Saamelaiskäräjät on arvostellut KHO:n ratkaisuja vuosilta 2011 ja 2015 saamelaisvastaisiksi ja vaatinut niiden purkua. Tätä ovat puoltaneet eräät Lapin yliopiston tutkijat. Käräjien pitäisi pikemminkin olla tyytyväisiä siitä, että KHO on tehnyt tällaisen ratkaisun. Kuka tahansa tämän jälkeen ei enää pääse saamelaiseksi, kuten väitetään. KHOn ratkaisu tarkoittaa sitä, että tarvitaan riittävä näyttö saamelaisuudesta, joten riittävän näytön kynnys on tämän jälkeen entistä korkeampi. Tästä käräjien pitäisi olla pikemminkin tyytyväinen, eikä lähteä syyllistämään tuomioistuinlaitosta. Laithan on laadittu sitä varten, että niitä kaikki niitä noudattavat. Tähän on myös saamelaiskäräjienkin tyydyttävä.

Saamelaispolitiikan päättäjät rakensivat epäilemättä linjauksensa saamelaiskäräjälain valmistelussa uskossa, että ne koituisivat saamelaisille eduksi, mutta he unohtivat sen, että Suomessa on voimassa perustuslaki ja sen muodostamat rajoitteet toisten omaisuuden siirtämisestä saamelaisille. Tätä keskeistä tekijää ei ole vieläkään ymmärretty. Suomen saamelaisten historia muuttui lyhyeksi, kun näkökulmaksi valittiin kolmen sukupolven taakse ulottuva saamelaismääritelmä. Se ei perustunut todelliseen asutushistoriaan. Suomen lappalaisista muodostetun saamelaisväestön historiassa tämä osoittautuu erottelijaksi, aivan kuin jokainen siinä mukana oleva sukupolvi olisi aloittanut uuden aikakauden vaikka näin ei olekaan. Oman lisänsä tähän Berliinin muuria muistuttavan raja-aidan rakentamista yritti edesauttaa myös Hallbergin toimikunta. Laasti taisi vain kesken loppua.

Saamelaiskäräjien vaalilautakunta ei ole tunnustanut tosiasioita ei edes KHOn viimeisimpien ratkaisujen jälkeen, vaikka niin olisi pitänyt tapahtua. Miksi? Saamelaiskäräjien mukaan käräjät käy puolustustaistelua suomalaistamista vastaan, jonka nykyinen saamelaiskäräjälaki mahdollistaa. Sellainen peruste on kuitenkin täysin tuulesta temmattu. Tuo väite voidaan milloin tahansa kumota. Suomenkieliset saamelaiset ja eivät ole etnisten saamelaisten uhka, vaan uhka on saamelaiskäräjien poliittisen johdon näköalattomuus ja tietämättömyys ympäröivästä yhteiskunnasta ja maailmasta.

Saamelaisten kotiseutualue koostuu suhteellisen pienistä saamelaisryhmistä (30%) ja suomalaisista, joiden osuus koko väestöstä on 70 %. Tätä aluetta voisi luonnehtia sekamuodoksi. Vuosi 1996 oli avainkokemus tuon ajan ylälappilaisille. Se on vaikuttanut myös tuon ajan jälkeen syntyneiden nykyisten nuorten elämään. Silloin luotiin samaa väestöä jakava Berliinin muuria muistuttava saamelaismääritelmä. Saamelaismääritelmä määritteli rajan että alettiin puhua saamelaisista ja statuksettomista saamelaisista. Jakolinja oli siis poliittinen, joka erottaa sukulaiset toisistaan. Samaa väestöä jakavaa saamelaismääritelmä pidän kaikissa suhteissa epäonnistuneena. Kysymys on siitä mihin ihmiset haluavat kuulua, mikä ei ole merkitystä vailla. Vapaus samaistua saamelaiseksi on keskeinen vaatimus, eikä sen estäminen.