Lapin Kansassa 29.8.2010 kirjoitti ympäristöneuvos Olli Paasivirta saamelaisten huonosta kohtelusta ja vaati epäkohtien poistamiseksi Suomen ratifioimaan alkuperäis- ja heimokansojen tueksi tarkoitetun ILO-sopimuksen. Mielestäni Paasivirran vaatimukset saamelaisten itsemäärämisoikeuden lisäämisestä rikkovat tähän asti vallinnutta rauhanomaista rinnakkaiselon, jonka edellytyksenä on ollut toisten oikeuksiin puutumattomuuden kaikenpuolinen kunnioittaminen. Joten sellaiset vaatimukset, jotka eivät ota huomioon voimassa olevaa perustuslakia, rikkovat tätä periaatetta räikeästi. Mikäli vaatimukset sellaisenaan toteuttaisiin vaarannettaisiin mm. kolttien ja lappalaisten selviytymismahdollisuudet Ylä-Lapissa.

Tiivistetysti kysymys on siitä, että ILO-sopimuksella ei voida kaventaa kenekään laillisia oikeuksia: oikeuksista ei voi käydä tällaista yksipuolista kauppaa saamelaisten vaatimusten pohjalta. ILO-sopimuksen ratifiointia ei voida perustella myöskään kansojen itsemääräämisoikeuden periaatteella. Tämä 1960-luvulla määritelty periaate puhuu ainoastaan siirtomaiden ja muiden ulkopuolisen vallan alla olevien alueiden oikeudesta suvereniteettiin. Joten ensin on ratkaista saamelaisalueen vakauteen liittyvät kysymkset, kuten paikallisten asukkaiden kanssa tasa-arvoon pohjautuvan vuorovaikutksen turvaaminen kaikissa tilanteissa.

Tähän mennessä kompromisseja saamelaiskärjien ylimitoitetujen vaatimusten johdosta on ollut vaikea saada aikaan. Saamelaiskäräjät on ollut haluton keskustelemaan muun väestön kuten lappalaisten ja saamelaisten välisistä suhteista, mutta myös muiden väestöryhmien perustuslain turvaamista oikeuksista. Uusimpien tieteellisten tutkimusten (mm. Enbuske) perusteella oikeudellisesti kestämättömältä tuntuu maaoikeuksien antaminen pelkästään saamelaisille etnisin perustein. Valitettavasti tutkimuksista ei ole toistaiseski ollut apua esiin nousseiden riitojen ratkaisuihin.

Kaiken kaikkiaan ILO-sopimuksen ratifioinnin lähtökohta ja sisältö ovat ennen kaikkea okeushistoriallisia ja oikeushistoriallisten seikkojen soveltaminen monitahoiseksi kehittyneessä oikeusjärjestyksessä vaatii seikkaperäisen valmistelun ja esitysten kaikkien vaikutusten selvittämisen. Voimassa olevan valtiosääntömme mukaan voimassa olevaa oikeutta ja omistusta koskevat riidat ratkaistaan tuomioistuimessa. Edes Eduskunta ei voi ratkaista Paasivirran esiin nostamaa ongelmaa tavallisella lailla. Näin ollen, jos valtion omistus maihin saamelaisalueella halutaan kiistää, kiista on ratkaistava tuomioistuimessa. Lopuksi totean, että mikään kansaivälinen sopimus ei vaadi historiallisen totuuden vääristämistä tai muuttamista.