Jan Saijets yrittää Lapin Kansassa 14.5.2018 todistella, että nyt voimassa oleva saamelaismääritelmä lappalaisperusteineen johtaa siihen, että suomalaiset valtaavat saamelaisten itsehallinnosta vastaavan saamelaiskäräjät. Saijetsin mielestä saamelaiskäräjien on voitava itse päättää kuka on saamelainen, ilman ulkopuolisten asettamia oikeusnormeja ja KHO:n kaltaista ulkopuolista korkeinta valitusastetta. Tämä periaatteessa oikealta kuulostava vaatimuslinja kytkeytyy kuitenkin rasistiseen rajanvetoon, syrjintään ja pelon politiikkaan. Teema "kuka on oikea saamelainen" kuuluu tiukasti kiihkosaamelaiseen ideologiaan. Väitän, että Saijetsin maalamat uhkakuvat eivät tule toteutumaan, mitään suomalaisperäisten uudistilallisten jälkeläisten vyöryä saamelaiskäräjille ei ole tulossa. Sen sijaan ns. lappalaisperuste on erittäin tärkeä inarinsaamelaisille, koska se on ainoa heidän kielihistoriansa huomioon ottava oikeusperuste.

Saamelaisuuteen liittyvät asiat eivät ole kaikkein yksinkertaisimmasta päästä, mutta ei niitä voida ratkaista yksinkertaistamalla ja vielä vähemmän valheilla. Saijets syyttää toisia asioiden sotkemisesta, mutta sotkee niitä itse oikein olan takaa. Mitään oikeudellisesti ja moraalisesti kestäviä ratkaisuja ei voida näissä asioissa tehdä ilman valistunutta tietoa asioiden historiasta ja kehityksestä, eikä ilman Lapin vanhimman väestöryhmän - inarinlappalaisten - oikeuksien tunnustamista.

Ratkaisuja ei voida johtaa poliittisilla periaatepäätöksillä. Tässä tilanteessa tarvitaan uusia olosuhdeselvityksiä, jossa katsotaan niin väestöryhmien polveutuminen ja asutushistoria kuin niiden nykyiset olosuhteet. Valtion on pysyttäydyttävä tosiasioissa ja sovellettava kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden periaatteita tosiasioiden ja -olojen mukaisesti, eikä äänekkäimpien vaatimusten perusteella. Valtion myös ehdottomasti pidettävä kiinni sitä sitovista ihmisoikeussopimuksista ja kaikista perustuslain takaamista oikeuksista.

Asiassa vallitsevan sekavuuden vuoksi tarvitaan aikalisä. Selvittelytyön käynnistäminen poliittisesti riippumattomien tutkijoiden suorittamana osoittaisi erityisesti kansainväliselle yhteisölle, että Suomi on oikeusvaltio. Nyt on moninkertaisesti nähty, mitä puolueelliset valmistelutyöryhmät pystyvät tuottamaan. Saamelaiskäräjien vahva edustus valmistelutyössä, vaikka onkin periaatteessa suotavaa ja muodollisesti lakisääteistä, ei ole tuonut saamelaisille mitään hyvää vaan ainoastaan syventänyt kriisiä. Olisi aika asettaa puolueeton ja asiantunteva selvitysryhmä ja katsoa mihin sellainen yltää. Tätä kannattaisi myös Tiina Sanila-Aikion johtaman saamelaiskäräjien tukea. Sellainen rauhoittaisi nykytilannetta, jossa riidankylväjiä riittäisi myös ilman Jan Saijetsia.