Näin sanoo Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:43 (Suomen valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminta - "Metsälappalainen kulttuuri ja sen edistäminen 2019").

Nimitys "lappalainen" on viimevuosina melkein korvautunut saamenkansan itse itsestään käyttämällä termillä "saamelainen".  Termille "lappalainen" on voitu antaa sanan historiallinen sisältö, joka lapinkylän jäsenenä yhdessä kylän muiden asukkaiden kanssa osallistunut maksettavaan ns lapinveroon, jonka nojalla saanut oikeuden harjoittaa ns lappalaiselinkeinoja lapinkylän alueella perintömaillaan. Sana "lappalainen" on siten palautettu vanhaan merkitykseensä tarkoittamaan pyyntikulttuurin perinteistä elämäntapaa ja talousjärjestelmää - Ruotsin leva som lapp - vastakohtana landsbo eli "lantalainen". Tämän mukaan hahmottuisi käsite-ero jossa "saamelainen" viittaisi kieleen ja etnisiteettiin. Valtion mukaan "lappalainen" kielen ja kultuurin nimityksenä on johtanut virhetulkintoihin joita lappologia on tulvillaan.  Myös "saamelainen" käsite on syytä rajata nimitykseen, jota nykysaamelaiset itse johdonmukaisesti käyttävät.

Syntyy kysymys onko tämä teksti keksitty teoria vain onko se totuutta jollain lailla? 

Kun tarkastaa valtioneuvoston "kirjoitusta" niin sanat, "on voitu", "hahmottuisi", "käsite on syytä rajata nimitykseen nimitykseen, jota nykysaamelaiset itse johdonmukaisesti käyttävät" ja "on johtanut virhetulkintoihin joita lappologia on tulvillaan" aiheuttavat niskakarvojen pystyynnousun. Tämä kirjoitus tehtiin valtioneuvoston toimesta sen tyyppisellä esityksellä, jossa kuultiin ilman mitään esivaroitusta ihmisiä, joilta useimmilta puuttui täysin oman itsensä historian tuntemus. Mitään edeltävää tietoa ei annettu valtion puolesta mistä oli kysymys. Kuulemistapauksissa oli kaaottinen mielipiteiden vaihtelu, toisinaan agressiivinen, toisinaan tilannetta valittava. Kysymyksiä oli metsä- ja pyyntisaamelaisista/Lappalaisista, mikä heidän samanlaisuutensa oli, tai mikä ero heillä oli, miksi ei äänioikeutta saanut saamelaiskäräjille, kuinka saamelaiskäräjät voi ohjailla näin itsevaltiaasti saamelais/lappalais-asioita ja mikä oli valtion tarkoituksena tällä "kirjoituksella!"

Oma kokemukseni

Kuinka tiedän tämän kaiken? Vastaus on helppo - koska olin valtion kuulemisessa mukana ja vastasin heidän kirjoitukseensa! Minun on ollut helppo tarkistaa mitä vastasin ja voin todeta, että minun vastauksilleni ei ole annettu mitään merkitystä "kirjoituksen" lopulliseen muotoon, vaan päinvastoin, minun faktaesitykseni, lausunnat ja toivomukset ovat kokonaan poissa.

Esitykseni

Filosofian tohtori ja historian dosentti Lennart Lundmark puhuu tutkimuksessaan "Stulet Land" 2008 (Varastettu maa) saamelaisista sekä lappalaisista ja lapin verosta jota oli maksettu jo ennen 1500 lukua, "jotka elivät aika rajoitetulla alueella, Atlannin/Jäämeren ja Itämeren välillä" (s 20. L.L. 2008) Vanhan verotuksen mukaan he maksoivat veronsa turkiksilla, joka oli marginaalinen osa verotusjärjestelmästä Ruotsin (suomen) kruunulle. 1600 luvun lopulla astui voimaan uusi verotusjärjestelmä, koska verotusta turkis- tai kala-muotona ei tyydyttänyt kruunua. Tämä muutos alkoi 1670 luvulla mutta esitettiin vasta 1692 ja astui voimaan 1694-1695. s.32-34.  Muutos perustui keskiajan talonpoikien verotusmuotoon kiinteistöveromuotona tai maahan kohdistuneena verotuksena. Saamelainen turkiksen ja kalan vaihtokauppa ei juuri tuottanut niin paljon, että siten toimitettu verotus olisi tyydyttänyt verottajia. Lapissa oli vain verokirjoja ja maakirjojen muodostaminen oli kallista sekä vaikeaa suurten etäisyyksien vuoksi. (L.L s 32-33 2008)

