Ovatko Suomen demokraattiset vallankäyttöorganisaatiot tunnistaneet ja tiedostaneet sekä todenneet ja tunnustaneet Lappiin (lapinkyliin) ja suomensaamelaisiin kohdistamaansa kolonisaatiota, assimilaatiota ja segregaatiota, jotka kiistämättä ovat yhteiskunnallisen sorron instrumentteja?

Saamelaiskomitean mietintö 1973:46 suomensaamelaisia kohtaan harjoitetun sorron tunnisti, tiedosti ja totesi, mutta eduskunta ei sitä tuolloin mietinnöstä huolimatta tunnustanut eikä ottanut huomioon lainsäädännössä. Mietintö totesi saamelaisten syrjimisen kansallisena väestöryhmänä: "Suomen lainsäädäntö ei tunnusta saamelaisia erilliseksi kansalliseksi ryhmäksi."

Suomen perustuslaki tunnustaa edelleenkin suomenkielisen väestön ja ruotsinkielisen väestön, mutta ei saamenkielistä väestöä, kansallisiksi väestöryhmiksi. Mihin perustuu yhteiskunnallinen ja lainsäädännöllinen "oikeutus" tunnustaa suomenkieliset ja ruotsinkieliset Suomen kansallisiksi väestöryhmiksi, mutta saamenkielisiä ei? Eikö kansallisen väestön aseman eliminoiminen ole selvä todiste vaietusta saamelaisiin kohdistetusta lainsäädännöllisestä assimilaatiosta?

Kansalliseksi väestöryhmäksi tunnustamisen sijaan perustuslaki rinnastaa saamelaiset alkuperäiskansana romaneihin ja muihin ryhmiin. Eikö tämä ole selvä osoitus suomensaamelaisia kohtaan harjoitetusta lainsäädännöllisestä segregaatiosta? Suomensaamelaisten perinteiseen asuinalueeseen kohdistetusta kolonisaatiosta taas ovat antaneet kirjallisen todistuksen Oikeusministeriön teettämät Wirilanderin selvitys ja Lapin maaoikeustutkimukset - kiistattomasti.

Sovinnollisesti
Arvi Hagelin