Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu saamelaisia koskevista hankkeista seuraava:
"Hallitus kunnioittaa ja edistää kaikkien saamelaisten ja saamelaisryhmien kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumista ottaen huomioon kansainväliset sopimukset. Osana tätä työtä selvitetään ILO 169 -sopimuksen ratifioinnin edellytyksiä. Jatketaan työtä saamelaiskäräjälain uudistamiseksi. Totuus- ja sovintokomission työtä jatketaan."

ILO 169 sopimuksen ratifioinnin edellytysten selvittäminen

Hallitusohjelmaan tehty kirjaus puhuu siis ILOn sopimuksen ratifiointiedellytysten selvittämisestä. Edellytysten selvittäminen on paikallaan, mutta olisi paikallaan että hallitus selkeyttäisi että itse ratifiointi ei ole ajankohtainen ennen edellytysten perinpohjaista selvittämistä. Sopimuksen soveltaminen Suomessa tähän asti esitettyjen mallien pohjalta loukkaa pohjoisen ihmisten tasavertaisuutta keskittämällä kaikki oikeudet ihmisille jotka vaativat oikeuksia veteen ja maahan 3:n (kolmen) sukupolventakaiseen kieleen ja historiaan vedoten. Esityksen mukaan lappalaiset jotka eivät rekisteriin kuulu joutuvat saamelaiskäräjien ikeen alle: lupa olisi pyydettävä elinkeinoon, rakentamiseen, kulkemiseen - ja sitä edes tuskin saadaan! Käytännössä tämä tappaa luontaiselinkeinot Lapista täysin muiden kuin saamelaisrekisteriin kuuluvien osalta. On myös muistettava ettei saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkintäkään turvaa elinkeinon jatkuvuutta heidänkään osalta. Tässäkin tilanteessa tarvitaan tilanne ja olosuhdeselvitystä. Näin menetellään muissa sivistyneissä maissa, miksei Suomessa?

Totuus- ja sovintokomission asettamista pidän ennenaikaisena, koska tähän mennessä ei ole arvioitu saamelaisten ja alueella asuvien muiden ihmisten nykyhetken tilannetta esim. maanomistuksen ja asumisolosuhteiden kannalta. Tällainen selvitys on osa myös ILOn sopimuksen ratifioinnin edellytysten selvittämistä. Puuttuvan olosuhdeanalyysin seurauksena ei ole objektiivista tietoa siitä elävätkö saamelaiset tällä hetkellä heikommassa asemassa kuin alueen muu väestö, ja missä määrin ja miten he ovat tosiasiallisesti Suomen valtion, muiden väestöryhmien tai muiden toimijoiden harjoittaman syrjinnän kohteena. Tällainen selvitys loisi tosiasioihin perustuvan pohjan myös sen tarkastelulle, miten asiat ovat olleet aikaisemmin. Puuttuva todellinen tieto korvataan liian helposti tunnepohjalta lähtevillä käsityksillä joille vaaditaan tunnustusta tosiasioina. Henkilökohtaisten kokemusten ja niiden aiheuttamien tuntojen merkitystä yksilölle ja yhteisöille ei tarvitse eikä pidä kiistää, mutta kun totuus- ja sovintokomission työn tavoitteeksi ilmoitetaan historian tapahtumien läpikäyminen ja opin ottaminen niistä, olisi toivottavaa että pysyttäisiin tosiasioiden pohjalla.

Seuraava tarkastelu osoittaa, että saamenkieliset saamelaiset ovat tänään yhdenvertaisia suomenkielisten saamelaisiin ja alueella asuvaan muuhun väestöön nähden:

- Valtio on lukuisten lakien nojalla tähän mennessä tukenut saamelaisia ja heidän asuinpaikkojensa säilymistä. Useimmiten saamelaiset ovat saaneet valita itse asuinpaikkansa.

- Lakeja ovat olleet mm. asutusplakaatti (1695), Lapin maan asutuslaki (1749), metsäasetus (1851), julistus kruunun maista ja metsistä (1877), laki uudis- ja viljelytiloista (1892), asutuslaki (1922), verolle panolaki (1925), maanhankintalaki (1945), kolttalaki (1955), maankäyttölaki (1958), koltta- ja maanjärjestelylaki (1969), korjattu kolttalaki (1973), kolttalaki (1984), allasevakkojen laki (1963), porotilalaki (1969), luontaiselinkeinolaki (1984), uusittu kolttalaki (1995), saamelaiskäräjälaki (1995).

- Valtio on siis jo edellä mainittujen lakien nojalla vahvasti edistänyt saamelaistenkin maanomistus- ja asuinoloja ja poistanut ILO:n sopimuksen tiellä olevia ratifiointiesteitä.

