Saamelaisaktivistit ovat iloinneet kovasti siitä kun valtiovalta viimeinkin aloittaa totuus ja sovintoprosssin saadakseen kärjistynyt kiista rauhoittumaan. Ennemminkin kuin saamelaiskäräjille komission perustaminen ja ylläpitäminen tuntuisi siis kuuluvan Suomen valtiolle, tarkemmin ehkä Oikeusministeriölle, jonka hallinnonalalla saamelaiskäräjät saamelaiskäräjälain 1 § 2. kohdan mukaan toimii. Saamelaiskäräjien osaksi jäisi näin aloitteen tekeminen, lausuntojen antaminen pyynnöstä tai omasta aloitteesta, sekä omien edustajien nimeäminen komissioon.

Mikäli Suomen valtion ja sen oikeusministeriön tarkoituksena on selvittää perinpohjaisesti saamelaisten asema alkuperäiskansana ja saamelaisten kokema assimilaatiopolitiikka ja muu sorto - mitä saamelaiskäräjät ymmärtäneeksi vaatii tai tulee vaatimaan - oikeusministeriön ei näkemykseni mukaan kuitenkaan tule rajoittua kutsumaan ainoastaan saamelaiskäräjien kautta edustettuja saamelaisia osallistumaan komission työhön. Olen aikaisemmin muissa yhteyksissä tuonut esille saamelaiskäräjien legitimiteettiongelman, joka juontuu siitä että saamelaiskäräjät on vaaliluetteloonsa ottamisessa syyllistynyt eräiden saamelaisryhmien jäsenten syrjimiseen, menettäen täten moraalisen ja poliittisen mandaattinsa Suomen kaikkien saamelaisten edustamiseen. Joudun valitettavasti toteamaan, että jos ei tätä näkökohtaa huomioida, totuus- ja sovintokomissiosta uhkaa tulla, tai tulee vääjäämättä tämän Suomen valtion ja saamelaiskäräjien valtion ja oikeuslaitoksen siihen puuttumatta harjoittaman syrjinnän jatkamisen uusi käsikassara.

Komission kokoonpanosta

Olen viime aikoina harmistuneena seurannut Saamelaiskäräjien ja sitä lähellä olevien tahojen kannanottoja ja vaatimuksia saamelaisiin liittyvistä kysymyksistä, sillä ne ovat olleet hyvin yksipuolisia. Kaiken huippu on Rauna Kuokkasen vaatimus asetettavan totuuskomission rakenteesta. Siinä vääristellään tietoisesti asioiden todellista tilaa mitä tulee nykytilanteen arviointiin. Ei haluta myöntää sitä, että kun puhutaan saamelaisista ja lappalaisista, kysymys on samasta väestöstä, joka halutaan saamelaispoliittisista syistä jakaa kahteen eri ryhmään tai kastiin; voittajiin ja häviäjiin. Oikeusvaltiossa tämä tuntuu oudolta: jo ennakkoon julistetaan totuus, vaikka siitä ei ole prosessiin kuuluvaa selvitystä tehty. Vaikka nykytilanteesta ei ole tähän mennessä tehty minkäänlaista olosuhdeselvitystä, annetaan silti sellainen kuva, että sellaisen arvion kykenevät tekemään vain saamelaiskäräjien hyväksymät komissaarit. Päätellen siitä, mitä Saamelaiskäräjien johdon jäsenet ja saamelaiskäräjien lähellä olevat tutkijat ovat aikaisemmin sanoneet, näyttää siltä, etteivät he toimisi puolueettoman mandaatin pohjalta. Sellainen syö toiminnalta sitä uskottavuutta, jota totuuskomissio nimenomaan tässä tilanteessa tarvitsee. Siitä on hyvänä esimerkkinä viime syksynä käyty paini Suomen korkeinta tuomiovaltaa KHO:ta vastaan.