Aluksi

Suomen hallituksen iltakoulussa 12.12.2012 tekemä linjaus ILO-sopimukseen liittyvässä prosessissa rohkaisee. Se on ensimmäinen oikean suuntainen askel. Sen perusteella voi sanoa, että Ylä-Lapissa on avautumassa toiveikkuuden aikakausi. Lappalaisten suhde saamelaiskäräjien politiikkaan nousee arvioitavaksi kuten heidän oikeutensa kuulua alkuperäisväestöön.

Lappalaisten esiin nouseminen historiallisesti oikeutettuine vaatimuksineen on ajanut nykyisen saamelaiskäräjien poliittisen johdon siilipuolustukseen ja ärhentelyyn lappalaisia kohtaan väitteillä tekosaamelaisista. Samalla saamelaisjohto on ajanut itsensä umpikujaan yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Saamelaisrekisteriin kuuluvan väestön kanssa saman alkuperän jakavat ihmiset ovat uskaltautuneet kyseenalaistamaan vuonna 1996 saamelaiskäräjälailla synnytetyn teennäisen valtajärjestelyn saamelaisesta kulttuuri-itsehallinnasta. Tuolloin ei lappalaisten kanssa neuvoteltu ja heidät syrjäytettiin kokonaan kyseisestä järjestelystä. Valtio oli tapahtuneen osapuoli.

Nyt saamelaiskäräjien syrjäyttämät lappalaiset ovat heränneet vaatimaan itselleen alkuperäiskansan statusta. Tähän kuuluu kansainvälisen oikeuden mukainen tunnustus omiin historiallisiin alueisiin ja oikeus poliittiseen tasavertaisuuteen rekisterisaamelaisten kanssa. Toisena vaatimuksena lappalaiset ovat edellyttäneet demokraattisen prosessin saattamista kautta linjan uudeksi saamelaispolitiikaksi.

Kun pitäisi määritellä koko lappalaisväestön protestia ja saamelaispolitiikan tulevaisuutta, nousevat esiin kamppailut saamelaiskäräjien poliittisen johdon ja saamelaiskäräjien jäsenten sekä toisaalta poliittisen johdon ja rekisteriin kuulumattomien lappalaisten välillä.

Saamelaiskäräjien puheenjohtajan toimet

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja on vastannut väestön kasvavaan kiukkuun halulla hamuta itselleen yksinoikeuden määritellä, mitkä ne oikeudet, jotka kuuluvat alkuperäiskansasopimuksen mukaan saamelaisille sekä keinot niiden saavuttamiseen. Vähänkin asiaan perehtynyt tunnistaa tehtävän mahdottomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden. Seurauksena tästä monet lappalaiset ovat nousseet näkyvästi puolustamaan alkuperäiskansan statustaan. Viime aikoina tähän rintamaan on liittynyt poliittisesti sitoutumattomia tutkijoita, jotka vaativat loppua samaa väestöä koskevalle poliittiselle jaolle; eettisesti se on ollut näille tutkijoille luontevaa todennettujen tutkimustulosten perusteella.

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja ei ole tähän mennessä suostunut minkäänlaisiin pyöreän pöydän keskusteluihin aiheesta - saatika voinut esittää mitään järkevää tutkimusten tuloksista, vaan hän on keskittynyt muiden moittimiseen ja asian sivuuttamiseen. Puheenjohtajan uskottavuus on pikkuhiljaa hävinnyt, minkä myös saamelaisten enemmistö on alkanut havaita.

Saamelaiskäräjien puheenjohtajan sanat marraskuun lopussa 2012 Helsingissä pidetyssä ihmisoikeusseminaarissa kuvastavat turhautumista hänen kannaltaan epämiellyttävään tilanteeseen; hän ei tunnusta lappalaisten kiistattomia alkuperäiskansaoikeuksia siten kuin ne on kansainvälisesti hyväksyttävällä tavalla määritelty ja tutkimuksilla todettu. Joillekin kaikki ei ala tosiasioiden tunnustamisesta, vaan enemmänkin vikojen etsimisestä erimieltä olevista.

Puheenjohtaja ilmaisi samassa tilaisuudessa myös suuttumusta suomalaisia poliitikkoja kohtaan, jotka eivät ymmärrä hänen mukaan lainkaan saamelaisten oikeutettuja vaatimuksia. Hän yritti neuvoa poliitikkoja siitä, että heidän on noudatettava kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, jotta saamelaisten asema alkuperäiskansana voidaan turvata nykyistä paremmin. Alkuperäiskansaa ei kuitenkaan ole ilman historiaa. Yhtä vähän kukaan voi vaatia mitään osoittamatta tarkoin, mitkä ovat historialliset tosiseikat väitteiden tueksi. Vaatimuksia esittävä puheenjohtaja ei siis selvästikään osaa ja hallitse näitä perusasioita.

