Tässä lehdessä 31.10.2009 kirjoitti johtava porotutkija Mauri Nieminen asiaa porolaidunten kulumisesta. Hänen kirjoituksensa on vakavasti otettava puheenvuoro ympäristön tilanteen huonontumisesta myös saamelaisten kotiseutualueella. Poromäärien kasvaessa saamelaisten suhde eläimiin on muuttunut. Saamelaisilla poronlihan tuotanto on muuttunut valtavasti niistä ajoista, kun porot kesytettiin. Porojen hoito on muuttunut lyhyessä ajassa teollisuusmaiseksi toiminnaksi, joka ei juuri piittaa porojen luonnollisesta ympäristöstä tai lajityypillisestä käyttäytymisestä. Aikoinaan porojen luonnonlaiduntamisen suurimpia etuja oli se, että se ei tuhonnut luonnonlaitumia. Eläimet elivät kaikella sillä mitä laitumet tuottivat eikä poroille tarvinnut maastoon kuljettaa heinää ja lisärehua kuten nykyään. Porojen laiduntaminen säilytti myös luonnonvaraisia kasveja ja piti eroosion kurissa. Ylä-Lapissa on selkeästi nähtävissä miten ekosysteemien köyhtyminen on luonut otolliset olosuhteet luonnon häiriöille, joita ihmiset vielä omilla toimillaan pahentavat. Hallitsevaan halvan öljyn käyttöön perustuva porotalouden mekanisoituminen on estänyt porotaloudessa kestävään laiduntamiseen perustuvaa taloudellista ja poliittista kehitystä. Nyt olisi poromiesten aika asettua yhteistyöhän keskeisten päämäärien hyväksi: tavoitteena halvasta öljystä vähemmän riippuvainen poronhoitojärjestelmä, paluu tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan, jossa toiminta perustuu vakaaseen ja elinvoimaiseen ympäristöön.

Nykyisellä ylilaidunnuksella olemme törmäyskurssilla ekosysteemin kestävyyden kanssa. Tulevina vuosikymmeninä on joko löydettävä tapoja tyydyttää ihmisten tarpeet kehittämällä uutta tekniikkaa, politiikkaa ja uudistamalla saamelaiskulttuuriin liittyviä arvoja tai talous alkaa romahtaa. Meidän on aika rakentaa luonnonvaroja säästävä ympäristöystävällinen yhteiskunta, jossa ihmiset voivat omaksua sellaisen tuotantotavan ja elämäntyylin, joka edistää luonnon ja ihmisten harmonista yhteiseloa.