Asiaton syyttely ei auta ketään!

Helsingissä 30.11. 2012 järjestetyssä ihmisoikeuseminaarissa Klemetti Näkkäläjärvi oli valinnut kovan linjan: on muiden vika ettei ILO-sopimuksen ratifiointi ole edennyt hänen haluamallaan tavalla. Tällainen kanta tuntuu tuon tason oppineelta varsin erikoiselta. Näkkäläjärvi jätti tuomasta esille nimenomaan niitä harkintoja, joita valtio on velvollinen tai oikeutettu tekemään pohdittaessa ILO-yleissopimuksen ratifiointia. Ratifiointia ei voi yksin sanella saamelaiskäräjät ja sen puheenjohtaja.

Klemetti antoi ymmärtää, että oikeuksiaan puolustamaan nousseet saamelaisrekisterin ulkopuoliset lappalaiset olisivat tekosaamelaisia ja edullisen etnisen identiteetin itselleen valinneita. Hän väitti Suomessa olevan vain yksi ainoa alkuperäiskansa - saamelaiset, ja että lappalaiset ovat jo sulautuneet suomalaisiin. Tämä väite on poliittinen ja tarkoitushakuinen sekä kaikkea todellisuuspohjaa vailla.

Aikoinaan kun saamelaisperäistä väestöä kartoitettiin, tunnettiin huonosti ihmisten saamen kielen tausta. Sen seurauksena Ivalon ja sen ympäristön saamelaisista vain pieni osa merkittiin saamelaisiksi. Näkkäläjärven linjaukset ihmisoikeusseminaarissa tarkoittavat sitä, että mm. näiltä ihmisiltä kiellettäisiin heidän taustansa ja yhteytensä muuhun saamelaisväestöön. Tällainen linjaus on ihmisoikeusloukkaus ja siten kansainvälisen oikeuden vastainen. Miten kukaan virkaan valittu virkavastuullinen voi seuraamuksitta esittää tällaista?

Klemettti Näkkäläjärven puhe herättää kysymyksen: tietääkö saamelaiskäräjien puheenjohtaja edes, mitä ILO-yleissopimuksen ratifiointi tarkoittaa, mitkä ovat sen edellytykset ja mikä on sen suhde muiden perusoikeuksiin. Tästä todettakoon vain, ettei historiaa voida kirjoittaa uudelleen yleissopimuksen nojalla. Yhtä vähän sillä voidaan riistää, vaikuttaa tai heikentää kenenkään muun oikeuksia. ILO-sopimus voidaan ratifioida vasta, kun Suomen valtio on tunnustanut kaikki asiakirjoihin perustuvat oikeudet lappalaisille.

Puheenjohtaja Näkkäläjärvi ei edes yritä arvioida, onko hänen kannanottonsa saamelaiskäräjälain hengen ja kirjaimen mukainen tai ei. Hän ei lainkaan ota huomioon sitä, että häntä velvoittaa lojaliteetti virkamiehenä ja saamelaiskäräjien, viranomaisen, johtavana edustajana. Hän ei ole vapaa esittämään väitteitään tavalla, jota hän noudatti.

YK:sta lähtöisin olevan ILO-yleissopimuksen ympärille syntynyt konflikti ei ole mitenkään uusi ilmiö, vaikka vaikutuksiltaan se on varsin ainutlaatuinen. Saamelaiskäräjien ajama malli tekisi ulkomailta Suomeen 1800-luvulta lähtien muuttaneiden ihmisten jälkeläisistä alkuperäistä väestöä ja siirtäisi heitä vanhemman väestön - lappalaiset - toisen luokan kansalaisiksi omilla historiallisilla asuinalueillaan. Historiaa ei voida kuitenkaan kirjoittaa tällä tavoin uudelleen. Sellainen olisi perus- ja ihmisoikeusloukkaus, jota valtio ei voi tehdä.

Niin kauan kuin elämme oikeusvaltiossa, riippumatta siitä mitkä puolueet hallituksessa istuvat, Suomen hallitus joutuu huomioimaan ILOsopimuksen ratifiointia harkitessaan ainakin seuraavia näkökohtia:

1. alkuperäiskansojen yleissopimuksella ei ole määritelty yhdenkään valtion historiaa, sillä ei voida muuttaa historian kulkua eikä määritellä kansallisia olosuhteita

2. Ennen ratifiointiharkintaa valtion on määriteltävä, mikä on sen alueella asuva alkuperäiskansa ja mikä ei ole. Siten ILO-sopimusta ei voida ratifioida ilman että sen suhde muuhun perus- ja ihmisoikeussuojaan määritellään kaikkien osallisten ryhmien ja oikeuksien osalta ensin.

3. ILO-sopimus ei voi tuoda saamelaisille tai muillekaan mitään subjektiivisia oikeuksia johonkin toiseen ryhmään. Se ei voi viedä, vähentää tai heikentää kenenkään nyt olevia tai myöhemmin todettavia oikeuksia. Kyse on yksin siitä, että valtio luopuu sille kuuluvasta vallasta päättää joistakin asioista. Perustuslain vuoksi nämä asiat eivät voi sisältää lainkaan lainkäyttöä eikä lain säädäntövaltaa.

4. Jäljelle jää tietyn muiden oikeuksia koskevan hallintovallan määrittely. Keskeinen edellytys on se, ettei muiden oikeuksia loukata. Valtion on määriteltävä ensin, mitä oikeuksia tai asemaa lappalaisvähemmistöllä on nykytutkimusten mukaan. Se voi merkitä, että lappalaisten osallistumisoikeutta on laajennettava. Tämä voi johtaa siihen, että kyse on kokonaan muusta kuin saamelaiskäräjiä koskevasta järjestelmästä.

5. ILO-sopimus ei synnytä tai luo yhtään uutta oikeutta. Jos sellaisia ei ole valtio vienyt, sellaisia ei ratifioinnilla myöskään enää synny. Se ei luo myöskään oikeuksia niille, jotka ovat oikeuksistaan saaneet korvauksen. Toisaalta se luo erityisperusteen valtiolle palauttaa oikeuksia kaikille niille, jotka ovat sen toimesta niitä menettäneet. Tähänkin tarvitaan vielä paljon lisäselvityksiä. Puheenjohtajan kannattaisikin pyytää Sailakselta kiireesti varoja tällaiseen selvitystyöhön!

Haluan vielä todeta, että Suomen itsenäistyessä hallitusmuodon eli ensimmäisen perustuslain voimaanpanolaki sääti lyhyesti ja edelleen vaikuttavalla tavalla, ettei itsenäistymisellä vähennetä tai heikennetä kenenkään mitään oikeutta. Siten valtio ei ole saanut mitään uutta oikeutta määritellä oikeuksien sisältöä: päin vastoin se loi valtiolle velvollisuuden turvata nämä oikeudet. Klemetille voin selvennykseksi vielä todeta, että nykyinen perustuslaki suojaa kautta aikojen kaikkia oikeuksia, joita kenelläkään on ollut.