1) Tämä muutos aloitti saman kansan asukkaiden välisen erottamisen. Yritys verottaa vain poroista hylättiin, koska poromäärä erottui suuresti ja saamelaiset liikkuivat eri maiden alueilla.
2) Toinen yritys oli verottaa se maa, jonka jokainen lappalainen käytti poron ruokintaan, kalastukseen ja muuhun pyyntiin. Tämä kuiten hylättiin kamarikollegiolta ja kuninkaalta. Maiden mittaaminen ja jakaminen katsottiin liian kalliiksi.
3) Kolmas vaihtoehto oli arvoida yleisesti yksityisen verolappalaisen varat ja lähteä siitä. Verotus, joka otettiin käytäntöön muodostui niin että vouti tiedotti saamelaisia kuinka suuren veron lapinkylän piti maksaa. saamelaiset nimittivät "lapplänsmannin" joka jakoi verotuksen. Hän jakoi verotuksen jokaisen lappalaisen kesken. Jos lapinkylän asukasmäärä pieneni, niin joutui muut maksamaan enemmän ja jos väkimäärä kasvoi, niin veron koko ei noussut. Lapin vero sinänsä oli hyvin pieni ja vuonna 1695, ainoastaan ca 2500 dalaria hopeamynttiä. (Lundmark 2008 s 33)

Piteån lapinmaassa 1640 luvun Nasa-tunturin hopealöydöksen seurauksena Ruotsin ylimystö pakotti saamelaiset jutamaan pororaitioineen Piteån. Tämä näytti poron mahdollisuden toimia vetoeläimenä ja raitiona vielä paremmin. Raitiot eivät yksinään onnistuneet malmin kuljetuksessa, vaan tarvitsivat lappalaisten avun vaihtoporojen hoitamiseen ja tarjoamiseen sekä yöpymis- ja syöntimahdollisuuden. Täten malmin kuljetus toi kaksi puolta poronkäyttöön: vetoeläimenä ja lihatuotantoon. Tämä ei kuitenkaan saanut vauhtia porotalouden kehitykseen ennen kuin vasta 1740-luvulla siis noin 100 vuotta myöhemmin vaikka nuoremmat alkoivat Nasa ajan jälkeen (joka kesti 1680 luvulle) hiljattain kehittämään uudempaa porotalousmuotoa, mihin myös peuran väheneminen oli vaikuttajana.

Historijoitsija ja tutkija, dosentti docent Bertil Marklund, UMU näyttää tutkimuksessaan "Det milsvida folket" 2015, että metsä ja pyyntisaamelainen yhteisö siirtyi intensiiviseen poronhoitomuotoon 1700-luvun toisella puoliskolla, jolloin nuoremmat poronhoitajat, "ungsprintarna" otti offensiivisen asenteen elantokysymykseen. Se johti lapinveromaiden jaon lisääntymiseen ja väkiluvun nousuun ja vero-osien nousuun lapinveromaissa. Yritys verotuksen erottamisesta toisistaan jäi yritykseen lapinkylissä ja tämä oli selvintä 1790 luvulla. Jo 1720 luvulla Arvidsjaurissa oli joillakin metsäja- ja pyyntisaamelaisilla isoja porotokkia ja 1750 luvulla joku toinen muutti poroineen syvemälle metsäalueelle ja samoin 1790 luvulla. Samanaikaisesti jäi jäljelle "semi- taikka puolinomadeja" jotka elivät pienempien porotokkien, kalastuksen ja metsästyksen avulla. Kaikki tiede osoittaa nomadismin läpimurtoon 1700 luvun toisella puoliskolla eikä metsäslappalaisen puolinomadismin muuttuminen nomadismiksi ollut yhtäkkinen. Metsäsaamelaisten elannon muuttuminen tapahtui asteittain aivan 1800 luvulle asti. (B.Marklund 2015, S 46.)  

Elinkeinon muutosta kuvasi kankeus, sillä ihmiset vaihtoivat elantomuoto tunnetusta tuntemattomaan ja kehittivät poronhoitoa sekä käsityötaitoa eräänlaisena multivariaatiosopeutumisena. Kesällä porot olivat vapaina ja mikaelin aikana (syksyllä) ne kerättiin kollektiivisesti yhteen paikkaa, jossa ne erotettiin toisistaan. Niin tekivät kaikki saamelaiset samalla alueella, joka muodostui muutamista lapinveromaista. Muutos näkyi valtion verotuksessa jonka kasvu näytti nousua. Valtio kasvatti asukkaansa toimimaan lakien ja sääntöjensä mukaan mikä tapahtui nuorison muutoksen voimalla. Tätä tapahtuu vielä tänäänkin - saminuorra on aika kovaääninen porukka!

