Lapin kansassa 3.9.2009 saamelaiskäräjien nykyinen puheenjohtaja purkaa pettymystään siitä, ettei nykyinen hallitus halua saamelaisten oikeuksia parantaa. Hän kuitenkin jättää sanomatta sen, mikä asiassa muodostaa keskeisen ongelman. Keskeinen ongelmahan tuli esille Sevettijärvellä pidetyssä koltta-asutusalueen 60-vuotisjuhlissa, jossa presidentti Halonen ilmaisi pettymyksensä siitä että Suomi ei ole voinut vielä ratifioida ILO-sopimusta, joka liittyy keskeisesti. luonnonvarojen hyödyntämiseen ja perinteisten maaoikeuksien turvaamiseen.

Saamelaiskäräjien piirissä näyttää elävän sitkeänä näkemys, että ILO-sopimuksen nojalla nykyisille saamelaisille voitaisiin myöntää erioikeudet, jotka kuuluvat perinteisten lappalaiselinkeinojen harjoittamiseen. ILO-sopimus ei kuitenkaan vastoin yleistä luuloa anna mahdollisuuksia siihen, että saamelaisille palautettaisiin sellaisia oikeuksia, joita heillä ei ole koskaan ollutkaan. Mikäli tällaiseen tilanteeseen jouduttaisiin, joudutaan kaventamaan saamelaisiakin vanhemman väestön -lappalaisten- oikeuksia. Tällainen ei ole oikeusvaltiossa edes mahdollista. Tähän ovat myös Euroopan ja YK:n ihmisoikeustuomioistuimet päätyneet kaikissa viimeaikoina annetuissa tuomioissaan.

Selvyyden vuoksi on tässäkin yhteydessä mainittava, että ILO-sopimus on tehty paimentolais- heimojen ja keräilytaloudessa elävien kansanosien elinolosuhteiden ja niiden harjoittamiseen liittyvien käyttöoikeuksien turvaamiseksi. Sopimuksella ei ole tarkoitettu muuttaa Suomen kaltaisen järjestäytyneen yhteiskunnan olosuhteita sillä tavalla, että laillisen saannon omaavien oikeudet siirretään ilman perustuslainsäätämisjärjestystä ryhmältä toiselle. Tällainen johtaa syrjintään. ILO- sopimuksen tarkoituksena on ollut vaikuttaa ensisijaisesti työoloihin liittyviin kysymyksiin, jotka ovat saamelaisten osalta hoidettu kuntoon. Näkkäläjärven esittämät näkemykset tekevät ILO-sopimuksesta poliittisia päämääriä sisältävän kokonaisuuden, jota pidän suurena vahinkona.