- Kun n. 2-3 % saamelaisista saa leivän perinteisistä saamelaiselinkeinoista ja n. 60 % saa yhteiskunnan tulonsiirroista (työttömyyspäivärahat, eläkkeet, yhteiskunnan muut tulonsiirrot) joudutaan kysymään mihin tarvitaan enää totuuskomissiota tai ILO sopimusta kun yhteiskunnan tulosiirroilla "huolehditaan" saamelaisten pärjäämisestä. Joten ei ole akuuttia tarvetta yhteiskunnan panostusten jälkeen enää tehdä lisäinvestointeja varsinkaan maanomistusolojen muuttamiseksi siten, että saamelaiskäräjät saisi oikeuden päättää ns. valtionmaiden ja saamelaisten omistamista maista.

- Saamelaisilla on n. 300 porotilaa, joiden avustusprosentti oli 90. Valtio on satsannut pelkän porotilalain kautta 30 miljoonaa euroa porosaamelaisten asunto-olojen parantamiseen. Mikäli mukaan lasketaan vielä luontaistila- ja kolttalakien nojalla suoritettu tukeminen, saadaan yhteissummaksi yli 60 miljoona euroa.

- Elinkeinojen harjoittamisen osalta aluetta ei voi millään muotoa tarkastella vain saamelaisalueena, koska myös saamelaisrekisteriin kuulumattomat suomenkieliset saamelaiset ja "varsinaiset suomalaiset" harjoittavat samoja elinkeinoja.

- Hallitukseen lupaus ILO-sopimuksen ratifioimisesta uhkaa jakaa paikalliset asukkaat kahtia antamalla perinteiset saamelaiselinkeino-oikeudet vain rekisterissä oleville saamelaisille, kun taas saamelaisia vanhemman alkuväestön, verolappalaisten, jälkeläisten oikeudet uhkaavat siirtyä positiivisen syrjinnän kautta rekisterisaamelaisille ja menevät muille luvanvaraisiksi. Tapahtumat uhkaavat kehittyä siihen suuntaan, että ylin päättävä valta Ylä-Lapin maista, vesistä ja elämästä siirtyy saamelaisenemmistöiselle elimelle, jonka asemalla ole ei minkäänlaista perustetta oikeushistoriallisesti, koska ei ole selvitetty kenelle ns. historialliset oikeudet katkeamattoman polveutumisen perusteella kuuluvat.

- Nykyisen voimassaolevan valtiosäännön perusteella pitäisi pyrkiä testaamaan vanhojen asiakirjojen oikeudellinen luonne maanomistuksen ja elinkeinojen osalta ennen kuin muista vaihtoehdoista päätetään. Nykyinen rakennuskaavoituslaki menettää merkityksensä jos päätäntävalta siirretään saamelaisenemmistöiselle neuvottelukunnalle.

- Asiaa ei saa viedä eteenpäin ennen kuin käytännön vaikutukset on tutkittu ja arvioitu. Olosuhdeselvityksen lisäksi tarvitaan siis ennakoiva seurausarviointi. Myös muut mahdolliset "hallinta-" vaihtoehdot on tutkittava, mm. lapinkyläjärjestelmä. Jos paikallisten, muiden kuin saamelaisrekisterissä olevien oikeuksia kavennetaan suunnitellusti, niin millaisia oikeuksia jatkossa annetaan? Tilanne on oikeudellisesti kestämätön mm. kalastuksessa. Esimerkiksi Inarin, Lokan ja Porttipahdan osuuskuntien osakkailla on erilaiset oikeudet kalastukseen. Sama koskee myös poronhoitoa.

Vaikka sekä saamelaiskäräjät että Suomen aikaisemmat hallitukset mm. silloisen ja nykyisen oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin suulla ovat väittäneet että saamelaisten oikeuksien laajentaminen ei millään tavoin kavenna kansalaisten yhdenvertaisia oikeuksia, niin tämä ei pidä millään muotoa paikkansa.

- Metsähallituksen hakkuutuloja siirretään pohjoisten palkisten muualta tuodun poronrehun maksamisiin. Sitäkö on saamelaiskulttuurin ylläpito, että tulonsiirroilla jatketaan porolaidunten tuhoamista? Täytyy varmistaa että tulot palvelevat oman alueen ihmisiä.

- Jos vanhojen lapinkylien ja tilojen historialliset oikeudet menevät saamelaisille niitä ei enää saa takaisin tuomioistuimenkaan kautta.

- Tavoitteena on nostaa muualta muuttaneet saamelaiset, joilla ei ole laillista saantoa vanhojen lapinkylien maihin ja vesiin, vanhojen lapinkylien oikeudenomistajia parempaan oikeudelliseen asemaan. Tämä osoittaa, ettei oikeusvaltiosta ole niin väliä.

