Vuonna 1962 suoritettua saamelaista väestötutkimusta johti Pohjoismaiden saamelaisneuvoston sihteeri Karl Nickul. Tutkimus tehtiin haastattelututkimuksena. Haastattelijoille annettiin tehtäväksi haastatella jokaista Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien sekä Kittilän ja Sodankylän kuntien pohjoisimpien kuntien alueiden asukasta, jonka vanhemmista tai isovanhemmista jollakin on tai on ollut saamenkieli ensimmäisenä kielenään. Väestötutkimuksen perusaineisto analysoitiin vuonna 1969 Erkki Nickulin toimesta.

Koska vuonna 1962 haastateltuun väestöön kuului kymmenkunta ns. yleisen käsityksen mukaan saamelaiseksi katsottavaa henkilöä, jonka vanhemmista tai isovanhemmista vain pari oli oppinut saamea ensimmäisenä kielenään, Nickul teki tutkimuksen saamelaismääritelmään lisäyksen, jonka mukaan myös henkilöä, jonka ensiksi oppima kieli on saame, pidetään saamelaisena.

Todettakoon tässä yhteydessä, että kyseisen vuoden väestötutkimuksessa tutkittiin ainoastaan ko. alueiden asukkaat, eikä tutkimus tavoittanut alueen ulkopuolella asuvia henkilöitä, vaikka he olisivatkin täyttäneet tutkimuksessa omaksutun saamelaismääritelmän. Sama koski etenkin Ivaloa ja sen ympäristöä, koska myöhemmin on ilmennyt, että vain noin 20-30 % Ivalon ja sen ympäristön saamelaisväestöön kuuluvista saatiin haastattelututkimuksen piiriin. Tämä johtui siitä, että ko. alueen väestöä haastattelevilla oli varsin vähäiset tiedot alueen väestöstä ja sen muodostuksesta.

Vaikka vuoden 1962 väestötutkimus ei sinänsä ottanut mitään kantaa siihen, miten saamelaisuus tulisi määritellä, perustuivat vuoden 1973 saamelaisvaltuuskunnasta annetun asetuksen (824/73) saamelaismääritelmä sekä vaaliluettelo mm. sen tietoihin. Vuoden 1973 asetus (1 § 2 mom.) määritteli saamelaisvaltuuskunnan vaaleissa äänioikeutetun henkilön seuraavasti:

"Saamelaisella tarkoitetaan tässä asetuksessa henkilöä, joka tai jonka vanhemmista tai isovanhemmista ainakin yksi saamelainen on Pohjoismaiden saamelaisneuvoston jäsen Suomen jaoston vuonna 1962 suorittaman väestölaskennan mukaan taikka muutoin todetaan oppineen saamen kielen ensimmäisenä kielenään."

Asiassa on siis paljon kestämättömiä kohtia, joista vielä seuraavassa muutamia huomioita:

1. Kantasaamelaiset ja lappalaiset ovat yksi kansa historiallisten juuriensa kannalta eikä tätä seikkaa voidaan jakaa millään tavalla väestönryhmien samanlaisen historian ja nykyisten elinkeinojen ja olosuhteiden vuoksi.

2. Ajatus, että saamelaisuus ja rekisteriin merkitseminen voitaisiin nojata vain kieleen tai etnisyyteen ilman historiaan on täysin mahdotonta jo siitä syystä, että perustuslaissa saamelaiset on määritelty alkuperäiskansaksi.

3. Alkuperäiskansan käsite nojautuu tiettyyn historiaan, olosuhteisiin ja muusta yhteiskunnasta poikkeavaan elintapaan, joka on selvitetty. Alkuperäiskansan käsitteen nojalla ole mahdollista jakaa tai erotella väestönryhmiä, joilla on sama historia.

4. Jos saamelaisuus halutaan nojata vain ideologiaan, se hylkää alkuperäisyyden kestämättömällä ja valheellisella tavalla, joka oikeuttaa peruuttamaan kaikki erityiskohtelun järjestelyt.

5. Mitään kestävää yhteiskunnallista ratkaisua ei ole ilman vuoropuhelua koko yhteiskunnan ja kaikkien asianosaisten kanssa, joten mikään valtaa perusteleva saamelaisideologia, joka vetää rajaviivoja alkuperäiskansan tai kansojen kesken, ei ole kestävä.

6. Saamelaiskäräjät ovat sidottuja samoihin lakeihin kuin muutkin, eikä niistä poikkeamista voi perustella vain ideologisilla näkökohdilla.

7. Saamelaiskäräjät tai niiden edustajat eivät voi kiistää tutkimustuloksia siitä, ettei kielellä, etnisyydellä eikä lapinkylien asemalla ole merkitystä yhdenkään lappalaisoikeuden kannalta.

8. Kaiken selvittämisen perusteeksi on asetettava elinolosuhdeanalyysi. On ilmeistä etteivät lappalaiset ja saamelaiset eroa vallitsevan elintason, elinkeinojen, tilan omistuksen tai asiakirjoihin perustuvan omistuksen ja hallinnan suhteen mitenkään. Eroa on nykyisin vain kielen suhteen. Sekään ei ole merkitsevä ero, kun tiedetään, ettei kielellä ole ollut merkitystä kuin vasta muutaman vuosikymmenen ajan.

9. Saamelaisjohtajat väittävät toisaalta polveutuvansa suoraan lapinkylien jälkeläisistä, mutta silti he eivät ole kveenien jälkeläisiä. Heidän alkuperänsä on hämmentävä, historian kirjoissa tällaista ei tunneta. Porosaamelaisten historiallinen tunkeutuminen sivuutetaan kokonaan. Nämä eivät ole kestäviä teesejä tai perusteluja.

10.Väite saamelaisten kansan itsemääräämisoikeudesta ei ole perusteltu. Valtio ei sellaista tunnusta tai ole tunnustanut. Alkuperäiskansan asema ILOn yleissopimuksessa ei edellytä eikä mahdollista autonomiaa lainkaan. Perustuslailla saamelaisille on annettu kulttuurinen itsehallinto määrittelemättä siihen liittyviä taloudellisia oikeuksia.

11. Jos saamelaiskäräjien vaatimukset nojaavat vain kieleen tai etnisyyteen, se sivuuttaa alkuperäiskansoja koskevan sopimuksen perustelut samaistumisen ratkaisevasta merkityksestä ja ovat siten diskriminatorisia.

12. On selvä, että kaikki keinotekoiset tai mielivaltaiset saamelaisen määritelmät lukevat väestöryhmään sinne jollain perusteella kuulumattomia ja jättävät toisaalta ulkopuolelle sinne kuuluvia ihmisiä.