Viittaan Klemetti Näkkäläjärven Lapin Kansassa 29.3.2014 julkaistuun kirjoitukseen, jossa hän puolustaa ajamaansa ahdasta saamelaismääritelmää. Olen sitä mieltä että ajatus, jonka mukaan kaikki alkuperäiskansakysymyksiin liittyvät ongelmat voitaisiin ratkaista poliittisilla käsitemääritelmillä "kuka on saamelainen" ja mielivaltaisten rajojen vetämisellä, perustuu harhakuvitelmaan "etnisesti oikeasta alkuperäiskansasta" ja sen asuinalueesta.

Euroopan olisi jo pitänyt oppia, mihin etninen erottelu ja etnisen puhtauden tavoittelu johtaa. On käsittämätöntä väittää, että diskriminoiva määritelmä pelastaa saamelaisen kulttuurin ja saamen kielen. Mitä saamenkieleen tulee, saamelaiskäräjien näyttö sen turvaamisessa ei ole uskottava, koska saamenkielen turvaamista saamelaiskäräjälakia valmistellut työryhmä ei ole asettanut kaikkia saamelaisia yhdistäväksi tavoitteeksi. Henkilökohtainen kantani ILOn sopimuksen ratifiointiin on, että sopimuksen ratifioinnille ei ole vielä edellytyksiä. Ensin olisi selvitettävä, keitä alkuperäiskansan määritelmä sopimuksessa todellisuudessa koskee. Siinä on sitoutumattomille tutkijoille työsarkaa.

Tässä yhteydessä viittaan saamelaisyhteisön sisällä vallitseviin kiistoihin siitä, kuka hyväksytään saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja viralliseksi saamelaiseksi. Esimerkiksi Inarinsaamelaiset ovat julkisuudessa ilmaisseet oikeutetusti erimielisyytensä saamelaiskäräjien johdon kanssa saamelaisuuden määritelmästä. Saamelaiskäräjien tekemiin päätöksiin on myös haettu ja saatu korjauksia Korkeimmasta hallinto-oikeudesta, viimeksi vuonna 2011. Käsitykseni mukaan saamelaiskityöryhmän esityksen mukaan ILOn ratifiointi entistäkin ahtaamman saamelaismääritelmän perusteella pahentaisi tilannetta. Kun alkuperäiskansan jäseniksi tunnustetuille taataan erityisoikeuksia niin lain edessä statuksettomat, mutta saamelaisiksi itsensä kokevat tulevansa syrjityksi. Oikeusvaltiossa tällaista syrjintää ei tule sallia.