Totuus lappalaisista Suomen alkuperäisenä väestönä elää nyt renesanssiaan. Sekä ystävällisesti että vihamielisesti asennoituvat pohtivat mielellään lappalaisten vastarinnan salaisuutta. Monia nasevia ja teräviä selityksiä on kuultu. Joku saamelainen on minulle joskus vakuuttanut, että lappalaiset eivät välitä historiasta jne. Joku taas selittää lappalaisten vastarinnan johtuvan tietämättömyydestä ja takapajuisuudesta. Moni kysyy miksi lappalaiset puolustavat sellaisia oikeuksia joita heillä ei ole? Siksi, että he rakastavat kotejaan ja perintömaitaan jossa heidän esi-isänsä ovat eläneet jo ikimuistoisista ajoista lähtien.

Minut liittää saamelaisiin Inarissa eletty 27 vuoden pituinen yhtäjaksoinen aika. Olen kaikissa tilaisuuksissa sanonut, että tulen aina ilmaisemaan saamelaisen syntyperäni - niin kauan kuin maailmassa esiintyy rotuennakkoluuloja. Näitä sanoja ei aiheuta saamelaisnationalismi, vaan käsitykseni ihmisarvosta. Ajattelen jatkuvasti, että rotuennakkoluulot on menneisyyden paha jäänne ja että se katoaa samoin kuin katoaa kaikki ennakkoluulot.

Saamelaisten johtajat ovat kokeneita. He pelaavat erinomaisesti. Mutta heidän vikansa on siinä, että he eivät ajattele miten vastustaja mahtaa pelata. Lappalaiset ovat vastarinnallaan näyttäneet poliittisille päättäjille kansansa todellisen historian ja tahdon. He ovat antaneet syntymäseudulleen kaiken, jotta se eläisi. He ovat osoittaneet saamelaislle ja muille miten on toimittava oikean asian puolesta.

Valitettavasti monet saamelaisten selitykset ja kommentit ohittavat lappalaisten historian. Lappalaisten elämä Lapissa ei ole ollut vain kovaa taistelua ja ankaraa rakennustyötä, se on ollut myös vapautumista alkeellisesta paimentolaisuudesta. Lappalaiset ovat syvästi kiintyneet elämään maassaan, jossa heidän esi-isätkin ovat eläneet. Silloinkin kun he nousevat puolustamaan historiaansa, tapahtuu se vain siksi, että he tahtovat elämän olevan elämisen arvoisen.

Todellisuudessa lappalaisten ja saamelaisten välillä ei ole vihaa, vaan ystävyyttä; ystävyyttä arkisissa toiminnoissa, pitkillä matkoilla syntynyttä ystävyyttä, poroerotuksissa syntynyttä ystävyyttä, nuotioilla syntynyttä ystävyyttä, sukulaistapaamisten yhteydessä syntynyttä ystäävyyttä.

Näitä eri tilanteissa syntyneitä ystävyyssuhteita vaalitaan vuosikausia. Lappalaisten ja saamelaisten välillä on ystävyyttä ilossa ja surussa, ystävyyttä tasa ja -eriarvoisuudessa. Missä sitten saamelaisten ja lappalaisten välinen ystävyys piilee? Onko ystävyyden ydin työssä tai jossakin muussa? Saamelaisia ja lappalaisia ystäviä kohtaa useimmin saman ammatin, yhteisten hankkeiden piirissä. Joskus saamelaisten ja lappalaisten välinen ystävyys on itsekästä, joskus uhrautuvaa, mutta merkillistä -ystävyyden itsekkyys hyödyttää pyytettömästi kumpiakin. Saamelaisten ja lappalaisten ystävyys on peili, josta molemmat näkevät itsensä. Keskustellessaan keskenään tutustuvat paremmin toisiinsa, kommunikoivat itsensä ja toistensa kanssa. Ystävyys on saamelaisten ja lappalaisten välillä on tasa-arvoista. Lappalainen auttaessaan heikkoa ja kokematonta saamelaista kokee kypsyytensä. Heikko saamelainen näkee lappalaisessa ystävässä ihanteensa - kokemuksen voiman ja kypsyyden.

