Aluksi

Valtakunnan rajat ylittävän pohjoismaisen saamelaissopimuksen tarvetta on perusteltu sillä, että ikään kuin saamelaisilta puuttuisivat kaikki ihmisoikeudet. Vuodesta toiseen jatkuvat vaatimukset tilanteen muuttamisesta ovat alkaneet kyllästyttää monia saamelaisia, varsinkaan kun ei ole konkreettista näyttöä siitä, että saamelaisten ihmisoikeuksia olisi loukattu sen enempää kuin muidenkaan alueella asuvien oikeuksia. Sen sijaan statuksettomien saamelaisten ihmisoikeuksien loukkaamiseen saamelaiskäräjät on kyllä itse jatkuvasti syyllistynyt. Mutta tämä ei näy merkitsevän mitään saamelaiskäräjille, eikä sen puoleen valtakunnantason päättäjille. Ehkäpä kokonaisuuden mieltäminen on useimmille heistä ylivoimista, elämmehän twitteriviestinnän ja totuuden jälkeistä aikakautta.

Niinpä saamelaisuuteen liittyvät asiat ovat tänään monelle yhä pelottavampia, jopa vastenmielisiä. Ne herättävät tunteita. Järjen käyttö edellyttää puolestaan tietoa. Siksi kannattaa pohtia saamelaisuuden suhdetta ihmisoikeuksiin.

Saamelainen oikeuskäsitys

Monet saamelaisaktivistit katsovat, että saamelaisilla on ILO:n alkuperäiskansasopimuksesta johdettavia erioikeuksia, joiden nähdään olevan saamelaisten perusarvojen mukaisia, niihin sisältyvinä. Tämän vuoksi ns. saamelaiseen oikeuteen ei sisälly oikeuden käsitettä siinä mielessä kuin ihmisoikeuskäsitteen ymmärtäminen edellyttäisi. Eräiden mielestä on liioiteltua painottaa velvollisuuksien ja käsitteiden välistä eroa saamelaisen ja kansainvälisten oikeuden välillä. Nämä saamelaismyönteiset tutkijat näkevät myös saamelaisen oikeuden myöntävän yksilölle turvattuja oikeuksia.

Valitettavasti käsitykset saamelaisesta yhteiskuntajärjestyksestä ja saamelaisista oikeuskäsityksistä ovat tulleet julkisuudessa tutuiksi lähinnä vain varsin kapeaa ajatuskulmaa edustavien saamelaisajattelijoiden ja samanhenkisten saamelaisliikkeiden kautta. Yhteiskunnallisten rakenteiden moninaisuus ja erityisesti nykyisen kehityksen haasteet ovat pakottaneet laatimaan idealistisen saamelaissopimuksen, jonka pohjaksi on ollut vaikea löytää erityisen saamelaisia periaatteita, vaikka niistä sopimuksessa laveasti puhutaan.

Nyt julkistettu saamelaissopimus ei sinänsä vielä kerro mitään valtioidenkaan arvoista ja toimintatavoista. Saamelaisten arvojen puolustamiseksi tarkoitettu saamelaissopimus mahdollistaa sen, että puolustaessaan saamelaisten etuja valtio syyllistyy vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin statuksettomia saamelaisia ja alueella asuvaa muuta väestöä kohtaan. Tästäkään asiasta ei haluta julkisesti keskustella.

Oikeudet totuudenjälkeisessä ajassa

Se, että saamelaisoikeuksien ja yleisten ihmisoikeuksien suhde on ongelmallinen, ei tarkoita, että ihmisoikeuksien ja muiden oikeuksien suhde olisi ongelmaton. Horisontista nousee aina mustia pilviä silloin kun jokin ryhmä ryhtyy pakottamaan totuutta muille. Ajatus omassa hallussa olevasta paremmasta tiedosta ja oikeasta totuudesta on tyypillinen erityisesti uskonnolliselle ja poliittiselle fundamentalismille. Sen nousu liittyy tänä päivänä kaikkiin poliittisiin oppirakennelmiin joissa on mukana annos uskonnonomaista hurmahenkisyyttä. Kiihkosaamelaisuus ei tee tässä poikkeusta. Todellisuuspohjaiset arviot ja poliittiset vaatimukset ovat siinäkin saaneet väistyä tämän oppisuunnan hallussa olevan korkeamman tiedon edestä.

Kiihkosaamelaisuus esiintyy useimmilla kannattajillaan vielä suhteellisen maltillisessa asussa; asioita vaaditaan oikeudenmukaisuuden nimessä. Vaatimusten laajuuden ja syvyyden tarkempi tarkastelu ja niiden perustelujen punninta osoittavat kuitenkin, että saamelaisliike on noussut hurmoslentoon jo vuosia sitten. Voidaan sanoa että se on ollut todellinen edelläkävijä siirryttäessä totuuden jälkeiseen aikaan.

Fundamentalismista puhuminen voi tässä yhteydessä tuntua liioittelulta, mutta silti yhteisiä piirteitä on paljon, kuten saamelaisliikkeen oppirakennelmaan keskeisesti kuuluvat maaoikeusvaatimukset, joita on perusteltu ihmis- ja alkuperäiskansaoikeuksilla. Onneksi oikeusjärjestyksemme on pitänyt huolen, etteivät ne ole tähän mennessä toteutuneet siten kuin saamelaiset ovat vaatineet, eli ilman dokumentoitua tietoa ja faktaa, pelkästään saamelaiseksi väitetyn oikeudentunnon johdatuksella.

