Viimeaikaisessa lehtikirjoittelussa ei ole paljoakaan pohdittu saamelaispolitiikan vaihtoehtoja eli jatketaanko törmäyskurssilla kuten tähänkin asti vai arvioidaanko maailmanmenoa eri vaihtoehtojen pohjalta. Eli sitä mikä on Suomen ja saamelaisten rooli maailman ja Suomen talouden murroksessa. Ensimmäinen vaihtoehto on se, että saamelaiset keskittyvät puoltamaan kuviteltuja etujaan ja näkevät kaiken muutoksen -sekä maailman mitassa että Suomen sisällä uhkana. Monille saamelaispolitiikoille voi olla houkuttelevaa sanoa puolustavansa saamelaista itsehallintoa ahneita markkinavoimia tai vaikka työpaikat vievää siirtolaisvyyöryä vastaan.

Mutta itseensä käpertyvät ja keskenään kinastelevat saamelaiset edustavat väistämättä myös taantuvaa saamelaisaluetta kuten tähän mennessä on jo nähty. Saamelaiskäräjistä ei ole ollut kuntien haastajaksi millään toimialueella. Jo tähän mennessä on nähty miten näköalaton saamelaispolitiikka on johtanut monen saamelaisnuoren turhautumiseen ja sellaisiin poliittisiin reaktioihin, joita ei ole ennen nähty. Siksi on päästävä reformistisen politiikan tielle saamelaisten ja lappalaisten elämisen ehtojen kannalta ratkaisevissa kysymyksissä. Ilman merkittävää saamelaispolitiikan uudistumista saamelaisista uhkaa tulla Inarin ulkoilmamuseo- Siidan jatke, jossa ulkomaalaiset käyvät kummastelemassa Suohpan terroristien julisteita.

Ilman saamelaispolitikan uudistumista me saamelaiset emme kykene luomaan uusia työpaikkoja katoavien tilalle, eikä saamelaisalue pysty olemaan houkutteleva paikka kestävän kehityksen suunnannäyttäjänä. Iso osa saamelaisväestöstä voisi elää leppoista elämää tällaisessa pysähtyneessä Saamenmaassa. Saamelaiskulttuuri ja maailmanmitassa hyvin totuteneet ihmisoikeudet olisivat meille edelleenkin arvostuksen lähde.

Voisimme olla kiinnostava matkailukohde vaurastuville aasialaisille ja eurooppalaisile. Mutta jatkuvat työttömyysongelmat, suhteellinen elintason lasku ja väestön nopea ikääntyminen aiheuttaisivat kasvavia poliitisia paineita suhteellisesti niukkenevan kakun jaossa. Mistä siis kenkä puristaa? Poliittinen tahto ja taito ei ole riittänyt viedä asioita eteenpäin yhteistyössä eri saamelaisryhmien kanssa. Harjoitettavalla saamelaispoliikalla pitäisi luoda yleiset edellytykset eri saamelaisryhmien omatoimisuudelle. Saamelaisalueella on myös erinomaiset mahdollisuudet muodostua ympäristöä säästävän alueen kehityspaikaksi ja keskukseksi, koska tällä asialla on runsaasti kysyntää.

Maailma on saamelaisille parempi silloin kun he kykenevät toimimaan yhdessä, edistämään eri saamelaisryhmien kohdalla oikeudemukaisuutta, puolustamaan vapautta ja kansanvaltaa. Kriisin hallinta edellyttää oikeaa arviota sen olemuksesta. Kyse ei ole vain yhteiskunnallisesta kriisistä. Se on yhtä hyvin poliittinen ja päätöksenteon kriisi, pohjimmiltaa oikeastaan luottamuskriisi. Saamelaisten päättäjien keskinäisessä luottamuksessa näyttää olevan paljon toivomisen varaa. Nämä ovat kuitenkin korjattavissa olevia asioita. Keskinäiset kiistat ovat kuluttaneet energiaa, mutta toisaalta viime vuosien yhteiset kokemukset ovat myös opettaneet kaikille johtajuuden ja joukkuepelin merkityksen. Kestävien ratkaisujen löytämiseksi on nyt erityisen tärkeää rakentaa luottamuksen siltaa eri saamelaisryhmien välille.