Lappalaisten vastustajat -saamelaisten poliittiset johtajat- ovat mistään piittaamattomia ja välinpitämättömiä. He haluavat omia edustamalleen saamelaisväestölle lappalaisten historialliset oikeudet. Lappalaisten vastarinnan salaisuus on siten yksinkertainen; lappalaiset tietävät mitä saamelaiset haluavat heiltä. Ei ole koskaan ollut niin selvää ja niin oikeudenmukaista vastarintaa kuin puolustaa lappalaisväestölle kuuluvia historiallisia oikeuksia.

Miksi yhä useammat saamelaisistakin ovat kieltäytyneet osallistumasta ristiretkeen lappalaisia vastaan? Siksi, että he ymmärtävät, että kyseessä on lappalaisten olemassaolo ja on arvokasta puolustaa sitä mitä kansat ja yksilöt ovat puolustaneet ammoisista ajoista -isänmaata. Tässä kiistassa on ajateltavissa kaksi ratkaisutapaa; kompromissi, menetetyistä oikeuksista korvausten maksaminen lappalaisille valtion varoista. Mutta lappalaisilla ei ole valinnanvaraa kiistassa, johon saamelaiset ovat heidät pakottaneet. Heidän päämäärät ovat äärettömän yksinkertaiset: heidän alueensa historiallisten oikeuksien suojeleminen maahantunkeutujilta.

Lappalaiset eivät ole halunneet tätä kiistaa, mutta he ovat osoittaneet, että he eivät tule sitä väistämääm. Aluksi he kauhistuivat sitä petomaista julmuutta, millä saamelaiset tulkitsivat lappalaisten historiaa omaksi edukseen. Siinä lappalaisia ei ollut olemassa. Elleivät lappalaiset olisi olleet ajattelevia ihmisiä, he eivät olisi kauhistuneet moista. Mutta juuri vastassa olleen epäinhimillisyyden tähden he saattoivat ymmärtää oman kansan historiallisen voiman ja omien oikeuksien puolustamiseen liittyvän taistelun merkityksen.

Joten saamelaisten hyökkäys osoittaa selvästi miten suuren ka vaativan tehtävän kohtalo on lappalaisille varannut. Kun saamelaisten vaatimukset maiden palauttamisesta tulivat julki, kokivat lappalaiset jotakin sellaista mitä he tuskin saattoivat edes uskoa todeksi. Se ravisteli heitä ihmisinä, se asetti koetukselle heidän luottamuksensa ihmisyyteen ja ihmisen mahdollisuuksiin.

Lappalaiset ovat joutuneet reagoimaan voimakkaasti saamelaisten perusteettomiin vaatimuksiin lapin alkuperäisen kulttuurin edustajina. Heillä on taustassaan - ja hallussaan - koko se syvä inhimillinen kulttuurin perintö jolla Lappi on lunastanut paikkansa Suomessa ja maailmassa. Monipuolisen hengenviljelyn, levottoman etsinnän, tieteen ja taiteen suurenmoinen Lappi muodostaa lappalaisille saamelaisten harharetkeä voimakkaamman vastapainon. Moni asiaa tuntematon kysyy, miksi lappalaisten asia on niin tärkeä ja ajankohtainen? Ennen kaikea siksi, että aika ei ole vanhennut eikä kulunut pois käsistämme. Olot muuttuvat, voimasuhteet muuttuvat, lappalaisuus kehittyy ja vahvistuu, avaten yhä leveämpää tietä tulevaisuuteen, jossa saamelaisuudella on oma tärkeä paikkansa. Ja saamelaisten vaatimukset ovat edelleen olemassa. Mutta kenties juuri siksi, että nykysaamelaisuus, sen olemus, sen suunnitelmat eivät ole muuttuneet.

Lappalaiset ovat ilmiötä eritellessään todenneet, että saamelaisuus oli Lapin historian ankarin yritys pysäyttää aika ja kehityksen kulku ja palata aikaan ennen vuotta 1875. Saamelaisuus on kolonialismin viimeinen keino jatkuvuutensa turvaamiseksi, vaikka se historiallisesti onkin jo kulkenut tiensä loppuun. Tämän lappalaiset ovat nähneet omassa ajassaan. Lapissa on alueita joissa näennäisesti demokraatisen pinnan alla esiinpistävät saamelaisuuden vihamieliset rakenteet.

