Mistä on tiliä tehtävä?

Jonkin aikaa sitten saamelaiskäräjien puheenjohtaja peräänkuulutti Suomen valtiolta tilintekoa siitä miten se on saamelaisia menneisyydessä kohdellut maanomistus ym. vastaavissa asioissa. Nykypäivän julkisessa keskustelussa Ylä-Lapin maanomistuskiistassa "totuus" näyttää olevan monille ruma sana. Itse olen oppinut siihen, ettei absoluuttista totuutta ole. Asiaa tuntemattomalle kuitenkin erilaisista näkökulmista katsottuna maanomistukseen liittyvät monet eri kertomukset näyttävät tosilta. Viime vuosien aikana vanhoja totuuksia on kumottu uusilla totuuksilla. Aikaisempia totuuksia on kyseenalaistettu ja aivan hiljattainkin on esitetty "lopullisia" totuuksia.

Oppi erehtyväisyydestä on kuitenkin tieteen ja tutkimuksen kulmakivi. Totuus on totuutta, kunnes toisin on todistettu. Parhaillaan käynnissä olevissa vesioikeuksien täydennyskatselmuksissa ei ole kuitenkaan saamelaisilla ole osoitettu olevan sellaisia oikeuksia, jotka syrjäyttäisivät lappalaisoikeudet, jotka ovat tulleet esille tilojen perustamisasiakirjojen yhteydessä.

Vesipiirirajankäyntien täydennyskatselmuksissa ja tieteellisissä julkaisuissa on osoitettu, ettei saamelaisilla ole tosiasiassa lappalaisia vahvempia maankäyttöoikeuksia eikä Ylä-Lapissa olla matkalla maaoikeustaistelun kautta kollektiivitalouteen, vaikka siihen jotkut johtavat saamelaispoliitikot kuinka haluaisivat. Saamelaisten itsehallintoa ajavien saamelaispolitiikkojen kannattaisi ottaa huomioon, että on myös moraalisia totuuksia, jotka kestävät aikaa ja kriittistä tarkastelua toisia paremmin. Valitettavasti osa saamelaisista edelleenkin uskoo, että heitä maa-asiassa sorretaan. Tietoa ja muistoja tapahtuneista tosiasioista ei voida kuitenkaan luoda uudelleen kumoamalla historialliset totuudet asutuksen muodostuksesta.

Kun julkisuudessa Ylä-Lapin maakiistasta puhutaan, on välillä vaikea saada selvää puhutaanko uskomuksista, mielipiteestä, tulkinnoista, faktoista vai tapahtumista. Lappalaisten epäonni faktojen osoittamisessa on ollut, että oppi alkuperäiskansoista kansainvälisissä yhteisössä on vahvoilla aikana, jolloin lappalaiset voivat osoittaa alkuperäisyytensä vuosikymmeniä kestäneen järjestelmällisen ideologisen totuuden vääristelyn jälkeen.

Jotkut ovat moittineet ajatusta yhdestä historiallisesta totuudesta utopistiseksi. Olen sitä mieltä että kun yhden totuuden vastustus ulotetaan koskemaan olennaisia tosiasioita, ollaan liikkeellä tiellä sinne, missä arviointi siitä mitä on tapahtunut ja mitä ei, muuttuu vaikeammaksi, kun totuudesta kilpailevat puolitotuudet, vääristelyt ja suoranaiset valheet. On siis selvitettävä ensin mistä tehdään tiliä?