- Oikeusvaltiossa pitää taata alkuperäisille asukkaille kuuluvat oikeudet ilman että tarvitsee kuulua saamelaisrekisteriin, jonka portinvartijoina toimivat alueelle muulta muuttaneet poro- ja kolttasaamelaiset. Tämä tilanne on erityisen kestämätön ILO 169:n periaatteiden valossa. Maanhallinnan siirtyminen saamelaiskäräjille tulisi laskemaan maan arvoa ja hintaa, ja estämään myynnit vaikeista rajoituksista johtuen. Saamelaiskäräjät on ottanut jo nyt asiakseen määrätä rakentamisesta puuttuen kuntien kaavoittamiseen lähinnä siltä pohjalta haittaako se perinteisten saamelaiselinkeinojen harjoittamista. Tällä hetkellä, kun saamelaiskäräjiltä vielä puuttuu sen tavoittelema valta säädellä kaavoitusta ja kaikkea elinkeinotoimintaa, käräjät yrittävät säädellä näitä asioita toista tietä eli oikeusteitse, jotta päästään jälleen YK:n ihmisoikeuskomiteaan vetoamaan. Prosessi on hidas ja kallis, valtio eli me veronmaksajat olemme maksumiehiä.

- Mikä tulisi olemaan tulevaisuudessa tilanne kun muu kuin saamelainen hakee rakennusluvan, ja saa sen? Sen jälkeen tilaa ei todennäköisesti saisi luovuttaa muille kuin saamelaiselinkeinojen harjoittajalle. Näin tila siirtyy suoraan saamelaisille eikä tilallisen omille jälkeläisille. Mikä on maanvuokrasopimuksilla rakennettujen tilojen ja tonttien kohtalo, jos vuokrasopimusta ei uusita? Siirtyvätkö ne saamelaiskäräjien päätöksellä osaksi saamelaisyhteismaata rakennuksineen?

- Suunnitelmat heikentävät paliskuntien oikeuksia. Poroja saa hoitaa vain siinä palkisessa missä asuu, jos ei kuulu saamelaisrekisteriin. Määräykset puhdistaisivat poronhoitajat kerralla saamelaisiksi. Poronhoito käy mahdottomaksi mm. Hammastunturissa, Vätsärissä, Mutusjärvellä ja Käsivarressa missä pääosa poronhoitajista asuu Hetassa.

Saamelaiskäräjälain uudistamisen jatkaminen

Saamelaisten itsehallintoa koskevan lainsäädännön perinpohjaisen uudistaminen on kauan ollut ajankohtaista, ja saamelaiskäräjien ja Suomen valtion välisten suhteiden valitettava, erittäin ikävä ja pohjimmiltaan täysin turha kiristyminen on edelleen muuttanut tilannetta niin, että lain uudistamiselle on yhä voimistuva tarve.

Uudistamisen yrittäminen toistamalla edellisten täysin epäonnistuneiden yritysten menettelykaavaa on ennalta tuhoon tuomittua. Tässä palautan mieliin hallitusohjelman saamelaisia koskevan kohdan johdannon: "Hallitus kunnioittaa ja edistää kaikkien saamelaisten ja saamelaisryhmien kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumista ottaen huomioon kansainväliset sopimukset." Saamelaisen itsehallinnon koskevan lainsäädännön uudistamisprosessin on vastattava tätä tavoitetta. Kaikilla Suomessa asuvilla saamelaisryhmillä, jotka sitä haluavat, on yhtäläinen oikeus oman tahtonsa muodostamiseen ja äänensä esille tuomiseen julkisoikeudellisen luonteen omaavan itsehallintoelimensä ja näiden mahdollisen yhteistoimintaelimen kautta, ilman että toisilla saamelaisryhmillä olisi oikeus sitä tukahduttaa. Tämä koskee yhtä lailla inarinsaamelaisia, metsäsaamelaisia, porosaamelaisia, ja kolttasaamelaisia - millä nimellä katkeamattoman asuttamisen ja periytymisen periaatteiden mukaisesti ulkopuolistenkin objektiivisin seikkojen perusteella alkuperäisasukkaiksi ja -kansaksi tunnistamat väestöryhmät haluavatkin itseään kutsua.

Hallituksen on saamelaisasioissa seurattava hallitusohjelmaa eikä antaa etnonationalistisen kiihkoilun vallassa olevan saamelaiskäräjien johdon heiluttaa valtakunnassa - Ylä-Lappi mukaan mukien - tahtipuikkoa ja vahingoittaa Suomen valtion ja saamelaisten enempää. Lapin kansanedustajilla puolueesta riippumatta on tässä erityisen painava vastuu, ja heitä on syytä tarkoin kuunnella.