Viha ja kauna lappalaisuutta kohtaan esiintyy saamelaisessa propagandassa. Saamelaiset julistavat yhä näkyvämmin omia oppejaan, joissa om mukana saamelaisen ideologian ja mielenlaadun tunnukset. Nykyään saamelaisuutta peitellään, ehostetaan ja selitetään muuttuneeksi. Mutta sen perusluonteesta ei uskalleta enää kovin äänekkäästi puhua. Se yritetään typistää saamelaisiin kohdistuvaksi syrjinnäksi. Mutta sen varjo häivähtää silloin kun saamelaisten poliitiset johtajat käyvät tapaamassa Suomen korkeimpia poliittisia päättäjiä. Silloin saadaan kuulla korulauseita saamelaisten hyvistä tarkoitusperistä ja pelkästään siitä, että valtion tulisi palauttaa saamelaisille oikeudet heidän kulttuuriinsa joka tarkoittaa entisten lapinkylien maiden hallinnan ja omistuksen siirtämista saamelaisille. Samassa yhteydessä omia oikeuksiaan puolustamaan nousseita lappalaisia syytetään rasismista. Lappalaisiin tuollainen eri kuitenkaan ei enää uppoa. Moraalinen voima ja periaatteellisuus ovat lappalaisten inhimillisiä ominaisuuksia, mitä saamelaisten johtajilla ei ole. Juuri tuon historiaan perustuvan voiman tähden lappalaisten asia on oikeutettu.

Suomen poliittisella johdolla on kunniaton osuutensa saamelaisten yrityksestä kaapata lappalaisten oikeudet ja historia itselleen. Suomen poliittinen johto kuvitteli, että saamelaiset ovat Suomen ainoa ja oikea alkuperäiskansa. ILO-sopimuksen ratifiointiprosessissa Suomi osallistui avoimesti lappalaisväestöä vastaan tähdättyyn hyökkäykseen. Mitkään vastakkaiset väitteet eivät kestä historiallisten tapahtumien ja asiakirjojen ankaraa tarkastelua. Lappalaiset eivät lakkaa ihmettelmästä saamelaisten sammumatonta lappalaisiin ja heidän kulttuuriinsa kohdistuvaa järjetöntä hyökkäämistä.

Saamelaisten yksipuolisilla vaatimuksilla pyritään katkaisemaan lappalaisilta siteet menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Lappalaiset ovat joutuneet lähes 15 vuoden ajan kertomaan Suomen poliittisille päättäjille todelliset faktat Suomen alkuperäiskansa muodostumisesta. Heille on annettu ymmärtää, että heidän ei kannattaisi enää jatkaa. Mutta siitä huolimatta he eivät ole luopuneet oikeuksistaan ja omasta historiastaan.

Missä siis piilee heidän voimansa salaisuus? Vastaus on lujuudessa, uskomattomassa kestävyydessä, rohkeudessa joka ei kaipaa hienoja ylistyspuheita ja eleitä. Lappalaisten asia on puettu historiaan, jota ulkopuolinen ei heti huomaa. Heidän voimallinen puurtaminen on tuottanut tuloksen, heidän pelastumisensa häpeältä. Tähän voisi vielä lisätä, että lappalaisten asiaa ajavat ansaitsevat kaksinkertaisen arvon ihmisinä, jotka uskaltavat kertoa oman kansansa todellisen historiansa Suomen korkeimmille poliittisiille päättäjille ja kansainväliselle yhteisölle.

Lappalaiset eivät unohda karua todellisuutta; saamelaiset ovat vielä voimissaan, he kuvittelevat edelleen omistavansa lappalaisten historialliset maaoikeudet. Lappalaiset elävät synnyinmaassaan, hengittävät, ajattelevat, toivovat, puhuvat äidinkieliään ja asuvat kodeissan vain siksi, että heidän historiansa muodostaa mahtavan voiman.

