Asutushistorian ja periytymisen perusteella inarinsaamelaiset ovat alueensa vanhin ja ainoa todellinen alkuperäiskansa. Pohjoissaamelaiset ovat Norjasta 1800-luvun lopulla muuttaneita porosaamelaisia, joista osa asettui inarilaisten perintömaille. Kolttasaamelaisista tuli Suomen kansalaisia kun Petsamo liitettiin Suomeen. Toisen maailmansodan loppuvaiheissa he päättivät muuttaa Suomen nykyisten rajojen sisäpuolelle, jolloin heidät asutettiin inarinsaamelaisten perintömaille.

Inarinsaamelaiset ovat olleet suomalaisen assimilaatiopolitiikan uhreja aikaisemmin kuin pohjoissaamelaiset, ja siksi inarinsaamelaiset ovat luopuneet omasta saamenkielestään aikaisemmin kuin eristetympää paimentolaiselämää eläneet pohjoissaamelaiset omastaan.

Kun saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksytään ensisijaisesti kieliperusteella, tämä asettaa inarinsaamelaiset heikompaan asemaan. Lakiin sisältyy kuitenkin niin sanottu lappalaisperuste, jonka mukaan saamelaiseksi luetaan myös vanhoissa maa- tai henkikirjoissa lapinveroa maksaneeksi merkityn kalastaja-, metsästäjä- tai tunturilappalaisen jälkeläinen. Tämä lainkohta on aikoinaan otettu lakiin ennen kaikkea inarinsaamelaisia varten. Saamelaiskäräjät ja sen vaalilautakunta tulkitsee lappalaisperustetta mahdollisimman suppeasti tai ei noudata sitä lainkaan, minkä vuoksi KHO on joutunut puuttumaan asiaan.

Saamelaiskäräjien ja Suomen edellisen hallituksen yhteisymmärryksessä valmistelemasta vuoden 2015 lakimuutosesityksestä lappalaisperuste oli poistettu, mutta eduskuntakäsittelyssä perustuslakivaliokunta kuitenkin palautti sen. Saamelaiskäräjät yritti kaikin keinoin saada lappalaisperusteen poistetuksi ja jatkaa nyt tätä ennen kaikkea inarinsaamelaisiin kohdistuvaa hankettaan YK:ssa. Käräjät on myös protestoinut kaikin keinoin sitä vastaan että KHO ylipäänsä puuttuu siihen kenet saamelaiskäräjät hyväksyy saamelaiseksi.

Suomen saamelaiskäräjien johto on ehdottanut Ruotsin ja Norjan saamelaiskäräjille yhteisen saamelaismääritelmän sisällyttämistä kauan työn alla olleeseen pohjoismaiseen saamelaissopimukseen. Ruotsin ja Norjan saamelaiskäräjien johdon epävirallisissa kannanotoissa ajatus on torjuttu.

Pohjoismaisia saamelaisjärjestöjä edustavan saamelaisneuvoston puheenjohtajan mukaan ajatus yhteispohjoismaisesta saamelaismääritelmästä on hyvä. Hänen mukaansa saamelaisneuvoston tavoitteisiin kuuluu yhteispohjoismaisen saamelaiskäräjien luominen.

Inarinsaamelaiset eivät pääse itse määrittämään ketkä ovat inarinsaamelaisia ja ketkä heitä edustavat. Tämän valinnan tekevät heidän puolestaan muut saamelaiset saamelaiskäräjillä. Saamelaiskäräjät ja sen vaalilautakunta hylkivät inarinsaamelaisia siksi että pitävät näitä liian suomalaistuneina. Torjunta on kuitenkin valikoivaa, henkilöön katsovaa.

Saamelaiskäräjien johdon epätoivottaviksi katsomia inarinsaamelaisia pyritään torjumaan supistamalla laissa olevaa saamelaismääritelmää ja säilyttämällä keskitetty menettely saamelaiseksi hyväksymisessä. Tähän kriittisesti suhtautuvat inarinsaamelaiset katsovat, että saamelaisuuden määritelmää ei pitäisi supistaa, vaan laajentaa niin että itseidentifikaatiolle annettaisiin nykyistä suurempi merkitys. Keskitetty ryhmähyväksyntä tulisi korvata menettelyllä jossa eri saamelaisyhteisöt itse päättäisivät millä menettelyllä ja perusteilla niiden jäseneksi hyväksyminen tapahtuu, minkä jälkeen kukin yhteisö itse päättäisi kuka siihen kuuluu.

Saamelaiskäräjien johdon mukaan lappalaisperusteen säilyttäminen osana saamelaismääritelmää, ja sen soveltaminen KHO:n tulkinnan mukaisesti, avaisi saamelaiskäräjien vaaliluettelon tuhansille, ellei sadoille tuhansille suomalaisille, mikä tietäisi saamelaisuuden lopullista tuhoa. Lappalaisperusteen säilyttämistä vaativien näkemyksen mukaan tulossa olisi alle 500 uutta hakemusta.