Käräjien puheenjohtajan mukaan saamelaisrekisteriin kuulumattomista ja sinne pyrkineistä ei tarvitse välittää, koska he haluavat vain estää saamelaisten oikeutettujen vaatimusten toteuttamisen. Puheenjohtajalta on jäänyt näkemättä tai ymmärtämättä monta tutkittua historian perusasiaa. Siinä hän eroaa näiden perusasioiden suhteen nyt myös suuresta yleisöstä.

Puheenjohtaja näyttää vähät välittävän saamelaisten ja lappalaisten yhteisestä historiasta, maantieteellisistä olosuhteista, yhteisestä historiallisesta perinteestä, yhteisestä kulttuurista, yhteisestä taloudellisesta vuorovaikutuksesta. Hänellä ei näytä olevan mitään yleiskuvaa samaa väestöä yhdistävistä tekijöistä. Eikä vähiten siitä, kuka on asunut alueella alun alkaen. Eikä siitä, mitä merkitystä on jokaisen perusoikeudella identifioitua mainituin perustein alkuperäiskansaan. Näin puheenjohtaja kieltää lopulta itsensäkin.

Kun saamelaiskäräjien puheenjohtaja kieltäytyy vuoropuhelun käynnistämisestä, hän samalla torjuu mahdollisuuden sovun löytymisestä. Tämä osoittaa että hän haluaa vaientaa kriitikot sekä estää lappalaisia puolustamasta asiaansa ja oikeuksiaan.

Katse historiaan

Edellä kerrottu kuvastaa miten saamelaiskäräjien poliittisen johdon suhde historiaan on varsin erikoislaatuinen. Saamelaiskäräjien jäsenet puheenjohtaja mukaanlukien joutuvat elämään keskellä nykyhetken historian elävää toimintaa ja sen tapahtumat tunkeutuvat jatkuvasti heidän elämänsä piiriin. Silti puheenjohtaja jatkaa tiedostamatta ja tunnustamatta tätä ympäristöä. Tämä korostuu entistä enemmän vielä silloin, kun hän ei anna edes yksittäisille tosiasioille merkitystä.

Käräjien puheenjohtajan, ja miksei myös muidenkin jäsenten, tulisi huomioida ympäröivä yhteiskunta ja sen kehitys sekä yritettävä vaikuttaa siihen. Tämä edellyttää välttämättä että hän hankkii itselleen perusteelliset tiedot Lapin asutushistoriaan liittyvistä prosesseista. Jollei sitä voi tehdä, kyse on jostain muusta kuin keskusteltavasta teemasta.

Harvalla saamelaiskäräjien jäsenellä on mahdollisuus syventyä yksityiskohtaisesti Lapin asutushistorian eri vaiheisiin. Omista elämyksistään ja kokemuksistaan hän saattaa päätellä, että luonnossa vallitseva lainalaisuus ei ole vallalla historiassa. Yhtä vähän voi päättää asioista jonkun dogmin mukaan.

Luonnossa vuodenajat seuraavat toinen toisiaan, aina yhtä pitkien väliaikojen jälkeen tuon rytmin koskaan vaihtumatta, historia sitä vastoin ei tunne mitään tuollaisia säännöllisiä ajanjaksoja. Luonnon lainmukaisista yhteyksistä eläen ihminen Lapissa ja muualla johtaa tulevaisuuden nykyisyydestä, ja poromies järjestää sen mukaan tulevaisuutensa pitkällä tähtäimellä.

Historiassa sen sijaan katse tulevaisuuteen on sulkeutunut. Lapin historian tapahtumien uusilla poliittisilla tulkinnoilla suuntaa ei kuitenkaan voi noin vain muuttaa kuten olemme nähneet ILO-sopimuksen ratifiointiin liittyneessä kiistassa, jossa on kyse ratifioinnin yhteiskunnallisista, historiallista ja oikeudellisista edellytyksistä. Siinä pitäisi olla hyvin vähän sijaa poliittisista mielipideasioista.

