KHO:n päätöksen 26.9.2011 merkityksestä
Hallbergin toimikunta on ottanut KHO:n 26.9.2011 tekemään ratkaisuun kielteisen kannan. Tämän toimikunta tekee siitäkin huolimatta, että KHO 26.9.2011 tekemällään tunnusti ensi kertaa saamelaisten ja lappalaisten yhteisen historian. Rekisterissähän on jo ennestään runsaasti merkittäviksi määrättyjen Morottajan suvusta polveutuvia serkkuja ja muita lähisukulaisia.
Nyt toimikunta perustelee kielteistä kantaansa siihen, että KHO:n päätös käytännössä merkitsee uhkaa saamelaiselle kulttuurille. KHO:n vuonna 2011 tekemä päätös merkitsee todellisuudessa sitä, että ensimmäisen kerran Suomessa korkein tuomioistuin tunnustaa lappalaisten ja saamelaisten yhteisen historian. Nyt tästä lappalaisten historiaa tukevasta ilmaisusta halutaan päästä eroon. Se saattaa pahimmillaan johtaa siihen, että käräjien vaaliluetteloon KHO:n vuosina 2011 ja 2015 lappalaisperusteella hyväksymät henkillöt uudella menettelyllä poistetaan, eli suoritaan etninen puhdistus. Tämä kohta esityksessä on täsmennettävä siten, että todetaan selkokielellä, että uusi määräys ei koske käräjien vaaliluetteloon aikaisemmin merkittyjä saamelaisia.
Hylkäävä päätös taas oli ollut törkeä ihmisoikeusrikkomus vuonna 1999, jolloin KHO hylkäsi yli 1000 hakijan merkitsemisestä saamelaisrekisteriin. Kannanotto osoittaa myös, miten kauas Hallbergin toimikunta on ajautunut saamelaiskäräjälaissa mainituista perustehtävistä. Sen lainmukaisiin perustehtäviin ei kuulu arvostella Suomen oikeusjärjestyksen mukaan toimivaa tuomioistuinlaitoksen toimintaa ja sen tekemiä laillisia päätöksiä; Saamelaiskäräjät on viranomainen kaikissa suhteissa. Nyt kun saamelaiskäräjillä olisi saamelaiskäräjälain mukaan mahdollisuus edistää saamenkieltä ja kulttuuria, sitä mahdollisuutta ei käytetä vaan hyökätään voimassaolevaa oikeusjärjestystä vastaan. Herääkin aiheellinen kysymys: mihin Saamelaiskäräjiä enää tarvitaan kun se jättää tärkeimmän tehtävän saamenkielen turvaamisen hoitamatta. Rekisteriin pyrkivät lappalaiset eivät ole saamenkielen säilymisen suurin uhka Suomessa, vaan nykyinen saamelaispolitiikka.
Tähän mennessä ihmisoikeuksien puolustaminen on ollut tärkeä osa saamelaispolitiikkaa ja sillä on ollut keskeinen merkitys saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon aikaansaamisessa. Näin jälkeenpäin tarkasteltuna saamelaismääritelmästä syntyneestä kiistasta voi todeta, että saamelaisjohto on käyttänyt väärin tätä poliittisen vapauden asiaa, kun se on tietoisesti lähtenyt syrjimään lappalaisia, joiden lähisukulaisia on runsaasti saamelaisrekisterissä.
Rekisteriin kuulumattomat vanhojen lapinsukujen jälkeläiset eivät hyväksy sitä, että heidän saamelaisrekisteriin merkittyjen samasta laillisesta saannosta olevat maa- ja vesioikeudet ja niistä päättäminen siirrettäisiin vastikkeetta rekisteriin merkityille sukulaisille ja muille saamelaisille. Tällaista maanhallintamallia saamelaiskäräjien poliittinen johto on jo vuosikymmenten ajan ajanut vetoamalla mm. ILO-yleissopimukseen, joka ei anna mitään tukea tällaiselle vaatimukselle. Sen sillä sen perusteella ei ole tarkoitus tehdä mitään omaisuuden uusjakoa tai siirtää yksityisiä oikeuksia jollekin ryhmälle.
Joten saamelaiskäräjien väitteet siitä, että KHO:n päätös vuodelta 2011 neljän uhkaa saamenkieltä ja kulttuuria on kaikkea todellisuutta vailla. Sellaisesta ei ole edes kukaan esittänyt vähäisintäkään väitettä, joten kyse on aivan jostain muusta. Suurempi uhka on Saamelaiskäräjien poliittisen johdon kyvyttömyys nähdä asioiden oikeat mittasuhteet ja asettaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Nyt kun KHO:n päätös ei ole Saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle mieluinen, vaaditaan koko oikeusjärjestelmään kuuluvan tuomioistuinlaitoksen romuttamista ikään kuin siten turvattaisiin paremmin saamelaisten asema tai oikeudet päättää rekisteriin kuulumattomien lappalaisten oikeuksista. Toisinaan sanotaan, että todellinen elämä alkaa tosiasioiden tunnustaminen.
KHO:n päätös 26.9.2011 vahvisti reaalipolitiikan pääperiaatteita. Se osoitti oikeaksi lappalaisten ydinuskomuksen ja itse asiassa tiedon, jonka mukaan historialliset faktat ovat kaiken perusta. Saamelaiskäräjien enemmistön olisi pitänyt, jos se olisi tahtonut olla Suomen alkuperäisen väestön edustaja, asettua jyrkästi vastustamaan tuollaista politiikkaa, joka on jyrkässä ristiriidassa saamelaisten ja lappalaisten yhteisen historian kanssa. Mikäli se saa edelleen jatkua Suomen valtiojohdon tosiasiallisesti tukemana tulee se aiheuttamaan suuria kärsimyksiä Ylä-Lapissa asuville saamelaisille, lappalaisille ja muille ihmisille.
Hallbergin toimikunnan esitys saamelaismääritelmän muuttamisesta toiseksi osoittaa, että Saamelaiskäräjät on luopunut kansojen vapauden ja rauhan politiikasta hyväksymällä epäonnistuneen kavennettavaksi esitettävän saamelaismääritelmän perusteella tapahtuvan vääryyden jatkumisen.