Kun olen viime aikoina lukenut eräiden tutkijoiden kuten Pekka Sammallahden kannanotoja siitä kuka on oikea saamelainen ja kuka ei, olen samalla joutunut pohtimaan kuinka paljon ja millaista saamelaispolitiikan tutkimusta oikeasti tarvitaan? Onko saamelaispolitiikan tutkimuksesta todellista hyötyä vai pitävätkö tutkijat yllä vain omaa akateemista piirileikkiään, jossa he tutkivat lähinnä toistensa tekstejä?

Valitettavasti saamelaispolitiikan ja siihen liittyvien kysymysten tutkimuksen omakuva ei ole niin hyvä kuin mitä ulkoisen kysynnän ja siihen liittyvän arvostuksen valossa voisi olettaa. Varsinkin saamelaisen tutkijan asenne voi muodostua ongelmaksi suhteessa tutkimuskohteeseen. Saman voi aiheuttaa muu tutkijan sidos teemaansa.

Monet saamelaisista ja lappalaisista ovat turhautuneita siihen, ettei alalla ole tapahtunut mitään merkittävää tieteellistä edistystä. Tieteenalan määrällisen kasvun seurauksena tutkimus on fragmentoitunut niin maantieteellisesti ja temaattisesti kuin teoreettisestikin. Vaikka hyödyllistä tietoa olisikin, sitä ei helposti pystytä tunnistamaan, sillä aina löytyy kilpailevia väitteitä. Tutkimusta leimaa myös helppojen, jo tutkittujen teemojen viljely. Niistä tutkijoilla on harvoin uutta sanottavaa.

Harva saamelaispolitiikan tutkija pääsee näinä päivinä suoraan vaikuttamaan saamelaispolitiikan merkittäviin ratkaisuihin eikä enemmistö taida siihen pyrkiäkään. Hallinnossa tieteenalan kysyntää laskee se, etteivät tutkijat ole useinkaan pystyneet tuottamaan uusia faktatietoja. Käytännön toiminnan tutkiminen tieteessä on usein jo ontuva lähtökohta.

Saamelaispolitiikan keskeiset tosiasiat ovat yleensä paremmin aktiivisten toimijoiden, toimittajien tai kansalaisjärjestöjen tiedossa kuin tutkijoiden. Tästä viimeaikaisena esimerkkinä Yrjö Mattilan paljon puhuva kirjoitus inarinsaamelaisten kielellisestä kolonialisaatiosta, jossa hän oikoo virheellisiä väitteitä väitteitä inarinsaamelaisten sukujen suomalaistumisesta.

Tutkijat voivat toki koota tosiasioita ja tuoda niitä julkisuuteen systemaattisessa muodossa. Vain harvalla saamelaispolitiikan tutkijalla on kuitenkaan pääsyä tai mahdollista koota sellaista aineistoa, joka olisi itsessään uutta ja merkittävää. Poikkeuksen tähän tekee kuitenkin Lapin yliopistossa 13.6.2012 tarkastetun Erika Sarivaaran väitöskirja, jossa hän tarkastelee mm. Suomen ja Norjan erilaisia ja erisisältöisiä saamelaismääritelmiä.

Suomen saamelaismääritelmästä on levitetty monenlaista tietoa, esitelmöity, kommentoitu, keskusteltu ja taisteltu lehtien palstoilla käsitteisiin liittyvistä ongelmista ja kilpailtu siitä, että kenellä on oikeata tietoa ja kenellä on sen esittämiseen oikeus. Joitakin saamelaispoliitikkoja on epäilty etteivät he olisikaan aitoja saamelaisia jne.

Lapin yliopistossa väitelleen Sarivaaran väitöskirja antaa siten tärkeän tiedollisen perustan eri linjaus- ja päätösvaihtoehdoille. Määritelmällä on todellista merkitystä vain, jos se vastaa olemassa olevia faktoja, tutkittua tietoa, käytännön realiteetteja, nojaa perusoikeuksien noudattamiseen ja on riittävän joustava aivan niin kuin Norjan saamelaismääritelmä. Toki on muistettava, että määritelmä on seurausta jostakin, eikä se vielä päätä mitään. Määritelmiin käsiteanalyyttisinä asioina on suhtauduttava perustellun epäillen juuri mainituista syistä.

Eräät tutkijat ovat lähteneet toimimaan tuomareina siinä kuka on saamelainen ja kuka ei. Erityisesti inarinsaamelaistaustaiset ihmiset ja suvut ovat tulleet leimatuiksi suomalaisiksi. Esimerkkinä tästä Pekka Sammanlahden viimeaikaiset kirjoitukset Morottajan suvusta ja saamelaispolitiikassa vaikuttavan Kari Kyrön saamelaisuudesta. Olen tutustunut Kari Kyröä koskevaan KHO:n ratkaisuun vuodelta 2011, jonka osalta minulla ei ole mitään huomauttamista. Se on lainmukainen, mikä tarkoittaa, että Kyrö on saamelainen. Hänen saamelaisuuttaan epäileville voin todeta, että Karin lähisukulaisia asuu pitkin Inarinjärven rantoja Partakosta aina Veskoniemeen ja Koppeloon asti.

Lopuksi totean, että tutkijan tehtävä ei ole politikoita, vaan hänen tehtävänsä on olla tutkimuskohteeseensa nähden vapaa kaikista ennakkoasenteista.