Hiljattain Turun Sanomissa ulkoministeri Stubb vaati Suomen valtiota hyväksymään Pohjoismaisen saamelaissopimuksen, mikä tarkoittaa myös alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILO-sopimuksen ratifiointia. Ulkoministerin kannanotto tarkoittaa käytännössä maiden omistuksen ja hallinnan siirtämistä saamelaisille Ylä-Lapissa. Tähän on heti alkuun todettava, että mitkään selvitykset eivät osoita, että valtio olisi saamelaiskäräjälaissa määritellyiltä saamelaisilta ottanut itselleen ko. alueella olevat maat. Oikeusministeriön tilaamat Oulun ja Lapin yliopiston tutkijaryhmän raportit Lapin asuttamisesta osoittavat yksiselitteisesti, että varsinkaan porosaamelaisilla ei ryhmänä ole koskaan ollut minkäänlaisia muut poissulkevaa maanomistusoikeutta missään päin Suomen Lappia. Maaoikeuskysymyksiä ei voida enää ratkaista saamelaiskäräjien haluamalla tavalla Lapissa ja erityisesti saamelaisalueella uusimman tutkimustiedon vuoksi. Aiemmat kannat ovat nojautuneet lisäksi siihen, että saamelaiset olisivat oikeuksien omistajina tai haltijoina yhtenäinen ryhmä, heidän oikeutensa ovat kollektiivisia ryhmän oikeuksia ja oikeudet on palautettava heille alueen alkuperäisinä asukkaina.

Uusin tutkimustieto ei tue miltään osin näitä yksipuolisia väitteitä. Uusin maaoikeustutkimus on osoittanut muun ohessa, etteivät oikeudet ole kollektiivisia. Tutkimukseen perustuva näyttö on nyt siis entistä vahvempi ja se osoittaa lappalaisten alkuperäisyyden Lapissa. Uusin tutkimus osoittaa myös, että tällaista historiaa ei ole olemassa jota voitaisiin pitää edellytyksenä ILO-sopimuksen ratifioinnille. Se tekee koko sopimuksesta puuttuvien ja virheellisten edellytysten vuoksi käyttökelvottoman. Tutkimusraporttien lähteiden objektiiviselle todistukselle on annettava etusija silloinkin, kun ne joutuvat ristiriitaan saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle mieluisten ennakkokäsitysten ja toivomusten kanssa. Mikään kansainvälinen yleissopimus ei voi olla laillisena perusteena uusien oikeuksien luomiselle. Jos niin olisi, valtiosääntö, sen perusoikeuksien suoja ja kansallinen historia voitaisiin kirjoittaa aina uudelleen, milloin mistäkin poliittisesta tarpeesta.

Saamelaiset ovat lappalaisten jälkeläisiä. Saamelaisuus kieliperusteina on myöhemmin syntynyt. Alkuperäisväestöksi tulisikin katsoa vain syntyperäiset (kieliperusteiset) saamelaiset ja oikeushistoriallisella perusteella ne henkilöt, jotka kykenevät osoittamaan polveutuvansa suoraan lapinkylien osakkaista eli osoittamaan jälkeläisyytensä. Pohjoismaisen samoin kuin ILO-sopimuksen ratifiointi ei voi perustua muuhun kuin historialliseen selvitykseen lappalaisten ja saamelaisten valtion maiden käytöstä ja nautinnasta, joka valtion on tunnustettava ILO-sopimuksen perusteella ei kuitenkaan voida käyttöoikeuksia laajentaa omistusoikeuksiksi toisten omistamien kiinteistöihin ilman sitä koskevaa selvitystä ja asianomaisten suostumusta. On arveluttavaa perustella ko. sopimusten soveltuvuutta, kun samalla pitäisi avoimesti selvittää, ettei niiden täytääntöönpanolle ole mitään perusteettomia pakkolunastuksia, ilman perusoikeuksien sivuuttamista kansalaisryhmien erilaista kohtelua vailla mitään perustetta.

Jos saamelaiset katsovat, että heillä on oikeus entisten lapinkylien maihin ja vesiin, heidän on nostettava kanne valtiota vastaan. Ketään ei voi rangaista tai pakottaa maksamaan toisten tekemistä vääryyksistä. Silloin saadaan siihenkin selvyys keltä valtio on mitäkin varastanut.