Radikalismi ja vastakkainasettelu ruokkivat tällä hetkellä toinen toisiaan Ylä-Lapissa. Saamelaisalueella on jo vuosien ajan ollut käynnissä saamelaisten ja lappalaisten yhteenotto, jossa historialliset tulkinnat väestöjen alkuperäisyydestä ovat yhtyeenkietoutuneita. Saamelaisten ja lappalaisten yhteenotossa ei ole kyse pelkästään historiallisten tosiasioiden tulkinnasta, vaan siitä kenellä on valta päättää nykyisten valtion hallinnoimien maiden käytöstä; saamelaiset, lappalaiset vai metsähallitus.

Pohjimmiltaan kyse on myös siitä pystyvätkö lappalaiset ja saamelaiset selviytymään modernilla aikakaudella vai jähmettävätkö kiistat maiden ja vesien omistuksesta heidät menneisyyteen. Jos saamelaiset ja lappalaiset kykenevät mukautumaan muutoksiin poliittisessa, sosiaalisessa ja taloudellisessa ympäristössä, he eivät pelkästään selviydy, vaan voittavat paljon. Kun nykyaikaisuuden vastustamisesta on tehty opinkappale, on saamelaisten ja lappalaisten olemassaolo muuttunut uhanalaiseksi.

Tällä hetkellä lappalaiset ja saamelaiset sanovat molemmat edustavansa alkuperäisväestöä. Mielestäni sellainen vain yllyttää yhteenottoon, johon suuri yleisö tänään kohdistaa huomionsa. Rauhan säilyttämiseksi tämä kehitysketju on murrettava. Yksi suora keino on käynnistää avoin faktoihin perustuva älyllinen keskustelu saamelaisten ja lappalaisten oikeudellisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta. Siitä ei ole epäselvyyttä, että saamelaisten ja lappalaisten tulee auttaa puutteen alaista, eikä pitäisi olla epäselvyyttä myöskään saamelais- ja lappalaistovereiden auttamisessa silloin kun on kyse elämänlaadun parantamisesta.

Saamelais- ja lappalaismaailman rappeutuminen ei ole seurausta pelkästään epäoikeudenmukaisuuksista tai globaalista vallan jakautumisesta. Jossain vaiheessa molempien yhteisöjen täytyy olla velvollisia kantamaan vastuunsa. Ylä-Lapissa on runsaasti luonnonrikkauksia. Jos saamelaiset ja lappalaiset puhaltavat yhteen hiileen, he voivat laatia yhteisen ohjelman yhteisöjensä nostamiseksi tiedon ja ideoiden keskuksiksi. Saamelaisilla ja lappalaisilla on valta muuttaa historian suuntaa ottamalla huomioon muualla maailmalla saatuja opetuksia siitä miten vauraus ja oikeudenmukaisuus saavutetaan. Ne eivät ole toisistaan irrallaan olevia asioita. Sellainen kollektiivinen toiminta on haaste, jonka kohtaamiseen ja puolesta toimimiseen meillä saamelaisilla täytyy olla rohkeutta.

On paljon keskusteltu mitä saamelaiset ja lappalaiset voivat tehdä ratkaistakseen sisäiset ristiriitansa, jotka jakavat pahasti heidän yhteisöjään tänään. Kartoittamalla sellaisen kulkureitin saamelaiset ja lappalaiset voivat jälleen muuttua keskeiseksi Lapin tulevaisuutta muovaamaksi voimaksi.

Saamelaisjohtajat ovat voivotelleet älyllisen, tieteellisen ja taloudellisen voiman katoamista valtayhteiskunnan toimenpiteiden seurauksena. Vaikka suomalainen suuri yleisö ei ole täysin tietoinen sen mittasuhteesta, saamelaisten keskuudessa on väitelty tiukasti siitä miten nykyaikaisuutta tulisi käsitellä. Aivan kuten jotkut ovat vaatineet modernien ideoiden torjumista ja äärimmäisissä tapauksissa puolustaneet loputonta vihanpitoa valtayhteiskuntaa vastaan, toiset ovat ehdottaneet strategioita sovittaa saamelainen maailma yhteen modernien tieteellisten ideoiden, poliittisten, taloudellisen ja sosiaalisen ympäristön kanssa.

