä historian kirjoissa ei ollut siihen mennessä kerrottu saamelaisten historiasta, paljasti minulle Hanssi. Hanssin kanssa keskustelu antoi minulle erinomaisen tilaisuuden harjoitella kaunista myös saamenkielenkäyttöä. Huomasin myös miten Hanssi oli paljon lukenut ja tehnyt lukemansa perusteella tarkat johtopäätökset maailman menosta. Mieleeni jäivät erityisesti Hanssin kertomukset hänen sukupolvensa aikaisista selviytymistaisteluissa Pohjois-Inarin ja Utsjoen erämaissa. Olin tosiaankin häkeltynyt. Minusta tuntuu, että kertomuksissasi on paljon sellaista, josta haluaisin puhua kanssasi, vastasin hänelle, kun hän oli lopettanut. Lähtiessäni vielä saman päivän illalla postiautolla jatkamaan matkaa Lemmenjoelle ja Vaskojoelle keräämään kalanäytteitä siirsivät Hanssin kertomukset ajatukseni siihen maailmaan, jonka olin hänen kertomuksistaan löytänyt. Etsin kiihkeästi ajatuksissani syyn ja seurauksen lakia kaikelle sille mitä olin Hanssin kertomuksista kuullut.

Minuun vaikutti kaikkein syvimmin se suhde, jonka huomasin vallitsevan kaikkien tietojen ja Hanssin kokemusten välillä. Jo Angelin ajoista (1946-1950) lähtien olin havainnut, että minua oli hallinnut tavaton tiedonhalu. Andaras Hanssi oli siis minua opastanut ja kannustanut ymmärtämään uusia asioita ja ilmiöitä. Tämä uusi käsitys hämmästytti minua tuolloin vuonna 1969 ja hämmästyttää minua edelleenkin vuonna 2015. Hanssin tärkein neuvo minulle oli, että pitää omaa tietämystään jatkuvasti päivittää ja parantaa. Sitä neuvoa olen päivittäin yrittänyt noudattaa.