Erika Sarivaara mielenosoituksen kohteena

Tohtori Erika Sarivaralle väitteli viime vuonna aiheenaan statuksettomat saamelaiset ja saamelainen identiteetti. Pohjoismainen Saamelaisinstituutti Nordisk Samisk Institutt (NSI) myönsi Sarivaaralle hänen työstään arvostetun Israel Ruong -palkinnon, joka oli määrä luovuttaa 14.5.2013 Kautokeinossa. Saamelaisjärjestöjen vetoomuksen johdosta tilaisuus peruttiin. Vetoomuksissa väitettiin, että Erika Sarivaara on suomalainen ja saamelaisvastainen.

Päätös peruuttaa tilaisuus, jossa tohtori Erika Sarivaaralle olisi luovutettu hänelle myönnetty tunnustuspalkinto heijastaa mielestäni sivistyksen laskusuhdannetta ja on osoitus vastustajien omasta rappiosta. Kuinkahan moni Sarivaaran palkitsemista vastustavista järjestöjen edustajista on edes tutustunut erinomaiseen väitöskirjaan?

Saamelaisjärjestöjen kanta osoittaa, että tieteellisestä tiedosta ja sen hyödyntämisestä on tullut saamelaisaktivisteille kauhistus. Sitä ei enää haluta eikä osata hyödyntää, ja sivistyksen aukko on täytetty populistisilla puolitotuuksilla. Sarivaaran mielenosoituksellisen boikottinsa kohteeksi ottaneet saamelaiset näkisivät mielellään, että Sarivaaran edustama kriittinen tiede laahaisi saamelaisliikkeen kiitävän pororaidon perässä. Todellisuudessa saamelaisliike on pudonnut pulkasta tieteellisen edistyksen pororaidon kulkiessa eteenpäin.

Ei siis hyvältä näytä. Joka tapauksessa Erika Sarivaaran tutkimustulokset valottavat monipuolisella tavalla käynnissä olevaa alkuperäiskansakeskustelua ja ne auttavat näkemään alkuperäisväestön määrittämiseen liittyviä keskeisiä tekijöitä. Siitä ei pitäisi olla kenellekään haittaa!

Tähän asti päätöksentekijät eivät ole olleet oikein selvillä mistä on kyse. Poliittisten päätöksentekijöiden ongelma ei ole niinkään se, ettei tietoa olisi, vaan tiedon tulva, joka vaivaa tänä päivänä tavallistakin kansalaista. Tietoa tulee joka tuutista, ja käy yhä vaikeammaksi arvioida sen luotettavuutta. Facebookissa tiedon arvo rankataan tykkääjien perusteella, mutta kuka kertoisi poliitikoille, mitä tutkimusta olisi syytä vähintäänkin ottaa todesta? Siksi tarvitsemme Erikan kaltaisia rehellisiä tutkijoita, joiden tulokset kertovat, mitä väitteitä, vaatimuksia ja perusteluja kannattaa uskoa. Totuutta ei kannata pelätä!

Tässä yhteydessä on muistutettava että tutkimustiedon vaikutuksia yhteiskuntaan ei mitata vuodessa tai parissa, eikä aina vuosikymmenissäkään. Erikan erinomainen väitöskirja on monessa suhteessa uraauurtavaa. Kenelläkään yksittäisellä henkilöllä tai järjestöllä ei ole yksinoikeutta minkään tieteellisen oppialan sisällön määrittelyyn. Tämä koskee myös alkuperäiskansatutkimusta. Alkuperäiskansoja koskeva tutkimus on monitieteinen ja tieteidenvälinen tutkimusala, jonka keskiöön asettuvat alkuperäisväestöt. Suomen oloihin sovellettuna tämä tarkoittaa saamelaisia, olivatpa nämä "rekisterisaamelaisia" tai statuksettomia saamelaisia.

Erikan tutkimuksessa analysoidaan statuksen ja statuksettomuuden merkityksiä yksilöiden ja yhteisöjen elämässä. Tämä merkitsee sitä, että tällaista teoreettista ajattelua on mahdollista soveltaa käytännössä. Erikan tutkimus murtaa totuttuja tieteenalarajoja ja edesauttaa tutkittavien ilmiöiden laajempaa ymmärtämistä. Tiedolla on aina paikkaan sidottuja lähtökohtia, ja Erikan tutkimuksessa keskeistä on käsitteiden lähtökohtien kriittinen pohdinta, vertaaminen ja testaaminen.

Saamelaistutkimus on Suomessa ja pohjoismaissa vakiintunut hallinnolliseksi kattokäsitteeksi, jonka alla tehdään monenlaista tutkimusta, joka usein on jollakin tavalla kytköksissä poliittiseen saamelaistutkimukseen. Alkuperäiskansoihin liittyvää tutkimusta voi opiskella yliopistoissa sivuaineena kandidaatin tutkinnoissa ja pääaineena maisterin, lisensiaatin sekä tohtorin tutkinnoissa. Saamelaistutkimuksessa ollaan kiinnostuneita ennen kaikkea siitä, miten yhteiskunnalliset valtajaot vaikuttavat saamelaisten elämään. Historiallisesti saamelaistutkimus on keskittynyt ennen kaikkea saamelaisten ja muun väestö välisiin valtasuhteisiin. Statuksettomuudesta sen sijaan on vaiettu. Se nähdään pikemminkin mörkönä, jota ei saisi tutkia.

Erikan tutkimuksesta viime aikoina käydyissä keskusteluissa juuri hänen tutkimuksensa johtopäätökset vaikuttavat aiheuttavan erityistä hämmennystä. Tämä ei oikeastaan ole ihme, sillä hänen tutkimustuloksensa sotivat vahvasti sitä yksiuraista ajatusmaailmaa vastaan, johon esimerkiksi jotkut saamelaispoliitikot koettavat suurta yleisöä laajalti opettaa. Vaikka tieteelliset tulokset eivät ole ikuisia, on lähdettävä siitä, että on olemassa objektiivista tieteellistä tietoa, johon voi luottaa. Se tarkoittaa sitä että tieto, joka pyrkii olemaan tietoista omista lähtökohdistaan, on viime kädessä objektiivisempaa kuin tieto, joka pyrkii peittämään tai kieltämään lähtökohtansa ja taustaoletuksensa.

Tutkimuksella on konkreettisia seurauksia tutkittavien ihmisten ja yhteisöjen arkeen, ja näitä seurauksia on arvioitava ja tarkasteltava kriittisesti siinä missä tutkimuksenteon lähtökohtia ja kulkuakin. Saamelaistutkimuksen poliittisuus on myös eettinen vaade pyrkimyksestä oikeudenmukaisempaan tietoon ja tietämiseen sekä tiedon demokratisointiin. Saamelaistutkimuksen tutkimuksen tulokset eivät kuulu vain saamelaisten arvioitaviksi vaan koko tiedeyhteisölle.