Inarin metsäkiistojen yhteydessä ulkopuolinen on saattanut saada sen virheellisen käsityksen, että parhaillaan Inarissa ollaan tuhoamassa korvaamatonta elämänmuotoa, luonnonvaraisesti vapaasti laiduntavaa saamelaista porotaloutta. Kun katsotaan koko sitä asutuksen historiallista kehityskaarta, mikä Inarissa on niin tunnusomaista, niin huomataan, ettei asia ole näin. Alkuperäinen Inarin lappalainen väestö eli lohduttomassa köyhyydessä pysyville asuinpaikoille asettuneiden yhteisöjen synnystä saakka. Heillä oli vain niukasti mitään omaa, he kärsivät surkeista elinoloista, ja heidän oli pakko hyödyntää suurinta osaa rajallisista luonnonvaroistaan laajoja alueita käsittävän nautinnan pohjalta. Mutta 1700-luvulla alkoi lappalaisten ankeisiin oloihin tunkeutua valoa; alettiin perustaa karjatalouden harjoittamista varten tiloja, mikä merkitsi elinolosuhteiden vakaantumista ja väestön lisääntymistä. Tämän maatalouden vallankumoukseksi sanottu kehitys alkoi heti viime jääkauden jälkeen, jolloin lämpötilat kohosivat ja uudenlaiset kasvillisuustyypit valtasivat ympäristöjä myös Lapissa.

Sana "vallankumous" johtaa oikeastaan hieman harhaan, sillä maanviljely ei syrjäyttänyt Lapissa metsästystä eikä keräilyä suinkaan tuossa tuokiossa; se syrjäytti nuo vanhemmat elinkeinot vähitellen lähinnä suuremman tuottavuutensa ansiosta. Maatalous vaati enemmän työtä kuin metsästys ja keräily, mutta työn tuloksena oli kymmen- tai jopa satakertainen elintarvikkeiden saannin lisäys hehtaaria kohti, mikä merkitsi sitä, että perheen tai heimon jäsenistä entistä harvemmat kuolivat aliravitsemukseen ja siihen liittyviin sairauksiin eikä tämä ollut suinkaan mitätön asia, kun lappalaiset olivat eläneet kaiken aikaa nälkäkuoleman partaalla. Voidaan hyvinkin väittää, että maatalouden leviäminen Lappiin ja saamelaisalueelle oli huomattavin muutos ihmisen ja ympäristön suhteissa ihmisen koko Lapin historian aikana. Sen toteuttaminen vaati laajojen maa alueiden raivaamista viljelymaiksi ja käynnisti lappalaisväestön vähittäisen kasvun Lapissa. Ennen muuta se aiheutti suurisuuntaisia muutoksia ihmisten sosiaalisissa suhteissa, ja nämä muutokset taas ovat mahdollistaneet kaikki myöhemmin tapahtuneet tekniikan edistysaskeleet. Siirtyminen maatalouteen kannusti lappalaisista polveutuvia saamelaisia luopumaan menneisyyden vaeltelevasta elämäntavasta ja asettumaan aloilleen, ja tämä taas johti ensimmäisten pysyvien kylien syntymiseen suunnilleen 1500-luvulla.

Keskeinen asia tässä muutosprosessissa oli maatalouden kyky tuottaa elintarvikkeita enemmän kuin kullakin hetkellä tarvittiin, sillä koko saamelaisen yhteisön ei enää tarvinnut osallistua suoranaisesti ja yhteistoiminnassa kaikkien muiden kanssa ravinnon hankkimiseen; eräät yhteiskunnan jäsenet saattoivat tehdä muuta niin kauan kuin osa tuotetusta ylimääräisestä ravinnosta ohjattiin heidän tarpeittensa täyttämiseen. Tämä työnjako mahdollisti lappalaisten ajattelun, luovuuden ja ongelmien ratkaisutaidon uudenlaisen kukoistuksen, joka lisäsi dramaattisesti heidän kykyään käsitellä luonnonmaailmaa ja hyödyntää sitä entistä tehokkaammin. Uusia teknisiä menettelytapoja ja välineitä alkoi ilmaantua paljon entistä tiheämpään tahtiin, edistysaskelia tapahtui entistä nopeampaan tahtiin. Tänä päivänä lappalaisista polveutuvien saamelaisten elämänmuoto ei eroa lainkaan valtayhteiskunnan jäsenten elämänmuodosta.