Maailmassa 1970- ja 1980 -lukuja luonnehtivat liennytys ja aserajoitusasiat. Se antoi tilaa myös tarkastella alkuperäiskansojen kysymyksiin liittyviä asioita entistä väljemmin. Ajan mittaan tehtiin enemmän tai vähemmän propagandistisia ehdotuksia alkuperäiskansojen oikeuksien parantamiseksi, kunnes ne alkoivat vähiten kantaa hedelmää. Suomessa epäonnistuneen saamelaismääritelmän vuoksi asiassa ei ole päästy vieläkään alkua pitemmälle.

Tämä kirjoitus ei ole tieteellinen tutkimus vaan pikemminkin kronikka, kertomus melkein muodottoman monimuotoisesta aiheesta. Keskityn selvittämään alkuperäiskansakiistan vaikutuksia. Keskiössä on Suomi, mutten luule, että Suomi on maailman keskipiste. Tärkeitä kysymyksiä ovat: mitä meillä tiedettiin asiasta ja miten sitä tulkittiin. Miten aihetta käsiteltiin poliittisesti? Mitkä olivat kiistan vaikutukset?

Suomessa YK:sta lähtöisin olevasta alkuperäiskansojen oikeuksista lähteneestä kiistasta muotoutui konflikti, jonka polttopiste on ollut Pohjois-Lapissa, mutta joka on laajentunut etelämmäksikin. Silti YK näyttää jääneen sille tielle tiedoissaan ja kannanotoissaan. Se on jäänyt paitsioon Suomen tutkimus- ja muusta tilasta saamelaisasiassa.

Alun perin kiista on liittynyt siirtomaavallan purkamiseen siten, että alistettujen köyhien ja epävakaisten kolmannen maailman valtioiden alkuperäiskansojen asia nousi tapetille. Nyt on kulunut lähes 40 vuotta siitä, kun Suomessa alettiin laatia esityksiä "alkuperäiskansa" -saamelaisten-aseman parantamiseksi. Esitykset eivät koskeneet kuitenkaan saamelaisten verisukulaisia lappalaisia. Suuri kysymys kuuluu: kauanko näin vielä jatkuu?

Jokaisella sukupolvella on omat pelkonsa. Olen huomannut että nykyisten ihmisten painajaisia ovat ilmastonmuutos, meriveden nousu jne. Jokainen historiallinen aikakausi jättää jälkeensä jotain pysyvää. Meidän perintömme tulevat olemaan kiista Ylä-Lapin maiden ja vesien omistuksesta ja hallinnasta. Se on tutkittu, mutta suuri osa ei kykene analysoimaan tuloksia. Heistä suurin osa on juuttunut alkuasetelmiinsa.

Suomessa alkuperäiskansakiista on ollut pr-sotaa, taistelua sydämistä ja mielistä, ja vuosikymmenten ajan se on vaikuttanut Ylä-Lapissa melkein kaikkeen ihmisiä jakaneeseen inhimilliseen toimintaan. Se muotoutui kulttuuri- ja propagandasodaksi, koska valtiojohto ymmärsi, etteivät saamelaiskäräjien vaatimat aggressiiviset toimet olisi tuottaneet sellaisia tuloksia, jotka olisivat olleet kansainvälisen oikeuden mukaisia.

Epäonnistunut saamelaismääritelmä aiheutti aikoinaan sen, että kaikkien on ollut pakko reagoida. Eri lakeihin esitetyt muutokset olisivat koskettaneet jokaista, koska saamelaismääritelmä olisi murtanut sukulaisuussuhteet, väestön rinnakkaisolon ja tasa-arvon mukaisen elämän periaatteet, joiden mukaan Ylä-Lapin väestö on toiminut vuosisatojen ajan kaikissa tilanteissa. Saamelaiskäräjien poliittinen johto uskoi, että sen missio oli muokata maailma kaltaisekseen. Tästä syystä kaikki politisoitui.

Suomessa alkuperäiskansakiistan alkamisen ajankohdaksi voidaan määritellä se, kun annettiin asetus saamelaisvaltuuskunnasta. Joidenkin mielestä se alkoi saamelaislähetystön käynnistä Helsingissä vuonna 1947.

Suomessa alkuperäiskansakysymyksessä aatteet ja tosiasiat taistelivat ja ratkaisivat, eivät aseet. KHO:n päätöksen (2011) jälkeen Ylä-Lapissa ei toistaiseksi ole tarjolla sellaista aatetta, joka voisi uudelleen käynnistää väestöä jakaneen kiistan.

Saamelaismääritelmä käynnisti kiistan, mutta sen voittivat ja lopettivat todelliset alkuperäisasukkaat, lappalaiset. He tekivät historiaa palauttamalla sen oikealle paikalle. Lappalaiset nousivat historian aallon harjalle ja kiistan käynnistäneet saamelaisjohtajat, jotka eivät olleet heidän mukanaan, pyyhkiytyivät syrjään.