Lähetin syyskuun 3. päivänä vastineen Lapin Kansalle Heikki J. Hyvärisen 31.8.2011 julkaistun kirjoituksen johdosta. Tiedustelin 12.9.2011 Lapin Kansan päätoimittaja Antti Kokkoselta, että olenko joutunut lehden taholta boikottiin, kun kirjoitustani ei ole julkaistu? Kirjoitukseni oli toisen vaiheen vastaus saman henkilön aiempiin kirjoituksiin ja nimenomaan vastine tämän toisen vaiheen väitteisiin, jotka tämä kohdisti allekirjoittaneeseen.

Sain häneltä kuulla, että lehti on laittanut keskustelun hetkeksi lepäämään, koska keskustelussa ei vähään aikaan ole tullut uusia näkökulmia. Se toistaa samoja kantoja. Kokkonen mainitsi edelleen, että keskustelua jatketaan sen jälkeen, kun hallitus lähtee viemään asiaa eteenpäin ja tuo uusia aineksia keskustelulle.

Tällainen kanta tässä vaiheessa tuntuu varsin oudolta varsinkin kun kuluneen kesän aikana ensimmäisen kerran saamelaisten syrjäyttämillä lappalaisilla on ollut tilaisuus osoittaa faktoilla kuuluvansa alkuperäiskansaan (mm. Mattila ja Kyrö).

Omalta osaltani omissa vastineissani Heikki J. Hyvärisen väitteisiin olen voinut osoittaa uusimman tutkimustietoon pohjautuen kiistattomasti, ettei etnisyydellä ole ollut minkäänlaista osuutta maa- ja vesioikeuksien muodostuksessa tai asutuksessa. Joten siihen nojautuminen johtaisi Lapin vanhimman väestön lappalaisten syrjintään.

Julkisuudessa on edelleen tärkeää tarkastella saamelaisen ja lappalaisen käsitteisiin liittyviä konteksteja ilman sidoksia valmiiksi ennakolta määrättyyn muottiin. Tähän mennessä saamelaisuuden rajoja on Pohjois-Suomen lehdistössä vatvottu vallitsevan tyylin nimissä. Saamelaisuudesta on tullut identiteettimerkki eli yhteisötunnus niille, jotka kuuluvat saamelaisrekisteriin.

Sen sijaan julkisessa keskustelussa historiasta irrotettu, kieliperusteinen saamelaismääritelmä on viime vuosien aikana koetellut rajojaan. Tämä rajojen kokeilu entisten lapinkylien maiden ja vesien siirtämiseksi pelkästään rekisterisaamelaisten hallintaan on kokenut haaksirikon, koska keskustelu on osoittanut, ettei utopia ole sama kuin historiallinen fakta.

Julkisessa keskustelussa saamelaismääritelmä on siis osoittanut olevansa jotakin hahmotonta, joka on suljettu historiallisten selvitysten ja rajojen ulkopuolelle. Kun julkisuudessa tämä raja murtuu, se murtuu vain oikean historian suuntaan, kuten Berliinin muuri aikoinaan. Joten vain läpinäkyvä julkinen keskustelu on tämän keskustelun turvaamiseksi välttämätöntä.

Vaikka saamelaisuus onkin julkisessa keskustelussa kyseenalaistettu alkuperäisväestön muodostuksen näkökulmasta, se on silti säilynyt sitkeänä saamelaisuuden määrittämisen jäänteenä. Lappalaisuudesta keinotekoisesti erilaistunut saamelaisuus on tapahtunut aikana, jolloin kanta-asutukseen liittyvä kenttä on hajanaistunut.

Liitteenä Lapin Kansaan 12.9.2011 Heikki J. Hyvärisen kirjoitukseen lähetetty vastine.

Lappalaisetkin ovat alkuperäiskansaa!

Hyvärinen LK:ssa 31.8.2011 antaa ymmärtää, että en tiedä mistä puhun kun otan kantaa hänen outoihn käsityksiinsä Lapin asutushistoriasta. Asutuksen leviäminen Lapin laajoille metsä- ja tunturiseuduille on ollut tosiasia, jota tavan takaa on pohdittu ja tarkasteltu eri puolilta. Lapin asutuksessa heijastuvat historiamme monet suuret liikkeet ja kysymykset. Suhteellisen pienissä puitteissa siinä on nähtävissä samoja piirteitä kuin Suomen historiassa. Saamelaiskäräjien tukemien tutkimusten perusteella on kuitenkin muodostunut vääristynyt kuva Lapin asutushistoriasta ja erityisesti siitä, että nykyiset rekisterisaamelaiset olisivat ainoita Lapin alkuperäisasukkaita. Nämä mielikuvat ovat olleet polttoaineena, kun on vaadittu "valtion saamelaisilta anastamien maiden" palauttamista heille takaisin. Uusimmat tutkimukset muuttavat kuitenkin kuvaa Lapin asutushistoriasta tuoden esiin sen, että on hyvin kyseenalaista väittää, että valtio olisi ryöstänyt nykyisiltä saamelaisilta maat. Oulun yliopiston 2000-luvun alkupuolella valmistuneiden tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että aikaisempi kuva Lapin asutuksesta ja hallinnosta on ollut liian yksioikoinen ja liiaksi nykysaamelaisia suosiva. Uusimman tutkimuksen tuoma tieto antaa tällä kertaa paljon tukevamman pohjan poliittisille päätöksille, mikä tarkoittaa, että lappalaiset hyväksytään alkuperäiskansaan kuuluviksi.