Aluksi

Saamelaiskäräjien poliittinen johto lähtee yksiselitteisesti siitä, että Norjasta ja Ruotsista rajasulkujen seurauksena Suomeen muuttaneet porosaamelaiset ovat alkuperäisempiä kuin alueen vanhimpaan väestöön kuuluvat kalastaja- ja metsäsaamelaiset. Mielikuvien luomisella saamelaisten sortamisesta on ollut erityisen suuri merkitys. Käräjien poliittisen johdon suhdanteilla on ollut oma merkittävä vaikutuksensa, samoin heidän suhteillaan valtakunnan poliittisiin johtajiin. Puheenjohtajat ovat halunneet olla näyttävästi esillä kertomassa suurelle yleisölle saamelaisten huonosta kohtelusta. Kuten rauenneet lakiesitykset osoittavat poliittisen johdon toiminta on ollut ristiriitaista ja kaksijakoista. Mitään ei ole opittu.

Saamelaiseliitin propaganda lähtee siitä, että saamelaiskulttuuri on niin ainutlaatuinen, että sitä pitää suojella. Saamelaiseliitin mielestä elävää saamelaiskulttuuria ei ole muualla kuin saamelaisalueella ja sen ytimessä on perinteiset saamelaiset elinkeinot - erityisesti poronhoito. Tämän tueksi on julkaistu runsaasti kirjoituksia, raportteja ja muuta kevyttä viihdettä. Mutta propaganda ei hyväksy sitä, että kala- ja metsäsaamelaiskulttuuri edustaa ainutlaatuista inhimillisyyttä, jota pitää myös kaikin laillisin keinoin suojella. Ylevistä tavoitteistaan huolimatta saamelaiset tuhoavat ylilaidunnuksella omaa poronhoitoa inhimillisyyteen vedoten.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että saamenlipun värit leviävät maailmassa ja tietämys saamelaisista lisääntyy, sen sijaan vastustan sitä, että saamelaiskäräjät yrittää kieltää ja rajoittaa alueen vanhimman väestön -kalastaja ja metsäsaamelaisten- oikeuksia. Suomalaisen valtakulttuurin joukossa elää syrjitty ja hyljeksitty inarinsaamelainen vähemmistö, jota pohjoissaamelainen enemmistö on pyrkinyt sulauttamaan joko omaan ryhmäänsä tai syrjimään suomalaisina.

Saamelaiset arvot

Aikoinaan ei kovin kauan aikaa sitten saamelaisille metsästys oli tärkeä elinkeino. Mutta jos hävinneen kulttuurin pohjalta ryhdytään tänään tulkitsemaan saamelaisten käyttäytymistä ja saamelaisuutta, ollaan ongelmissa. Tarvitaan uusi tarina saamelaisuudesta. Monen saamelaisaktivistin mielestä saamelainen on niin ainutlaatuinen ja etääntynyt muista ihmisistä, ettei hänen toimintojaan ja käyttäytymistään kykene ymmärtämään muut kuin saamelaiset itse.

Tässä näkyy eräänlainen keskinäisen taistelun perinne joka aika ajoin pulpahtaa ihmisten mieliin. Saamelaisen maailmankuva juontaa juurensa kaukaisesta menneisyydestä; hiotuista kivityökaluista tai kivensiruista ja heimojen ja sukujen välisestä kamppailusta. Tänäkin päivänä yhteistä hyvää tavoitellaan yleensä selvästi pienemmälle joukolle kuin vaikkapa suomalaisten keskuudessa. Toisaalta ainakin pintapuolisesti saamelaiset jakavat paljon yhteisiä arvoja valtaväestön kanssa lähtien esimerkiksi kristinuskon merkityksestä. Julkisuudessa puhutaan joskus saamelaisille pyhistä paikoista, vaikka sellaisia ei tänä päivänä ole minkäänlaisessa uskonnolisessa merkityksessä. Tämänkaltaiset puheet pitävät yllä virheellistä mielikuvaa jollakin tavalla primitiivisestä ja valtaväestöstä arvoiltaan jyrkästi poikkeavasta kansasta.

Kamppailu resursseista

Saamelaiset eivät vieläkään hallitse Raamatun sivuilla aloitettua luomakunnan valloittamista, vaan käyvät edelleenkin ristiretkeään suomalaisia vastaan taisteluareenana joka käsittää 40 % Lapin läänistä. Saamelaisille kulttuuriperintönsä ansiosta on vahvistunut luonnon hyödyntämisen tarve. Saamelaiset väittävät, että suomalainen kulttuuri suosii inhimillisten päämäärien aggressiivista toteuttamista. Samaan aikaan saamelaisten materiaaliset tarpeet ovat kasvaneet siinä missä kaikkialla länsimaissa, eikä tälle näytä olevan loppua. Nykypäivän saamelaisilla on samat länsimaisen kuluttajan tarpeet kuin valtaväestölläkin.

Saamelaisissa vaikuttaa kaksi toisistaan riippumatonta voimaa; vanhempi näistä on biologinen perintö, nuorempi kulttuurinen perintö. Saamelainen kulttuuriperintö on saanut saamelaisten maailmassa hallitsevan otteen ja vaikuttaa jokapäiväisessä elämässä, politiikassa ja taloudessa. Saamelaiset ovat asettaneet saamelaisen kulttuuriperinteen vaalimisen kaiken muun edelle, mikä on johtanut myös taloudellisen kasvun vaatimuksiin. Tämä näkyy tänä päivänä porojen ylilaiduntamisessa. Paluu luonnon kestävään kehitykseen on käynyt mahdottomaksi. Luonnonlaitumien loppuminen korvataan tuomalla etelämpää rekoilla tien varsiin suuria määriä säilörehua, josta se siirretään moottorikelkoilla ja mönkijöillä ruokinta-aitojen sisäpuolella oleville poroille.

Lopuksi

Saamelaiskäräjälakiesityksestä syntynyt keskustelu on paljastanut, että erilaiset vastakkaiset näkemykset ovat syntyneet siitä uskosta, että saamelaiset ovat valtaväestöstä merkittävästi poikkeava ryhmä. Virheellisiä käsityksillä ruokitaan mielikuvilla primitiivisestä luonnon kansasta, joka tarvitsee osakseen valtaväestön suojelua. Unohtuu se, että saamelaiset ovat monin tavoin samanlaisia kuin suomalaisetkin, ja uskotaan, että lainsäädännöllä voidaan helposti korjata historian vääryyksiä. Voi kuitenkin helposti havaita, että saamelaiskäräjälain ympärillä käyty kiistely heijastelee kamppailua saamelaisalueen resursseista. Kyse on edunsaajien välisestä ristiriidasta: saamelaisstatus on antamassa joillekin ryhmille lisää oikeuksia toisten kustannuksella. On ymmärrettävää, että tämä lisää vastakkkainasettelua. Siksi ristiriitoihin olisi etsittävä vilpittömästi historiaan perustuvaa ratkaisua; vain oikeuden toteutuminen voi ratkaista nykyiset ongelmat.