Sen edessä saamelaisetkin joutuvat ennen pitkää nöyrtymään. Lappalaiset lähestyvät ratkaisevan mittelöiden aikaa, jolloin mitataan tosiasiat Lapin alkuperäisasutuksen muodostuksesta. Saamelaiset eivät tule helposti luopumaan haaveistaan päästä päättämään lappalaisten historiallisista oikeuksita. He tulevat puolustautumaan epätoivoisesti. Epätoivo tulee antamaan heille voimia, pelko siitä, että he joutuvat vastuuseen.

Tiedän, että lappalaiset eivät tule ummistamaan silmiään, ennen kuin valtiovalta tunnustaa heidät alkuperäiskansaksi. Saamelaiset tahtoivat alistaa lappalaiset valheen avulla. Mutta lappalaiset ovat oppineet mitä saamelaispolitiikka olisi heille merkinnyt. Saamelaiset eivät ole käyneet lappalaisten kanssa poliittista vuoropuhelua, koska heidän vaatimuksensa ovat ykselitteisiä; muille ei mitään. He tahtovat hallita lappalaisten perintömaita ikuisuuksiin asti. Kotiseutu lappalaisille on elävä käsite samalla tavoin kuin äiti, vaimo ja lapsi. Saamelaiset ovat hämmentyneitä lappalaisten rohkeudesta. He ihmettelevät, miksi lappalaiset eivät jo luovu leikistä.

Saamelaisten johtajat ovat yli 15 vuotta ihmetelleet sitä miksi valtio ei ole heidän vaatimuksiaan ryhtynyt toteuttamaan. Saamelaiset unohtivat että Ylä-Lapissa asuu saamelaisakin alkuperäisempää väestöä kuin he, jotka ovat rohkeita ja historiastaan tietoisia ihmisiä. Ei lappalaisten maa ole mikään pöytäliina, joka kattaa itse itsensä, vaan totuuden maa. Suupalan sijasta saamelaiset saavat nyt maistaa totuutta koko vatsan täydeltä. Eräät saamelaiset ovat rauhoittuneet hiukan. Kohta kukaan saamelaisjohtajista ei tiedä miten tulisi toimia, liittoutuako lappalaisten kanssa vai ei? Totuus pakottaa nyt tekemään oikeita valintoja!

Saamelaisjohtajat vielä muutama vuosi sitten vakuttelivat minullekin, että saamelaiset tulevat hallitsemaan näitä maita. Mutta tapahtumien kehitys viimeisen 15 vuoden ajalta panee pohtimaan sitä onko tällaiselle optimismille mitään perusteita. Mutta yhden asian saamelaisten johtajat unohtivat: lappalaisten omaisuutta ei noin vain luovuteta. Ylä-Lappi ei ole sellainen kauppatori, jossa yksipuolisesti toisilta otetaan, mutta tilalle ei anneta mitään. Saamelaiset jotka ovat muualta tulleet tänne hakemaan valtion heiltä kaappaamaan takaisin saavat vastaansa lappalaiset, joilla on tarjolla katteettomia faktoja painavampaa tavaraa TOTUUS. Saamelaiset esittivät korvikefaktaa, mutta nyt he saavat maistaa todellista faktaa.

Saamelaisena äänestäjänä koen, että muutostuulien tarve on olemassa, joten nyt toivoisin saamelaisten parlamentista nousevan Kennedyn kaltaista johtavaa politiikkoa, joka hylkäisi vanhentuneen ideologisen retoriikan kooten keinotekoisin perustein jaetun lappalaisen kansan jälleen yhteen. Nyt ei pitäisi jäädä vanhojen asemien säilyttämiseen ja puolustamiseen, vaan suunnata toimintaa jakautuneen kansan yhdistämiseen tähtäävän muutoksen puolesta. Politiikka kuitenkin on tahdon asia. "Älä kysy mitä maa voi tehdä sinun puolesta, vaan mitä sinä voit tehdä sen puolesta", julisti Kennedy. Saamelaispolitiikkaan ryhtyneellä on oltava uskallusta ja rohkeutta sitoutua oikeiksi katsomiensa asioiden puolesta, kuten teki Kennedy aikoinaan.