Jokaisella suomalaisella on jonkinlainen mielikuva saamelaisista. Useimmilla se lienee romantisoitu näkemys tuntureilla poroineen liikkuvista paimentolaisista, jotka asuvat ympäri vuoden kodassaan, jonka edessä ja ympärillä porot laiduntavat. Tällaisessa romanttisten lapinkävijöiden kertomuksiin perustuvassa mielikuvassa kaikki erilaiset saamelaiskulttuurit sulautuvat yhteen. Paitsi että nuo lukemattomat sanalliset ja kuvalliset kertomukset kuvaavat vain yhtä saamelaisryhmää, tunturisaamelaisia - olkoonkin että polveudun itse tästä ryhmästä - ne kuvaavat myös mennyttä aikaa.

Suuri yleisö harvoin ajattelee saamelaisia tavallisina ihmisinä, tai edes poliitikkoina, tutkijoina tai taitelijoina, vaikka sellaisia heidän joukossaan on ollut aina, ja nykyään on yhä enemmän. Yhä harvempi saamelaisperhe saa pääasiallisen toimeentulonsa poronhoidosta, ja aina vaan suurempi osa saamelaisia elää saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Useimmille suomalaisille saamelaiset ovat silti menneisyydessä eläneitä ihmisiä. Kun suomalaiset jo olivat edistyneet alkuteolliseen yhteiskuntaan, saamelaiset edustivat vielä jonkinlaista kivikauden viimeistä vaihetta. Jokamieskäsityksen mukaan saamelaisilla taitaa olla ainakin toinen jalka muinaismuseon puolella, ja toisella jalalla he ovat viime vuosikymmenten ajan potkineet toisiaan nilkkaan riidellen siitä kuka on oikea saamelainen.

Romantisoidun saamelaiskuvan sitkeää säilymistä edesauttaa se, että monet vaalivat sitä. Romantisoivalla saamelaiskuvalla kun voidaan edistää monia asioita, kuten matkailua ja saamelaispolitiikkaa. Kodat, porot, saamenpuku ja Saamen lippu ovat keskeisellä sijalla myös rakennettaessa saamelaiskansallista identiteettiä, aivan kuten kansallispuvut kirjonauhoineen ja tupsuineen ja muut menneisyydestä haetut symbolit olivat tärkeitä suomalaiskansallisen identiteetin rakentamisessa.

Saamelaisten ja pääväestöön suhdetta yritetään kuvata soveltamalla siihen kaavamaisesti länsimaisen kolonialismin mallia herrakansasta ja sorretusta alkuperäiskansasta. Vaikka suhteessa tällaisia piirteitä onkin ollut, ja saattaa olla edelleen, itse kaava saa helposti yliotteen niin että kuvattavan kohteen todellisuus suhteineen, vivahteineen ja yksityiskohteineen jää taka-alalle. Osittain nykyinen saamelainen uhriutuminen voidaan selittää menneisyyden jättämien ylipolvisten traumojen työstämisenä, mutta osa selittyy sillä nykyajassa tavoiteltavilla hyödyillä. Jos ei olisi kyse poliittisesta pelikentästä vaan vaikkapa jalkapallosta, puhuttaisiin filmaamisesta.

Kolonialistinen näkemys saamelaisista kehityksestä jälkeenjääneistä ihmisistä on luonnollisesti virheellinen, mutta niin on myös saamelaisten keskuudessa viljelty kuva saamelaisista luonnonlapsina, jotka ovat armonlahjana saaneet aivan erityisen, kaikista muista ihmisistä poikkeavan luontosuhteen. Lappalaisista polveutuvat saamelaiset ovat aina omassa ympäristössä toimineet parhaan kykynsä mukaan ja sopeutunet siihen kuten muutkin maailman ihmiset omaansa. Sama jatkuu edelleen. Euroamerikkalaisen ajattelun ja teknologian keskellä useimmat lappalaiset ja saamelaiset elävät aivan tavallista pohjoissuomalaista elämää, pyrkien säilyttämään myös omaa kulttuuriperintöään. Monille se on vaikeaa ja johtanut monenlaisiin sosiaalisiin ongelmiin. Monet saamelaiset poromiehet ovat taas mukautuneet suomalaisten alkuun saattamaan muutokseen niin hyvin, että heidän saamelaisuutensa on vain nimellistä.

Pienestä lukumäärästä huolimatta saamelaisilla on kuitenkin poliittista ja taloudellista merkitystä. Ainakin neljä seikkaa selittää saamelaisten saamaa melko suurta huomiota. Ensinnäkin saamelaiset ovat aina poikenneet "isäntäkansoista", mutta myös muista vähemmistöryhmistä. Toiseksi saamelaiset ovat juuri tuon erilaisuutensa vuoksi olleet myös tavallista laajemmin tutkimuksen ja pohjoismaisen taiteen ja kirjallisuuden kiinnostuksen kohteena, ja heitä on tultu katsomaan kauempaakin. Ehkä aluksi haluttiin selvittää todellisuuspohjaisesti millaisia saamelaiset olivat. Joka tapauksessa erilaisten näkemysten sekoittuminen on nykyisin niin vahva, että on vaikea enää tietää mikä on totta ja mikä tarua.