Saamelaiskäräjävaaleissa pohjoissaamelaiset pääsevät johtoon siitä yksinkertaisesta syystä että heitä on eniten, minkä lisäksi vaaleissa noudatetut kuntakiintiöt suosivat heitä. Saamelaiskäräjien vaaleissa noudatetaan sekavaa menettelyä, jonka seurauksena pohjoissaamelainen enemmistö sen politiikkaa kannattavien eräiden inarinsaamelaisten ja kolttien tuella eristävät hallituksesta käräjien harjoittamaan politiikkaan kriittisesti suhtautuvat inarinsaamelaiset, vaikka nämä ovatkin olleet käräjävaalien ääniharavia.

Pohjoissaamelaiset (n. 3500) pyrkivät sulauttamaan inarinsaamelaisen vähemmistön (n. 1000) pohjoissaamelaisen mallin mukaan muotoiltuun yleissaamelaiseen muottiin, tai sulkemaan inarinsaamelaiset kokonaan saamelaisuuden ulkopuolelle, sen sijaan että käräjät pyrkisi vahvistamaan inarinsaamelaisille omaleimaisena alkuperäiskansayhteisönä kuuluvia oikeuksia.

Inarinsaamelaisten kulttuuriin kohdistuva riisto näkyy muu muassa siinä, että heidän perinnemaallaan sijaitsevassa saamelaismuseo Siidassa suositaan pohjoissaamelaista kulttuuria. Pohjoissaamelaisilla on tapana esitellä inarinsaamelaisia perintökohteita yleissaamelaisina tai ominaan. Inarinsaamelaisten historiaa, sankarimyyttejä ja taruja ei opeteta koulussa. Pohjoissaamelaisten kulttuuriavustukset ovat suurempia kuin inarinsaamelaisten.

ILO-sopimuksen myötä pohjoissaamelaiset haluavat ottaa myös inarinsaamelaisten alueen saamelaiskäräjien kollektiiviseen hallintaan mahdollisimman pitkälle inarinsaamelaiset syrjäyttäen. Ylisuuret poromäärät tuhoavat jo nyt laidunmaita, joka alun perin ovat kuuluneet inarinsaamelaisille. Jos inarinsaamelaiset saisivat oikeuden omiin maihinsa, porojen määrää rajoitettaisiin tasolle, jonka luonto kestäisi. Vaikka inarinsaamelaistenkin joukossa on poromiehiä, suurporotalous ei ole ollut keskeinen osa inarinsaamelaista perinnettä. Perinteiseen inarinsaamelaiseen kulttuuriin on kuulunut kalastus, peurojen ja muun riistan metsästys sekä luonnontuotteiden keräily. Nykyään eri saamelaisryhmien elämäntavan välillä on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Pohjoissaamelainen heimonationalistinen aatesuuntaus korostaa kuitenkin jatkuvasti poronhoidon merkitystä saamelaisen kulttuurin ja identiteetin keskeisimpänä tekijänä. Inarinsaamelaisten mielestä saamelaisuuteen kuuluvat muutkin elinkeinot kuin pelkkä suurporonhoito.

Inarinsaamelaiset pitävät itseään omaleimaisena ja omakielisenä yhteisönä laajemmassa, monimuotoisessa saamelaisessa kansassa. He torjuvat kuitenkin saamelaisen "heimonationalismin" ääri-ilmiöt, kuten Suur-Sapmi -hankeen, joka tähtää yhteispohjoismaisen saamelaiskäräjien luomiseen ja viime kädessä omaan saamelaisvaltioon. Kriittisen opposition mukaan Suomen saamelaiskäräjät harjoittaa osaltaan tätä saamelaisnationalistista politiikkaa, ja YLE Sápmi on sen äänitorvi. Pääväestön ihailema ja palkitsema, väkivaltakuvauksia levittävä aktivistitaiteilijaryhmä Suohpanterror on sekin osa suursaamelaista separatistipropagandaa.

ILO-sopimuksen soveltuvuus Suomen oloihin voidaan kyseenalaistaa, ja on vähintäänkin epäselvää kehen sopimusta tulisi Suomessa soveltaa. Inarinsaamelaiset vastustavat ILO -sopimuksen ratifiointia ennen kaikkea siksi että heitä syrjitään saamelaiskäräjillä, koska saamelaiskäräjät ei tunnusta eikä suojele inarinsaamelaisten oikeutta näiden perintömaihin, vaan pyrkii valtaamaan niiden hallinnan. Syrjintään ei ole tullut korjausta, vaan se pahenee.

Inarinsaamelaiset hyväksyvät pohjoissaamelaisten ja kolttien asumisen inarinsaamelaisten perintömailla, mutta eivät sitä, että pohjoissaamelaiset harjoittavat kolttien tuella inarinsaamelaisia syrjivää politiikkaa. Koltille annettiin sodan jälkeen Inarinjärvelle kalastustukikohdat ja puunotto-oikeus. Inarinsaamelaisten mielestä olisi kohtuullista että heille annettaisiin samat oikeudet. Inarinsaamelaisten syrjintä toisten saamelaisten toimesta on kuitenkin jatkunut niin kauan ja ollut niin raskasta, että enää Inarinsaamelaisille ei riitä joku puunotto-oikeus. He vaativat suojakseen samantapaista lakisääteistä itsehallintoa ja omaa aluetta, joka koltille on annettu inarinsaamelaisten alueelle, mutta joka inarinsaamelaisilta puuttuu.