Vaihtoehtoisten saamelaisliikkeiden puuttuessa saamelaisten maailmankuvaa hallitsee laajasti ja vahvasti fundamentalistien heille tarjoama identiteetti siirtomaasorron ikeen alla olleena ja ennen kaikkea edelleen olevana kansana. Tämä tuo mieleen Neuvostoliiton ohjaileman kommunistisen liikkeen liturgian, jossa edistyksellisen rintaman osia lueteltaessa muistettiin paitsi Neuvostoliitto ja sen kommunistinen puolue, kapitalistisen maiden työväenluokka, opiskelijat ja muut demokraattiset voimat, myös kansallisen vapautensa ja itsenäisyytensä puolesta kamppailevat kansat. Saamelaisliike näyttää jotenkin elävän vielä kiinni tuossa ajassa, toistaen sen kaikuja. Liikkeen hurmoksellisin siipi, Suopunkiterroristeiksi itseään nimittävä aktivistikollektiivi onkin, ehkäpä huomaamattaan tuon menneen ajan hermoilla kun sen kuvastossa esiintyy usein samanlaisia rynnäkkökiväärejä ja itsensä huputtaneita taistelijoita kuin vapautusliikkeiden julisteissa ja lipuissa.

Saamelaisliikeen keskuudessa pidetään aika lailla selviönä, että saamelaisilla tulisi olla alkuperäiskansa-aseman perusteella paremmat oikeudet kuin alueen muilla ihmisillä. Tämä taas herättää muun väestön keskuudessa aiheellisia pelkoja. Saamelaisliike on osin uhoamisensa ja sotaisan perusasenteensa johdosta edistynyt aika heikosti, mikä ei estä sitä että syntyy vaikutelma aika vinhasta paikallaan juoksusta. Tässä lajissa liikkeen vauhti on niin kova, että siinä on päässyt unohtumaan että alkuperäiskansasopimuksen tarkoitus ei suinkaan ole alkuperäiskansan nostaminen muiden yläpuolelle, vaan tasa-arvon edistäminen.

Nämä fundamentalistit eivät näytä muistavan sitä, että pohjoismaiden eri valtioissa tehdään myös jatkuvaa työtä yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiseksi. Varsin usein kyseessä on samalla ihmisoikeuksien edistäminen, vaikka hankkeita ei ihmisoikeusnäkökohdilla aina perusteltaisikaan.

Saamelaiskansallisten arvojen mystifiointi

Kansainväliset ihmisoikeusmekanismit eivät takaa ihmisoikeuksien toteutumista, mutta niiden merkitystä ei saamelaistenkaan kohdalla voi vähätellä. Kansallinen lainsäädäntö heijastelee vahvasti valtioiden suhtautumista kansainvälisiin ihmisoikeuksiin. Toisaalta eräät ihmisoikeussopimukset tarjoavat myös mahdollisuuden valittaa ihmisoikeusloukkauksista valtioiden ulkopuolisille toimielimille.

Saamelaisten suhdetta kansainvälisiin ihmisoikeuksiin voidaan tarkastella erilaisista lähtökohdista. Puhtaan normatiivinen tarkastelu on suhteellisen helppoa, mutta se ei juurikaan kuvaa todellisuutta ja anna vastauksia ongelmiin.

Yksikään saamelaisaluetta jakava maa ei noudata ja ainoastaan saamelaisuuteen perustuvia normeja. Oikeudellisten käsitteiden arviointi auttaa ymmärtämään saamelaisuuden ja kansainvälisten ihmisoikeuksien suhdetta vähän paremmin, mutta edelleenkin joudutaan kysymään: entä sitten?

Jos tavoitteena on saamelaisten ihmisoikeuksien edistäminen, tarvitsemme monenlaisia lähetysmiestapoja. Tällöin yksi keskeinen lähtökohta on kysymys, mitä yhteisiä arvoja saamelaisuuteen ja kansainvälisiin ihmisoikeuksiin liittyy. Saamelaisuuden keskeiset arvot, sellaisina kuin minä ne näen, ovat kovin tutut: vapaus, veljeys ja rauha ihmisten kesken. Näistä arvoista voidaan johtaa myös kaikki keskeiset ihmisoikeudet. Niinpä tästä lähtökohdasta katsottuna ihmisoikeudet ja saamelaisuus eivät ole sovittamattomassa ristiriidassa, vaan päinvastoin kyse on hyvin pitkälti samoista, universaalisista arvoista.

Saamelaisten arvojen maalailu joksikin kansalliseksi piirteeksi, jota vain saamelaiset pystyvät ymmärtämään, tulkitsemaan ja soveltamaan, edustaa turhaa asioiden mystifiointia. Sinänsä oman kansan oikeudentunnon erityislaadun korostaminen ja näkemykset ylivoimaisen kansanluonteen kumpuamisesta jollain tavoin suoraan maaperästä on ollut tunnusomaista kaikille nationalistisille liikkeille. Kuitenkin voidaan hyvin ajatella, että yhteisiä arvoja korostamalla voidaan parhaiten edistää saamelaisten ihmisoikeuksien toteutumista pohjoismaissa.

Pohjoismaissa on vakaa yhteiskunnallinen tilanne ja ennen kaikkea poliittinen tahto vaikuttavat ratkaisevasti mahdollisuuksiin ja haluun toteuttaa saamelaisten ihmisoikeuksia. Tällä hetkellä pohjoismaiden suhteellisen hyvä taloudellinen tilanne muodostaa hyvät kehitysnäkymät toteuttaa saamelaisten ihmisoikeuksia. Kaikki nämä huomiot on selvästi sivuttu kun on lähdetty laatimaan pohjoismaista saamelaissopimusta, joka ei kerro yhtään mitään siitä sosiaalisesta ja oikeudellisesta todellisuudesta jossa saamelaiset elävät kuta kuinkin samanlaista elämää kuin muutkin kansalaiset.