ILO-sopimuksen tulkinnan ongelmista
Lapin Kansassa 26.1.2011 uutisoitu huoli alkuperäisen väestön oikeuksista osoittaa, miten lappalaiset ovat joutuneet alkuperäisväestönä reagoimaan voimakkaasti saamelaisten perusteettomiin vaatimuksiin saada hallintaansa Ylä-Lapin maat ja vedet. Moni asiaa tuntematon kysyy, miksi lappalaisten asia on niin tärkeä ja ajankohtainen? Saamelaiset unohtivat, että Ylä-Lapissa asuu saamelaisiakin alkuperäisempää lappalaisväestöä, jotka ovat rohkeita ja historiastaan tietoisia ihmisiä. Valtion on se tunnustettava. Samalla valtion on avoimesti osoitettava ja kerrottava, mihin sen oikeudet oikein perustuvat samalla alueella. On täysin mahdotonta ymmärtää, mitä valtio oikein tavoittelee, kun sen oma puhevalta maa- ja vesioikeuksiin on todistamatta laaja-alaisten tutkimustenkin jälkeen. Miten valtio voi vaatia oikeuksien siirtämistä ryhmältä toiselle, kun sen omat oikeudet on avoimesti selvittämättä. Ja miten valtio voi oikeuttaa oman asemansa sivuuttamalla ja torjumalla muiden asiakirjoihin nojautuvia oikeuksia? Nykyinen epävarmuus johtuu ennen kaikkea ILO-sopimuksen tulkintaan liittyvistä ongelmista, joita ei ole haluttu ratkaista oikeudenmukaisella esityksellä. Seuraus siitä on saamelaisalueen väestöjen oikeudellisten suhteiden hämärtyminen. Nykyisten kansallisten ristiriitojen ja jännitystilojen syynä on alueella kummankin lappalaisen kansallisen ryhmän - saamelaisten ja lappalaisten epävarmuus, osin suorastan pelko omien oikeuksiensa puolesta.
Siksi olisi kohtuullista, että Suomen valtio tunnustaa saamenmaassa asuvien kansalaisten asiakirjaoikeudet ja että valtio niin muodoin tunnustaa saman aseman kaikille historiallisen oikeutuksen omaaville saamenmaassa saamelaisen keinotekoisista määritelmistä riippumatta. Suomen valtion on myös osoitettava tuomioistuimessa vakiintuneita menettelyjä noudattaen omat oikeutensa alueella maiden ja vesien omistajana ja lakkaa harjoittamasta rasistista, jotakin ryhmää toisen oikeuksien kustannuksella suosivaa ja harjoittamaa uusjakopolitiikkaa. Tärkeää on myös, että Suomen valtio tunnustaa tehdyt tieteelliset tutkimukset ja lakkaa yrittämästä toistuvasti kirjoittamasta uudelleen saamelaisten ja lappalaisten historiaa vastoin tosiasioita.