Aluksi

Olin hiljattain Helsingissä eräässä tilaisuudessa, jossa yritettiin väittää, että saamelaisten asema olisi samantapainen kuin palestiinalaisten. En tiedä mistä tällaiset väitteet johtuvat. Luin myös lehdistä kansainvälisen rasismikokouksen uutisointia, jossa saamelaisneuvoston edustaja iloitsi siitä että alkuperäiskansoille tunnustetaan itsemääräämisoikeus. Jäin pohtimaan sitä eikö Suomessa saamelaisilla todellakaan ole minkäänlaista itsemääräämisoikeutta? Asia vaatii väärinkäsitysten välttämiseksi pientä täsmennystä, muutoin tällaiset jäävät elämään suuren yleisön keskuudessa ja ovat omiaan johtamaan päättäjiä jälleen kerran harhaan.

Saamelaisten maanomistuksen historiaa

Vielä muutamia vuosisatoja sitten lappalaiset käyttivät oman asuma-alueensa ympäristöä metsästykseen, kalastukseen sekä muuhun erityiseen käyttöön. Lappalaisyhteisöt jakaantuivat lapinkyliin ja jokaisella lapinkylällä oli rajoiltaan tarkoin määrätty alue. Lapinkyläyhteisöä hallinnoitiin sekä rajoja valvottiin kylän nimismiehen ja vähintään kahden lautamiehen johdolla, joilla oli myös jonkin asteista tuomiovaltaa. Lapinkylien maa- ja vesialueet oli puolestaan jaettu suku- ja perhenautinta-alueisiin, jotka siirtyivät perintönä sukupolvelta toiselle.

Lapinkyläjärjestelmä oli voimissaan ainakin vuoteen 1757 kunnes lapinrajan eteläpuolelta pyrkivien uudisasukkaiden aiheuttama paine pakotti lappalaiset suojaamaan omaisuutensa perustamalla uudistilan kuten silloinen oikeuskäytäntö edellytti. Tästä omaisuuden suojaamisesta selvitysmies Wirilanderkin on todennut, että lappalaiset perustivat uudistiloja niille tiluksille, joita "suku oli käyttänyt niin pitkälle kuin perimätieto ulottui ja jonka asuinkeskuksen oli jo edellinen polvi rakentanut ja hankkinut käyttöönsä myös muiden hyväksymät kalastusoikeudet, jotka nyt kuvernöörin päätöksin vahvistettiin". Wirilander jatkaa: "näillä kalavesillä on ollut käytännön ja oikeudellinen merkitys omaan aikaamme asti, kun pohjoisen kuntien piirivesirajankäyntejä on hahmoteltu ja niistä riidelty". Wirilanderin tutkimustulosten mukaan saamelaiset eivät suinkaan omistaneet lapinkylän maita ryhmänä vaan maat olivat yksittäisten perheiden ja sukujen omaisuutta, joiden sukujen oikeusasema turvattiin vielä nykyisinkin tunnettujen uudistilojen avulla.

1800-luvun alkuun mennessä saamelaisten omat hallintoelimet lakkasivat toimimasta korvautuen valtion oikeuslaitoksen käräjillä ja muilla yleisillä hallintoelimillä. Tämä kehitys oli täysin rauhanomainen, eikä tiedossani ole, että kehitystä olisi laajasti vastustettu. Perinteistä lappalaista kylähallintoa edustaa enää kolttien kyläkokoukset.

Saamelaisten oikeudet maihin ja vesiin ovat kunnossa

Mitä taas tulee niihin väitteisiin, että saamelaiset eivät saa päättää mistään luonnonvarojen käyttöön liittyvässä asiassa ei pidä paikkaansa, koska saamelaiset omistavat suku- / perintömaasta johdettavia isojakotiloja, maanhankintatiloja, porotiloja, luontaiselinkeinotiloja yms, joista jälkimmäisillä on turvattu niiden saamelaisten oikeusasema, jotka ovat vasta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun aikana muuttaneet Suomeen. Joten maahan ja veteen saamelaisilla on samat oikeudet kuin maanomistajilla ja asukkailla, jotka asuvat omilla tiloillaan. Varsin moni saamelainen omistaakin tänä päivänä maatilan tai on perillinen siihen. Joten omista tiloistaan ja niiden käytöstä saamelaiset päättävät suvereenisesti itse. Oma arvioni on että saamelaisten omistamien maiden ala, mukaan lukien saamelaispaliskuntien yhteismetsät, on verrattavissa pieneen Keski-Eurooppalaiseen valtioon.

Poronhoitolain mukaan saamelaiset päättävät suvereenisesti 12 paliskunnassa poronhoidosta ja kalastuksesta kymmenissä kalastuskunnissa ja sen lisäksi he ovat mukana vielä näkyvästi kalastusalueiden hallinnossa ja kuntakohtaisissa neuvottelukunnissa.

Lopuksi

Edellä olleen perusteella voidaan yhteenvedonomaisesti todeta saamelaisten ottavan osaa kulttuuriaan koskevaan päätöksentekoon seuraavissa yhteyksissä:

a) päättämällä siitä mitä omilla tiluksilla tehdään

b)käyttämällä niitä vaikutusmahdollisuuksia mitä kalastuslaki sallii

c) käyttämällä niitä vaikutusmahdollisuuksia mitä poronhoitolaki sallii

d) käyttämällä saamelaisten edustuksellista elintä saamelaiskäräjiä

e) olemalla mukana kunnallisissa päättävissä elimissä. Kunnilla ja valtiolla on edelleen keskeinen rooli alueensa luonnonvarojen päätöksenteossa mm. kaavoituksessa. Utsjoen kunnassa, joka on saamelaisenemmistöinen kunta, saamelaiset siis päättävät kaikesta kaavoitukseen ja maankäyttöön liittyvistä suuntaviivoista. Myös muissa kunnissa saamelaisten ääni painaa.

Edellä olleen perusteella voi todeta, että saamelaisilla on jo nyt tasa-arvoiset mahdollisuudet ylläpitää kieltään ja kulttuuriaan mm. jo nykyisen vankan maanomistusoikeuden perustalta. Esim. suuri osa saamelaisalueen poronomistajista ja kalastajista on maanomistajia, jotka ovat osakkaina yhteismetsissä, kalastuskunnissa jne. Saamelaisalueen 12 paliskunnissa saamelaiset enemmistönä päättävät elinkeinoaan koskevista linjauksista. Joten vertaukset palestiinalaisiin ja väitteet siitä, että saamelaisilla ei ole itsemääräämisoikeutta ovat kaikkea todellisuuspohjaa vailla.