Hiljattain ruotsalaisen kansanpuoluetta edustava ministeri Haglund vieraili Lapissa. Ei sellainen yleensä ole edes uutisoinnin arvoinen asia. Nyt valtakunnan suurimpia tiedotusvälineitä myöten annettiin ymmärtää, miten Ruotsalainen kansanpuolue yrittää pelastaa saamelaisväestön muiden puolueiden sorrolta. Lapin Kansassa 14.5.2013 puolustusministeri Carl Haglund totesi mm, että Suomelle on häpeäksi, ettei alkuperäis- ja heimokansoja koskevaa ILOn yleissopimusta ole ratifioitu. Kommentti muine oheistietoineen on hämmentävä. Mitä tekemistä puoluejohtajalla on saamelaiskäräjien puheenjohtajan kanssa omalta toimialaltaan? Saamelaiskäräjät on viranomainen, jonka kanssa aivan muut viranomaiset valtion puolesta toimivat. Miten on mahdollista, että parlamentaarinen puolue on politisoinut viranomaisen toiminnan? Ja mitä puoluejohtaja käsittelee puolueettoman virkamiespuheenjohtajan kanssa? Mutta yhtä käsittämätön on lausuman sisältö muutenkin: ei toinen käsi tiedä, mitä suu puhuu.

Kaikille pitäisi olla selvää, ettei pienpuolueesta RKP:stä ole yksinään ILO-yleissopimuksen ratifioinnin ratkaisijaksi ainakaan sen historiaan perustumattoman mallin pohjalta, mitä saamelaiskäräjät tähän mennessä on yrittänyt Suomen johtaville politiikoille tarjota. Yhtä vaikea on uskoa, että saamelaisväestö voisi samaistua tällaiseen äänten kalasteluun. Eikä kyse voi olla vain saamelaiskäräjien poliittisesta juonittelusta tai taktikoinnista. On vaikea uskoa, että kielipuolueesta olisi edes hyötyä maaoikeusasiassa, sillä sen ratkaisu edellyttää laajaa yksimielisyyttä asiasta, kuten tasavallan presidentti Sauli Niinistö 3.4.2012 Inarissa pitämässään puheessaan edellytti.

Ongelmana on ollut se, ettei kaikkia alkuperäisväestön osapuolia ole kelpuutettu ILOn yleissopimuksen ratifiointiin liittyvään valmisteluun. Selvennykseksi on todettava, että tähän mennessä Saamelaiskäräjät ei ole suostunut tunnustamaan saamelaisten ja statuksettomien saamelaisten yhteistä historiaa eikä muitakaan yhteistä alkuperää tukevia tutkimuksia. Se ei ole edes osoittanut tutustuneensa Norjan tai muiden ILOn alkuperäiskansayleissopimuksen ratifioineiden maiden menettelyihin.