Lappi on lähinnä Ruotsin vallan aikainen rakennelma. Se luotiin koska Ruotsin ja myöhemmin Suomen poliittinen sääntö oli "yksi kansa, yksi kulttuuri". Aiemmin maan väestö oli luokiteltu suomalaisiksi alamaisiksi, vaikka elettiin Ruotsin vallan alla. Tilanne muuttui Haminan rauhan sopimuksen jälkeen. Suomalaiset nähtiin muunakin kuin Lapin veron maksajina. Ruotsalaiset ja sittemmin suomalaiset historioitsijat tuottivat Lapille menneisyyttä, joka ei perustunut historiallisiin faktoihin; lappalaisia koskevat tosiasiat puuttuivat tai olivat vain kuninkaan valtaa mielisteleviä. Myöhemmin saamelaiset ovat osoittaneet että alueen Lapiksi nimittäminen oli virhe, joka palveli pelkästään Ruotsin vallan politiikkaa. Tilannetta voisi niinkin nimittää, että kielemme on saame, mutta kansallisuudelta olemme suomalaisia.

Tänään saamelaisten oma historiankirjoitus nojaa valikoituihin tarinoihin, jotka häivyttävät meidän esivanhempiemme lappalaisten historian jälkiä. Peitoksi on viritetty saamelaisten vaatimus kansainvälisen alkuperäiskansasopimuksen ILOn 169 ratifioiminen. Sen puitteissa saamelaiset markkinoivat itseään kongresseissa näyttävästi kansojen välisen suvaitsevaisuuden, ihmisoikeuksien ja dialogin mallioppilaina. Asian puolesta saarnaavia professoreita, rauhantekijöitä ja muita alkuperäiskansoja puolustavia on helppo sumuttaa myyteillä, jotka ovat huomattavassa ristiriidassa todellisen historian ja tosiasiallisten tapahtumien kansa. Seuraus tästä jäätynyt konflikti, jolle ei ole löydetty ratkaisua, mutta jonka aiheuttamat asetelmat ovat jääneet voimaan.

Ylä-Lapin kysymyksessä on juuri tästä kysymys. Kiistan käynnistänyt saamelaiseliitti on ottanut tietoisen riskin kun se on omatekoisilla käsitteillä lähtenyt heikentämään alueen vanhimman väestön, inarinsaamelaisten oikeuksia.

Suomessa saamelais-solidaarisuutta ovat edustaneet Lapin yliopiston eräät tutkijat ja monet suomalaiset idealistit. Saamelaiskäräjien jyrkät vaatimukset maaoikeuksien uudelleen järjestelystä ovat herättäneet inarinsaamelaiset puolustamaan oikeuksiaan. Tilanne on johtanut jyrkkään vastakkainasetteluun. Kiistaa on tähän mennessä yritetty huonolla menestyksellä sovitella. Saamelaiskäräjien johto on kieltäytynyt tarjoukset sovitteluun pyrkivien neuvottelujen aloittamisesta. Se katsoo, että alkuperäiskansa, tässä tapauksessa vallassa olijat voivat itse valita taktiikkansa. Kielteinen kanta neuvotteluihin kiistojen ratkaisemiseksi osoittaa heikkoa oikeudenmukaisuuden arviointikykyä ja heikkoa itsetuntoa. Heikon legitimiteetin omaavan ryhmän mielestä neuvoteltavaa ei ole, vaikka hyvin tiedetään saamelaisten ja lappalaisten yhteinen alkuperä.

Käräjien käyttäytymisellä ei ole kansainvälistä legimiteettiä, eikä kansainvälisten ja paikallisten toimijoiden tukea. Käräjien kannanotot ovat tähän mennessä olleet vain poliittisia julistuksia, jotka ovat vähätelleet inarinsaamelaisten alkuperäisyyttä. Riita alueen statuksesta on kuitenkin epäselvä eikä alueen hallinnon vakauttamisesta ole sovittu. Väitettyä kompromissia ei ole neuvottelujen kautta haettu tai muuten sovittu.

Saamelaisten kotiseutualueesta on tullut "etuoikeutettujen porosaamelaisten vyöhyke", temmellyskenttä. Saamelaiskäräjien johtoa kiinnostaa sen omat ja kannattajien edut enemmän kuin pysyvän rauhan saavuttaminen ja siitä sopiminen kalastaja- ja metsäsaamelaisten kanssa. Tästä voidaan ottaa esimerkki saamelaiskäräjälakityöryhmän esitys saamelaismääritelmän kaventamisesta poistamalla siitä lappalaisperuste. Kun pohjoissaamelaiset eivät ole halunneet kiistaa ratkaista jatkuu se jäätyneenä konfliktina. Inarinsaamelaiset ovat katkeria Suomen valtiolle koska siltä ei ole saatu apua. Saamelaiskäräjien uusiminen edustaa uusia keinoja alueen vanhimman väestö inarinsaamelaisten maan haltuun ottamiseksi.

Inarinsaamelaiset ovat yksi pohjoismaiden ikivanhoista kansoista. He ovat eläneet vuosisatojen ajan erillään muista. Saamelaisia Suomessa on tänään 10 000, joista suurin osa asuu muualla Lapissa ja muualla Suomessa. Saamelaiset pitävät koulutusta kunniassa ja kannustavat yritteliäisyyteen. Kansallisen heräämisen myötä, inarinsaamelais vastaisuuden sävyt muistuttavat samoja argumentteja kuin antisemitismi monissa maissa.

Inarinsaamelaisuuden nousu on ihailtavan kansalais rohkeuden, yksimielisyyden ja päättäväisyyden näyte. Inarinsaamelaiset ovat vaatineet täydellistä tunnustusta alkuperäiskansaksi. Selän kääntäminen menneisyydelle ja liittyminen demokraattiseen yhteiskuntaan on ollut harvinaisen yksimielinen. Aluksi uskottiin, että kaikki menisi hyvin. Kun valtaa pitävät porosaamelaiset ja koltat alkoivat jarrutella, yhä useampi inarinsaamelainen kysyy; haluammeko me todella tällaisen saamenmaan, josta kaikki oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus puuttuu.

Saamelaispolitiikassa alkoi epävarmuus ja rauhattomuus maaherra Hannele Pokan toimikunnasta ja jatkuu edelleen. Inarinsaamelaiset tekevät selvän pesäeron pohjoissaamelaisten ja kolttien pyrkimyksiin sanella politiikan reunaehdot. Alueen hallinto on heikko ja se on ollut kauan vieraiden käsissä. Alueen hallintaa havittelevat pohjoissaamelaiset pyrkivät samaan kuin heitä edeltäneet kolonialistit ruotsalaiset, venäläiset ja suomalaiset.

Inarinsaamelaisten kansallismielisyys on erilaista kuin porosaamelaisten, kolttien ja suomalaisten. Inarinsaamelaisia uhkaavat edelleen monet vaarat; pohjoissaamelaisten ja kolttien valloituspolitiikka ja ilmeikkään ja tasokkaan saamen kielen rapistuminen.