Tämän johdosta herää kysymys, eikö ihminen voisi edes kehityksen yleisestä kulusta saada luotettavan käsityksen, jotta hän kykenisi edes jossain määrin oikein arvioimaan eri toimenpiteiden ja laiminlyöntien seurauksia ja vaikutuksia. Moni seikka pakottaa vastaamaan kielteisesti. Kuten olemme konkreettisesti nähneet kehityksen kulkua ohjaavia tekijöitä uhkaa alituisesti vaara joutua poikkiteloin tosiasioiden kanssa ja niiden syrjään sysäämiksi.

Sellainen elämä, jossa rekisterisaamelaiset on eristetty saamelaismääritelmällä muusta yhteiskunnasta, ei tule onnistumaan. Saamelaiset ovat osa muuta yhteiskuntaa ja sen vaikutuksille alttiita. Lapin erämaihin vetäytyvä erakko voi kenties rajoittaa nämä vaikutukset minimiin, mutta rivisaamelainen, joka joutuu elämään keskellä saamelaisrekisteriin kelpaamattomia omia sukulaisiaan ja muuta paikallista väestöä, on joka hetki niiden vaikutuspiirissä. Hänelle tosiasiat ovat arkitodellisuus - väistämättä.

Edellä oleva osoittaa, että kiistojen ratkaisuperiaatteita ei tarvitse keksiä uudelleen. Ne ovat samaa väestöä lappalaisia ja saamelaisia koskevia historiallisia periaatteita. Ne ovat molempien ryhmien täysimittaisen osallistumisen turvaaminen yhteiseloon kuten tähänkin asti, sellaisen hallinnon turvaaminen, joka puolustaa kaikkien ihmisten poliittista vapautta ja oikeuksia, sellainen poliittinen ohjelma, jolla pyritään vastaamaan kaikkia alueella asuvien alkuperäisväestöryhmien toiveisiin.

Lopuksi

Lappalaiset ovat saaneet uskottavan aseman, koska he ovat taistelleet uskottavilla argumenteilla alkuperäiskansan statuksen puolesta. Se, että he vastustavat saamelaiskäräjien poliittisen johdon hegemoniapyrkimyksiä, mielivaltaa ja pyrkimystä mitätöidä heidän identiteettinsä alkuperäiskansana, on oikeutettua. Saamelaiskäräjien poliittinen johto on joutunut puolustuskannalle, kun puhutaan siitä edustaako se alkuperäiskansaa ja kun käydään yhteiskunnallista keskustelua alkuperäiskansan oikeuksista sekä kansainvälisesti tunnustetuista juridisista, poliittisista ja eettisistä periaatteista.

Nykypäivänä on saatavilla ennen kuulumaton määrä informaatiota, analyyseja ja historian tietoja, jotka osoittavat kaikki ne perustelut vääriksi, joita saamelaiskäräjien poliittinen johto on tähän mennessä käyttänyt perusteluinaan ajaessaan ILOn yleissopimuksen ratifiointia. Saamelaiskäräjien utopian tavoittelu on johtanut vuosikymmeniä jatkuneeseen kiistaan.

Toisaalta saamelaiskäräjien käynnistämät konfliktit ovat johtaneet samaa väestöä koskevaan yhdentymisprosessiin. Saamelaiskäräjien poliittinen johto on tehnyt kaikkensa estääkseen saamelaisia ja lappalaisia yhdentymästä. Tämä samaa väestöä aktivoiva liike puolustaa samaan alkuperäisväestöön kuuluvien ihmisten identiteettiä, samalla pyrkien edistämään kaikin tavoin alueen kulttuurien monimuotoisuutta.

Enemmistö samaan alkuperäisväestöön kuuluvista haluaa sellaisen järjestelmän, jossa mukana ovat kaikki, eivätkä pelkästään etnisyyden perusteella määritellyt ns. rekisterisaamelaiset. Tämän estää saamelaiskäräjälain ahdas saamelaismääritelmä, joka on kansainvälisesti hyväksyttyjen juridisten ja poliittisten kriteereiden vastainen.

Saamelaiskäräjien poliittinen johto haluaa saamelaisen ideologian ylivaltaan ja alkuperäiskansasopimuksen tulkintaan perustuvan järjestelmän, jossa sijaa ei ole muulle kuin rasistiselle etnisyydelle. Saamelaiskäräjien poliittinen johto on yrittänyt muuttaa saman väestön menneisyyttä poliittiseksi peliksi, jossa totuutta venytetään ja vääristellään. Saamelaiskäräjien poliittisen johdon väitteet, että rekisterisaamelaiset olisivat ainoa alkuperäiskansa on hylätty. Arkistosta löytyneet asiakirjat ja arkeologiset kaivaukset eri puolilla Inaria kumoavat tällaiset väitteet yksiselitteisesti.

Takaisin