Saamelaisista on viimeisten vuosien aikana kirjoitettu paljon. Vuosikymmenten ajan on vaadittu, että valtion on palautettava takaisin sen saamelaisilta varastamat maat. Nämä saamelaiskäräjien vaatimukset eivät ole kuitenkaan edenneet alkua pitemmälle, koska tutkimukset ovat osoittaneet, että vaatimuksilla ei ole mitään perustetta.

Suomen saamelaiset ovat muodostuneet saamelaismääritelmän perusteella alueen todellisesta alkuperäisväestöstä, lappalaisista. Historian kuluessa saamenkielinen väestö Suomessa on joutunut vaihtamaan puhumansa kielen suomeksi. Sen sijaan pohjoisimmassa Lapissa saamen kieli säilyi pisimpään lähinnä tiettömyyden ansiosta. Se ei olisi nyt elävä kieli ilman valtion panostuksia.

Vuonna 1948 asetettiin saamelaisasiain komitea valmistelemaan "saamen kansan paluuta kotimaahansa" eli turvaamaan alueella alkuperäisväestön taloudelliset ja kielelliset oikeudet. Maiden palauttamisesta takaisin saamelaisille ei puhuttu tuolloin mitään. Ylä-Lappia pidettiin neitseellisenä maana, joka odotti, että sen alkuperäiskansa - saamen kansa - saattaisi sen uuteen kukoistukseen. Maan katsottiin kuuluvan siellä asuvalle saamenkieliselle väestölle siitäkin huolimatta, että osa oli tullut alueelle vasta vajaat 100 vuotta sitten, osa vasta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Lappalaisuudesta vaiettiin jostakin syystä.

Mistä tämä tällainen yksiviivainen tulkinta saamelaisten historiasta on lähtöisin? Tarinaa alkoivat sepittää menneisyyden lahjakkaat rekonstruoijat 1940-luvun lopulla, ja sitä on jatkunut näihin päiviin asti. Heidän mielikuvituksensa tuotti erilaisista tiedon sirpaleista saamen kansan katkeamattoman syntytarinan, jolla ennen pitkää ei ollut mitään tekemistä sittemmin myös tutkitun ja havaitun todellisuuden kanssa. Saamelaisuuden historiankirjoitus käsittääkin tältä osin useita eri lähestymistapoja.

Ne historialliset löydökset, jotka ovat ristiriidassa lineaarisen menneisyyskäsityksen kanssa, ovat käytännöllisesti jääneet vaille huomiota. Kansallinen välttämättömyys on saanut saamelaiskäräjien poliittisen johdon torjumaan ristiriidat ja faktoihin perustuvat poikkeamat vallitsevasta suuresta kertomuksesta siitä, miten Saamenmaa on muodostunut. Siinä on etnisyys keskeistä, ei todellinen asutushistoria eikä todellinen polveutuminen.

Kummallista yksipuolisuutta ovat tuottaneet ns. saamen kansan historian ja kulttuuritutkimukselle omistautuneet tutkimuslaitokset, jotka ovat toimineet vailla yhteyttä yleisen historian laitoksiin. Ei edes juridinen keskustelu siitä, kuka on saamelainen, ole häirinnyt saamelaisten menneisyyttä koskevien tiedon tuottajia. Heidän mielestään saamelainen on kuka tahansa, jonka vanhemmista tai isovanhemmista jompikumpi on puhunut äidinkielenään saamen kieltä.

Tämä osoittaa, miten hatarin perustein on muodostettu saamen kansa, jonka vielä väitetään olevan ainoa alkuperäisväestö Suomessa. Jos sitä vertaa vaikkapa juutalaisuuteen, niin juutalainen on kuka tahansa, joka polveutuu kaksituhatta vuotta sitten maanpakoon pakotetusta kansasta. Tosiasiassa sekin on historiallisesti väljä tulkinta.