Kolmanneksi Lapin asuttaminen on tapahtunut saamelaisten esi-isien, lappalaisten kustannuksella. Pääväestön vaikutus hajotti lapinkyläjärjestelmän ja lappalaisten kulttuuri vaihdettiin pääväestön kulttuuriksi. Niin kuin tässä ei olisi ollut kylliksi, se mitä lappalaisten kulttuurista haluttiin ja sallittiin säilyttää, vaihdettiin saamelaiskulttuuriksi. Tämä on jossakin määrin herättänyt syyllisyyden tunnetta joissakin tutkijoissa. Sitä on käytetty ja käytetään edelleenkin lyömäaseena Suomea vastaan.

Neljänneksi saamelaiset ovat paljon vartijoina Pohjois-Lapin taloudellisen kehityksen uralla. Suuri osa Pohjois-Lapin tiedossa olevista luonnonvaroista sijaitsee saamelaisten kotiseutualueella.

Toisen maailmansodan jälkeen saamelaiset itsekin ovat alkaneet pitää aiempaa enemmän ääntä asioistaan ja usein onnistuneet saamaan myös kansainvälistä huomiota. Saamelainen kirjallisuus ja taide ovat saaneet suosioita myös saamelaisalueen ulkopuolella. Saamelaistutkimuksen lisääntyminen on herättänyt paitsi kiinnostusta, myös tuonut ratkaistavaksi vaikeita ja aiemmin vaille ratkaisuja jääneitä kiistoja.

Kun puhutaan lappalaisista ja heidän kulttuuristaan Suomessa vanhempina aikoina, on muistettava että kyse on Lapin alkuperäisistä asukkaista lappalaisista, ei nykyisistä saamelaisista, joiden esi-isät eivät olleet siihen aikaan edes vielä saapuneet Suomen Lappiin. Kun puhutaan saamelaisista ja lappalaisista ja näiden kulttuurista nykyisessä Suomessa, sama erittely on pidettävä mielessä. Lappalaiskulttuurin ennustettiin jo aikoja sitten oleva kuoleva, ja samaa on toki satojen "asiantuntijoiden" suulla vakuuteltu koltista ja ylipäätään kaikenlaisista saamelaiskulttuureista. Tutkijoiden levittämät uutiset lappalaiskulttuurin kuolemasta ovat kuitenkin osoittautuneet pahasti liioitelluiksi. Tilanne, jossa kaksi samoista historiallisista juurista kehittynyttä, erkaantunutta ja taas samoille alueille kulkeutunutta osin erilaista, osin hyvinkin samanlaista kulttuurin muotoa, tai enneminkin vivahdetta elää samalla alueella ja toistensa lomassa, on kieltämättä vaikea mieltää.

Kotisivujeni tarkoituksena on antaa etenkin suomalaisille lukijoille yleiskuva saamelaisten historiasta esihistoriallisista ajoista tähän päivään asti. Lukuisissa kirjoituksissa olen pyrkinyt käsittelemään sekä poliittisia että kulttuuria tapahtumia ja ilmiöitä ja auttamaan lukijaa ymmärtämään saamelaisten nykyistä asemaa ja siihen johtaneita tekijöitä. Haluan osoittaa, etteivät saamelaiset Lapin kolonisaatiossa ole olleet pelkkiä passiivisia uhreja, vaan ovat olleet ja ovat yhä aktiivisia toimijoita Pohjois-Lapin todellisuudessa - eivätkä aina puhtaita pulmusia. Pääväestön ja saamelaisten välillä on ollut myös jännitteitä, mutta niin on ollut myös saamelaisten ja lappalaisten välillä. Asetelmasta on koitunut paljon murhetta, ja näitä rivejä kirjoittaessani näyttää siltä että poliittiseen aktivismiin suuntautuneiden saamelaisten ja erityisesti alkuperäistä lappalaiskulttuuria edustavien inarinsaamelaisten välinen konflikti olisi vain kärjistymässä. On kuitenkin toivoa siitä, että kriisin kärjistyminen on merkki käänteestä kohti väestöryhmien välisten suhteiden paranemisen alkua. Syvemmällä ymmärryksellä eri ryhmien todellisesta historiasta, niiden tarpeista ja oikeuksista ihan tässä ajassa ja hyvällä tahdolla sopuisa yhteinen elämä olisi täysin mahdollista.