Lukiessani Lapin Kansasta (25.1.09) Eino Kuokkasen pelastavan sanoman retoriikkaa saamelaisille, heräsi kysymys: ovatko saarnamiehet aina oikeassa? Ei tarvitse olla pappi ymmärtääkseen Kuokkasen etnopoliittista retoriikkaa, jonka propaganda muistuttaa uskonnollisen saarnan pelastussanomaa. Kuokkanen pyrkii minut osoittamaan yhdeksi saamelaisten viholliseksi. Viholliskuvien luominen onkin yksi retoriikan mustista luvuista. Adolf Hitlerinkin kerrotaan todenneen: "Jos juutalaisia ei olisi, heidät pitäisi keksiä."

Saamelaisten ja lappalaisten välinen vastakkainasettelu ei ole todellinen, vaan keksitty. On pyritty hakemaan tilannetta, jota ei historiasta löydy. Kuokkanen ei kerro sitä miten saamelaiset voisivat siirtyä heitä piinaavasta nykyhelvetistä taivaaseen. Tämä olisi Kuokkasen tai jonkin muun asiantuntijan selitettävä niin yksinkertaisesti, että allekirjoittanut ja muutkin asiasta kiinnostuneet voisivat ymmärtää. Tätä Kuokkasen oikean asian puolesta vakuuttamisen peruskaavaa käyttävät nykyään konsultit ja autokauppiaat. Lapissa tällainen ei ole mitenkään uutta; sellainen on ollut tuttua jo vuosisatojen ajan uskonnollisissa parannussaarnoissa.

Myytti, että saamelaiset on Suomen ainoa alkuperäiskansa on Kuokkaselle uskonkappale. Minäkin uskoin tähän myyttiin kauan, aina siihen hetkeen saakka, jolloin varsinaiset tosiseikat ja oma älyni opettivat minua kääntämään kylmästi selkäni kaikelle sellaisella, jonka oikeutusta pyrittiin todistamaan pelkästään ideologisilla perusteilla. Kuokkasta näyttääkin vaivaavan Breznevin tauti: kun kerran on valittu jokin linja ja vaikka se kuinka sotisi tiedossa olevia tosiasioita vastaan, on päämääränä saavuttaa saamelaisideologinen valtatilanne. Totuus lappalaisten alkuperäisyydestä pyritään loppuun asti kieltämään.

Kuokkanen ohittaa viimeisimmät tutkimustulokset Lapin maaoikeuksien kehittymisestä ja vetää mutkat suoriksi unohtamalla sen, että lainsäätäjä joutuu hakemaan tasapainoa saamelaisten, lappalaisten ja muun väestö erilaisten intressien välillä. Hän ohittaa voimassa olevan Suomen peruslain. Perustuslainsäätämisjärjestyksen kannalta keskeinen kysymys on miten turvataan historiallisesti pitkän nautinnan valtion maihin ja vesiin omaavien saamelaisten ja lappalaisten oikeudet samanaikaisesti, kummaltakaan oikeuksia vähentämättä tai lisäämättä. Olen sitä mieltä että ILO-yleissopimuksen voimaansaattaminen olisi tässä suhteessa epätasapainoinen ratkaisu, koska se perustuisi ainoastaan saamelaiskäräjien yksipuolisiin selvityksiin. Tästä syystä yleissopimuksen voimaansaattaminen aiheuttaisi tällä hetkellä perus- ja ihmisoikeusongelman tai - jännitteen, jonka toisessa päässä on saamelaisten faktoihin perustumattomat vaatimukset ja toisaalta lappalaisten faktoihin perustuvat vaatimukset. Asia on korjattava mitä pikemmin täydentämällä perustuslakia siten, että lappalaiset todettaisiin alkuperäiskansaksi. Tuuli Lappalaisen referoimat (HS 13.5.08) tutkimustulokset geeneistä tukevat vahvasti tällaista ratkaisua. Tuuli Lappalainen osoittaa että Perämeren rannikkoseutuja on asuttanut kaikkein alkuperäisin väestö Lapissa. Nyt herää kysymys, ketä nämä ovat olleet? Tiedän vastauksen tähän ja kehotankin Kuokkasta ja saamelaisia nykypolitiikkoja erityisen suureen varovaisuuteen.

Meidän saamelaisten ja lappalaisten on viimeinkin korkea aika arvioida uudelleen kysymys maaoikeuden luonteesta väestön alkuperäisyyttä koskevan uusimman tietopohjan avulla (Enbuske) ja faktoihin pohjautuvan selityksen kautta vetää sen historiallisesta luonteesta oikeat johtopäätökset. Kaikkein tehokkain tapa nujertaa tietämättömyyteen perustuva äärifanatismi on selittää, mitä saamelaisuus on saamelaisille ja ei-saamelaisille. Ilman tuota selitystä ihmiset ovat taipuvaisia hyväksymään tästä asiasta virheellisen käsityksen, mikä kääntää suuren yleisön saamelaisuutta itseään vastaan. Päämäärä täytyy olla suuren yleisön mielten valaiseminen ja sille on tarjottava vakuuttava, vaihtoehtoinen näkemys saamelaisuudesta, mikä karkoittaa kiihkomielisen vihan takaisin pimeyteen, josta se on noussutkin. Sekaannus lappalaisten ja saamelaisten välillä voidaan välttää, epäluottamus voidaan voittaa. Mutta sitä varten tarvitaan suunnitelma- ja toimintaa. Historian opetukset auttavat meitä kaikkia suunnittelemaan parempaa tulevaisuutta saamelaisille ja lappalaisille.