Valtion on noudatettava lakia

Mikko Kärnä kirjoitti hiljattain Lapin kansassa saamelaiskäräjiä vaivaavasta legitimiteetiongelmasta, jota käräjien puheenjohtaja Näkkäläjärvi Johan Oula Juuson julkaisemassa saamenkielisessa haastattelussa 26.6.2013 yritti varsin ylimalkaisilla heitoilla vähätellä. Oltuani mukana saamelaisparlamentissa ja sen jälkeen perustetussa saamelaiskärjissä voin vahvistaa Kärnän havainnot oikeiksi.

Uskottavuusongelma ei parane sillä, että yritetään jatkuvasti kieltää ILOn sopimuksen liittyvien keskeisten periaatteiden noudattaminen, joita ovat alkuperäisväestön yhtäjaksoinen polveutuminen ja itseidentifikaatio. Todettakoon, ettei yleissopimuksen soveltamisen kannalta kielellä tai nykyisillä itsehallintoelimillä, valtion perustamalla saamelaiskäräjillä ole merkitystä alkuperäisyyttä arvioitaessa. Jos sellainen katsotaan olevan, se puhuu yleissopimuksen alkuperäisyyttä vastaan kansan olojen määrittäjänä enemmän kuin puolesta.

Etujärjestöksi muokkaantunut saamelaiskäräjien linja on valtion hyväksymä: sen politiikkana on kieltäytyä neuvottelemasta todellisten osapuolten kanssa ja sopimasta yhtään mistään. Statuksettomat saamelaiset verisukulaiset kielletään virallisesti! Statuksettomien saamelaisten asemaan liittyvien ongelmien ratkaisu edellyttää syvällisiä sisäisiä uudistuksia saamelaiskäräjien hallinnossa. Saamelaiskäräjien rakenteen on taattava kaikkien saamelaisryhmien tasapuolinen edustus niin, ettei enemmistö voi vaientaa ja jyrätä alleen kulttuurisia tai saamelaispoliittisia vähemmistöjä.

Valtion on nyt aika astua esiin ja noudatettava lakia. Viime kädessä kansallinen ja kansainvälinen vastuu alkuperäiskansasta, kaikkien Suomen saamelaisten ja koko Lapin väestön asioista kuuluu Suomen eduskunnalle, joka ei voi sitä luovuttaa kenellekään. Eduskunnalla ja sen perustuslakivaliokunnalla on nyt ajankohtainen mandaatti esittää myönteisten muutosten käynnistäminen! Sekin on sidottu kuitenkin tutkittuun totuuteen, selvitettyyn asutus- ja oikeushistoriaan ja saamelaisten ja lappalaisten nykyisiin oikeuksiin. Politiikan ala on rajattu. Valtion suurin taakka on lappalaisiin kohdistunut vääryyden taakka, jota ei laeilla voida työntää sivuun.

Tulevien ratkaisujen on oltava oikeudenmukaisia ja kaikkien väestöryhmien hyväksyttävissä, eikä tasa-arvoisuuden periaatetta voi syrjäyttää edes alkuperäiskansan oikeuksien perusteella. Valtion on aika hyväksyä statuksettomien saamelaisten alkuperäisyys ja oikeudet, jotta asiassa voidaan edetä. Sen myötä myös koko ratifiointi on pantava uusharkintaan.