Oslon yliopiston professori ja ulkoministeriön kansainvälisen oikeuden neuvonantaja, OTT Carl August Fleischer, suututti suorilla puheillaan Norjan saamelaiskäräjiä ja sai sen puheenjohtajan vaatimaan ministeriötä vaihtamaan neuvonantajansa sopivampaan.

Fleischerin puheet kohdistuivat vuoden 2005 heinäkuussa säädettyyn Finnmarkin lakiin, joka hänen mukaansa nosti saamelaiset oikeudettomasti valtion hallitsemien maiden määrääväksi isännäksi.

Fleischerin mukaan Norjan suurkäräjiä harhautettiin muun muassa kansainvälisestä ILO-sopimuksesta annetuilla virheellisillä tulkinnoilla. Hänen haastattelunsa on julkaistu 13.2.2006 Norjan Metsästys ja Kalastus -lehdessä. Siitä seuraavassa.

Fleischer toteaa: On onnetonta ja huonosti harkittua, että joku voi saada erioikeuksia Finnmarkin takamaihin vanhojen velkojen selvittämisen nimissä.

-Kenenkään metsästys ja kalastusmahdollisuuksia ei tällä perusteella saisi rajoittaa, Fleischer lausuu.

Hänen mielestään Finnmarkin lain suurkäräjäkäsittelyssä tapahtui useita vakavia juridisia virheitä; ILOn yleissopimusta ei hänen mukaansa voida käyttää omistusoikeusvaatimusten perusteena.

Maa- ja vesioikeuksien tai korvausten saamiseksi saamelaisten tulisi nostaa kanne Norjan valtiota vastaan. Näin voitaisiin julistuksiin viittaamisen sijasta katsoa kestävästi juridiikalla mitä luovutettavaa tai korvattavaa valtiolla saamelaisille voisi olla.

ILO-sopimus ei anna omistusta

Fleischerin mukaan Finnmark-laki nojautuu erittäin vakaviin, äärimmäisiä mielipiteitä ja kestämättömiä käsityksiä omaavien lakimiesten tekemiin virheisiin. Niitä ovat käsitteet alkuperäiskansasta ja Suomessakin vaaditusta "positiivisesta syrjinnästä". Fleischerin mielestä juridisista väärinkäsityksistä voi seurata, että tuomioistuimissa, komiteatyöskentelyssä ja Finnmarkin lain käytännön hallinnossa tullaan esittämään kestämättömiä käsityksiä omistusoikeudesta ja oikeudesta työntää toisia syrjään.

Fleisher toteaa, että voimme joutua tilanteeseen, josta on jo nähty esimerkkejä, että ILOn sopimusta käytetään perusteena vaatia omistusoikeutta ja että se voisi antaa oikeuksia positiiviseen "syrjintään".

-Samaan kategoriaan voidaan lukea, että "alkuperäiskansa" olisi jotain aivan eriskummallista, joka ikään kuin juontaisi juurensa jostain muinaisuudesta, ja joka tämän perusteella oikeuttaisi erioikeuksiin, Fleischer sanoo.

Oikeustieteen professorin mielestä alkuperäiskansa-käsitettä on tulkittu Norjassa väärin harhaanjohtavan englanninkielestä tehdyn käännöksen "indigenous people" takia. Fleischerin mukaan "Syntyperäiset" tai "kansanryhmä" sopisivat paremmin.

-Käännös vie harhaan ILOn yleissopimuksen englanninkielisestä käsitteestä. Sopimuksen tarkoituksena on suojella vanhaan tapaan eläviä syntyperäisiä, ei nykysaamelaisia, jotka elävät yhtä korkeatasoisesti kuten mutkin norjalaiset. Ehkä vaan ei kuulosta niin hienolta kutsua itseään joksikin kansanryhmäksi tai syntyperäiseksi kuin ihmeellisemmäksi "alkuperäiskansaksi", Fleischer toteaa.

Professorin mukaan erityisesti "positiivisen syrjinnän" käsitettä näytetään käytetyn väärin Norjan vuoden 1984 saamelaisoikeuksien selvityksessä.

-On annettu ymmärtää, että yleissopimuksen piiriin kuuluvilla olisi oikeus erityissuojeluun. Näkemys perustuu YK:n vuoden yleissopimuksen 27.artiklan erikoiseen tulkintaan. Artikla ei kuitenkaan puhu mitään taloudellisista oikeuksista tai erioikeuksista, vaan sen on vain tarkoitus turvata vähemmistön oikeudet tunnustaa uskontoaan ja kieltään.

"Professoreiden selvitykset horjuvat"

Carl Fleischerin mielestä suurkäräjien harhautumisen syiksi voidaan lukea myös lainoppineiden "ammatillinen horjunta".

-Professoreiden Hans Petter Gravetrin ja Geir Ulfsteinin selvitykset eivät olleet ammatillisessa mielessä tyydyttäviä, mihin Olav Gunnar Ballo kiinnitti huomiota suurkäräjäkeskustelussa. ILOn oma asiantuntijakomitea antoi lausunnon, jonka mukaan omistusoikeutta ei voi vaatia ILOn sopimuksen perusteella. Se tuntee vain Norjan lain kanssa yhdenmukaisia oikeuksia.

Professorit väittivät kuitenkin, että yleissopimus on avoin omistusoikeusvaatimuksille ja että asiantuntijakomitea olisi myös näin sanonut.

Fleischerin mielestä Finnmarkin laki loukkaa aiempaa vankkaa norjalaista oikeusperinnettä, kun laissa etnisyys ja asuinsija jäivät määrääviksi oikeussuhteiden kriteereiksi.

-Sopii ihmetellä minkälaista lobbausta tämä on edellyttänyt, ulkoministeriön kansainvälisen oikeuden neuvonantaja sanoo.

Edellä mainittuun voidaan todeta, että Suomessa saamelaiskäräjien poliittinen johto on yrittänyt ajaa samanlaista poliittista ratkaisua kuin Norja, tunnustamatta lainkaan tosiasioita.

Mikäli Suomessa ratkaisu olisi tehty Norjan mallin pohjalta olisi ajauduttu samanlaiseen tilanteeseen kuin Norjassa; asiaankuulumattomille olisi tullut todellinen päätösvalta. Alkuperäisin väestö - Inarin statuksettomat saamelaiset - olisi entistäkin ahtaamman saamelaismääritelmän perusteella syrjäytetty omien historiallisten alueiden käytöstä päätettäessä.

Onneksi Suomen hallitus valitsi tutkimukseen perustuvan linjan. Oulun ja Lapin yliopistojen tutkimukset (2006, 2008 ja 2012) osoittavat, että kielellisesti etnisillä saamelaisilla ei ole Suomessa koskaan ollut muut poissulkevaa omistus tai nautintaoikeutta ns. valtion maihin. Meillä ei ole tarvetta kopioida mallia Norjasta.