Saamelaisten poliittisten johtajien tarpeiden valtuuttamat menneisyyden tutkijat eivät ole osallistuneet myöskään 2000-luvun alussa Oulun yliopiston käynnistämiin tutkimushankkeisiin, joissa osoitettiin, ettei saamen kieleen perustuvalla etnisyydellä ole mitään tekemistä Lapin maanomistusta ja hallintaa koskevassa kehityksessä. Useimmat saamelaiskäräjiä lähellä olevat ovat edustaneet muita oppialoja tai yliopistomaailman ulkopuolisia näkökulmia.

Saamelaista menneisyyttä pohtivat historiasta irrotetun saamelaismääritelmän pohjalta sosiologit, kielitieteilijät, politiikantutkijat, kirjallisuudentutkijat, arkeologitkin. Lapin ja Suomen historiaa tutkivat laitokset ovat osallistuneet väittelyyn pelkillä aroilla ja konservatiivisilla puheenvuoroilla vailla tutkimuspohjaa. Miten tähän on todella päädytty?

Edellä olleen perusteella voidaan sanoa, että saamelainen kansallinen ja poliittinen historia on tullut tiensä päähän. Oulun yliopiston tutkimuksissa esille tulleet seikat asettavat jokaiselle rehelliselle historioitsijalle kysymyksiä, jotka hätkähdyttävät. Voidaanko todella epäonnistuneen saamelaismääritelmän nojalla lappalaisista muodostettua saamen kansaa pitää yksin Suomen alkuperäisväestönä?

1900-luvun alussa vaikuttaneet historioitsijat eivät ajatelleet niin. Puhuttiin lappalaisista ja lapin kieltä puhuvasta väestöstä. Vasta 1970-luvulla ilmaantui oikeustietieteilijöitä, joilla oli kansallinen näkemys saamelaisista ja heidän oikeuksista. Se oli kuitenkin enemmän hurmokseen ja vasemmistosävytteiseen ideologiaan perustuva näkemys. Siitä pitäen saamelaiset historioitsijat ja kulttuurintukijat ovat toistaneet näitä saamelaisnationalistisia totuuksia, jotka kuuluvat myös kansalliseen opetussuunnitelmaan.

2000-luvun alussa saamelaiskansallisten myyttien peruskivet alkoivat järkkyä, kun Oulun yliopiston suorittamissa tutkimuksissa ilmeni monen jo asiakirjojen perusteella tietämä asia, ettei saamelaismääritelmällä ole mitään tekemistä Lapin maanomistusta ja hallintaa koskevassa kehityksessä. Osoitettiin myös, että ei ole mitään näyttöä siitä, että nykysaamelaiset olisivat juuri se ryhmä, jolle valtion saamelaisilta varastamat maat tulisi takaisin palauttaa. Lyhyesti sanottuna saamelaiskäräjien poliittisen johdon historian harhautusyritys paljastui.

Kaikista esiin tulleista tosiasioista huolimatta saamelaiskäräjien identiteettipolitiikka perustuu edelleen yksipuoliseen käsitykseen historiasta. Tämä jos mikä ruokkii lappalaisiin kohdistuvaa syrjintää. Näin pyritään pitämään saamelaiset erossa lappalaisista ja muusta väestöstä. On inhimillisesti hämmentävää, että jonkun poliittinen ohjelma perustuu erottamiseen eikä yhdistämiseen.

Vajaat kaksikymmentä vuotta perustamisensa jälkeen saamelaiskäräjät kieltäytyy ymmärtämästä itseään alkuperäisväestöä lappalaisia edustavaksi itsehallintoelimeksi. Se esiintyy röyhkeästi koko Suomen alkuperäisväestöä saamelaisia edustavana itsehallintoelimenä, vaikka lappalaiset ovat saamelaisten kanssa arkisissa yhteyksissä tekemisissä päivittäin mitä moninaisemmissa yhteyksissä.

Toisin sanoen rajaton etnokratia oikeuttaa saamelaiskäräjät syrjimään omaa alkuperäisväestöään vetoamalla valheelliseen myyttiin Suomen ainoasta oikeasta alkuperäiskansasta. Se myytti on keksitty, jotta lappalaisten historia ja heidän omistamien maiden ja erityisoikeuksien hallinta saataisiin siirretyksi saamelaiskäräjien hallintaan.

Takaisin