Muistan miten 1970-luvulla saamelaisälymystö tunsi vetoa uudistusmielisiin ajatuksiin. Jopa oppimattomat poromiehet kiinnittivät huomiota oppineiden saamelaisten reformistien puheisiin, joissa painotettiin tarvetta kohentaa saamelaisten asemaa ja vaikutusvaltaa koulutuksen, demokratian ja taloudellisen edistyksen avulla. Mutta sitten suuri osa saamelaismaailmasta joutui eräiden saamelaisten poliittisten johtajien aikaansaaman hallintojärjestelmän valtaan. Siitä seurasi, että hyvien ideoiden toteutuminen pysähtyi kuin seinään. Siitä ei voi ainakaan syyttää muita kuin saamelaisia itseään.

Meidän saamelaisten ja lappalaisten on viimeinkin korkea aika arvioida uudelleen kysymys maaoikeuden luonteesta väestön alkuperäisyyttä koskevan uusimman tietopohjan avulla ja modernin faktoihin pohjautuvan selityksen kautta vetää sen historiallisesta luonteesta johtopäätökset. Meidän saamelaisten on luotava älylliset ja kulttuuriset puitteet, joissa kaikki historialliset, sosiologiset ja antropologiset esitystavat voidaan yhdistää ajattelun ja kehittyvän tiedon järjestelmiksi.

Epäonnistuminen Ylä-Lapin maaoikeuksien todellisen luonteen ymmärtämisessä antaa sijaa saamelaisliikkeen radikalisoitumiselle samalla kun se estää suurta yleisöä näkemästä ratkaisua, joka on aivan silmiemme edessä. Kaikkein tehokkain tapa nujertaa tietämättömyyteen perustuva fanatismi on selittää, mitä saamelaisuus on saamelaisille ja ei-saamelaisille. Ilman tuota selitystä ihmiset ovat taipuvaisia hyväksymään sen vääräksi, joka edelleen radikalisoi saamelaisyhteisöjä ja kääntää suuren yleisön saamelaisuutta itseään vastaan. Saamelaiset itse voivat ja heidän täytyy levittää ymmärrystä oikeasta saamelaisuudesta ja siten horjuttaa uskoa ääri-ideologiaan. Tämän tehtävän suorittaminen vaatii kuitenkin ymmärrystä ja tukea samanmielisiltä yksilöiltä. Päämäärä täytyy olla suuren yleisön mielten valaiseminen ja sille on tarjottava sellainen vakuuttava, vaihtoehtoinen näkemys saamelaisuudesta, joka karkottaa kiihkomielisen vihan takaisin pimeyteen, josta se on noussutkin.

Itsetutkiskelu ei koskaan ole helppoa ja se on melkein aina epämukava tehtävä kenelle tahansa, mutta tämän hetkisessä tilanteessa itsetutkiskelu on välttämätön. Saamelaisille on ratkaisevan tärkeää tutkia, missä laajuudessa saamelaisten ja lappalaisten huolenaiheet ovat oikeutettuja. Sen jälkeen voidaan vastata näihin huolenaiheisiin mielekkäällä tavalla. En kannata vihaan perustuvaa saamelaisten ja lappalaisten välistä vastakkainasettelua. Sekaannus lappalaisten ja saamelaisten välillä voidaan välttää, epäluottamus voidaan voittaa. Mutta sitä varten tarvitaan suunnitelma- ja toimintaa. Historian opetukset auttavat meitä kaikkia suunnittelemaan parempaa tulevaisuutta.