Saamelaisista ja lappalaisista

Janne Saijetsin kirjoitus tässä lehdessä 9.10.2009 saamelais- ja lappalaiskäsitteistä oli jyrkän poliittinen. Ko. käsitteiden tulkintaan vaikuttavilla subjektiivisilla näkemyksillä hän ohitti Lapin alkuperäisväestökysymystä valaisevan uusimman tiedon faktanäkökulmat. Joten historiaan liittyvä todellisuus ei näytä Saijetsia paljoakaan kiinnostavan. Hänen kirjoituksensa on oiva esimerkki siitä, että silloin kun politikointi että politiikka perustuvat ihmisten mustamaalaamiseen, tosiasiat menettävät merkityksensä. Politiikan henkilöityminen tarkoittaa henkilökohtaista hyökkäystä myös minua vastaan, joka selvimmin edustan uusimpaan tutkimustietoon perustuvaa näkemystä lapin alkuperäiskansan muodostuksesta. Sen sijaan Saijets näyttää tukeutuvan ajatukseen, että saamelaisista suhteessa kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin on olemassa objektiivisia tieteellisiä tulkintoja, jotka eivät kommentteja kaipaa. Valitettavasti näin ei ole asia, vaan nekin ovat poliittisia asiakirjoja. Hänen kirjoituksen johdosta jää kysymään miksi musta kauna kytee voimakkaana joidenkin saamelaisten sydämissä? Onko se niiden ihmisten raivoa, jotka ovat pelästyneet aamunkoittoa, lappalaisten vaatimuksia oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisesta kohtelusta. Onko se niiden kaunaisuutta, jotka ovat epäonnistuneet kantaväestön - lappalaisten- jakamisessa kahteen eri leiriin. Tuo kauna näyttää olevan lappalaisen kulttuuriin ja edistykseen suuttuneiden Saijetsien kiukkua. Se on lappalaisten maan valloituksessa epäonnistuneiden kaunaisuutta heidän himotessaan päästä historiaan vaikka takaoven kautta.

Joillekin näyttää olevan vaikea myöntää se, että historiasta irrallisella saamelaismääritelmällä ei kyetty pysäyttämään Lapissa historian kulkua. Se olisi merkinnyt paluuta pimeään keskiaikaan. Mutta keskiajan lappalaisten vaikuttimena oli todellinen usko. Lappalaiset elivät omalla työllään, omalla kiihkollaan ja omalla tietämättömyydellään he valmistautuivat kohtaamaan ajan haasteet.

Nykyisiä saamelaisia ei voi verrata keskiajan lappalaisin, koska he elävät toisessa ajassa. Sen sijaan he yrittävät irtautua historiasta; se selittää heidän joustamattomuutensa ymmärtää saamelaisten polveutuvan todellisista lapin alkuperäisasukkaista lappalaisista. Lappalaiset ovat eläneet pitkän ja vaikean elämän: tie onneen ja parempaan elämään ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Mutta raskaimpinakin aikoina lappalainen on itseään varjellut ihmisvihalta. Ei halveksimalla muita ihmisiä, vaan rakkaudella omaa kansaa kohtaan on huolta pidetty lappalaisten ihmisyyttä kunnioittavista arvoista. Saijetsin kirjoituksen johdosta totean, ettei alhainen kauna saa meitä vietellä nytkään. Koston ajatus ei saa sumentaa tajuamme historiasta, vaan oikeudenmukaisuus olkoon tavoitteemme kuten tähänkin asti. Etsikäämme yhdessä oikeudenmukaista tietä maaoikeuskysymysten ratkaisemiseksi: vain historiaan perustuvan oikeuden tapahtuminen voi tuoda kestävän ratkaisun.

Tiedän, että saamelaisalueella voivat elää rinnakkain eri kielet, uskomukset ja moraalikäsitykset. Meillä ei ole varaa olla ahdasmielisiä. Joten olisi enemmän kuin suotavaa, että alkuperäisväestökysymykseen liittyvää keskustelussa faktat otetaan huomioon tunnistamalla ja tunnustamalla ne. Prosessin läpinäkyvyyden ja kulttuurierojen edellyttämän tulkinnan tulee kuulua perusperiaatteisiin maan omistusta ja hallintaa koskevassa keskustelussa. Jos maanhallinnan ja käytön järjestäminen tavoite, on saamelainen käsitteen lisäksi lappalaisten oikeudet määriteltävä usimman tutkimustiedon pohjalta ja perusteltava.