Nämä noin 100 vuotta - noin vuoteen 1740 m.m. aiheuttivat alun saamelais yhteiskunnan rappeutumiseen. Tämän ajanjakoson johdosta myös nimitykset lappalainen ja saamelainen ovat nousseet väittelyaiheeks,i ilman että kukaan tiedemies olisi näiden käsitteiden muodostumiseen syventynyt. Puhuttaessa lappalaiselinkeinoista, kun puhutaan metsä ja pyyntikansasta, ovat metsästys, kalastus ja keräily pääasiallisia ja peuran metsästys yksi lappalaiselinkeinoista. Näin elivät kaikki saamelaiset ennen Ruotsin kuninkaiden ja valtion, sekä luterilaisen kirkon toimia 1600 luvulla. 

Nimi lappalainen on itäinen nimitys ja siitä on esitetty eri taustoja ja nimi saamelainen on samasta kansasta, saamelaisten omalla kielellä nimitys "Sabmelas" pohjoissameksi ja "Saemie" eteläsaameksi. Koska analfabeettisten saamelaisten ja lappalaisten 1500-1800 luvun alkuun asti puuttunut dokumentointitaito on syynä sille, että heidän oma historiankuvauksensa puuttuu täysin, on lähtökohtana oltava kokonaiskuva tämän kansan historian eri vaiheista, sekä niiden tapojen käyttömallista, jolla heitä kohdeltiin ja kohdellaan yhä. Tämä kokonaiskuva on oltava perusteena heitä koskevien asioiden selvityksien yhteydessä.

Lappalaiskäsitys on syntynyt kolonialismin ajalla, joka on "hiljentänyt" sitä nimitystä kantavat ihmiset, joilla häpeän tunne, ala-arvoisuus ja syrjiminen ovat muistissa. Nuorten metsälappalaisten siirtyessä extensiiviseen porotalouuteen ja jutamiseen sekä lihatuotantoon viimeistään 1700 luvulta alkaen antoi heille paremmat talouden mahdollisuudet elää. Muutos on jatkunut aina tähän päivään asti. Se nosti osan yhdestä kansasta uuden elantovalinnan vaikutuksella. Muutos ei koskenut vain taloutta, mutta myös henkisen arvon nousua ja synnytti poro-, taikka tunturisaamelaisuuden. Tämä sopi hyvin Ruotsin kuningaskunnalle, aatelistolle ja kirkolle (kirkko silloin oli ruotsin suurin metsän ja kiinteistöjen omistaja valtion "esiliinana"). Porotalous muuttui karjan pitämisen muotoon, alkoi kasvaa ja tuottaa valtiolle sekä lihaa että veroa.

  Ne saamelaiset/lappalaiset jotka jäivät vanhaan elämismuotoon kokivat jatkossa vastakkaisen kehityskulun kuin porosaamelaiset. Nämä merkit ja muodot vastakkaisesta kehityksestä ovat hyvin eläviä vielä tänä päivänäkin statuksettomien saamelaisten/lappalaisten kesken. Heillä ei ollut silloin tai myöskään jatkossa taloudellista merkitystä kruunulle tai ylimystölle, jolloin kansan "jakaminen" perustui "hajoita ja hallitse" politiikkaan, osa väestöstä jäi ilman "statusta" ja näin on yhä. Näin luotiin lappalaiset ja saamelaiset, jotka valtio näyttää haluavan kansainvälisten säännösten tukemana selvittävän itse kolonialismin aikakauden aiheuttamat vaikeudet ja epäoikeudet.

Näillä taustatiedoilla ei voi yhtyä Suomen oikeusministeriön tai saamelaiskäräjien näkemykseen tai heidän määritelmiinsä saamen/lapin kansan yhtenäisen historian ollessa tiedossa. Siksi uusi saamelaiskäräjlain esitys on purettava ja aloitettava uusi oikeudellinen, avoin ja sovitteleva esityksen laatiminen. Jos ei - niin ei silloin myöskään ole Totuus ja Sovinto -komission työllä mitään merkitystä. Tällä hetkellä näyttää "Stauksettomien Saamelaisten/Lappalaisten" tilanne siltä että ainoastaan kansainvälinen apu voisi kaataa "hajoita ja hallitse" muodon?