Arvi Hagelin puhuu asiaa!

Kiitän Arvi Hagelinia erittäin analyyttisesta kirjoituksesta, jossa hän osoittaa minkälaiseen katvealueeseen Lapin kylistä polveutuva alkuperäisväestö on jäämässä tässä ILOn sopimuksen ratifiointiprosessissa.

Se on totta kuten Hagelin osoittaa, että on vanhoilla lapinkylillä ollut veromaita omistajan hallinnassa nykyisten valtion maiden alueella jo vuosisatoja sitten. Nyt näitä historiallisia oikeuksia halutaan ILOn sopimuksen ratifioinnin nojalla siirtää kollektiivisesti sellaiselle ryhmälle, jolla sillä ei niihin ryhmänä ole koskaan minkäänlaisia oikeuksia ollut. Ne oikeudet ovat kuuluneet aivan toiselle väestölle kuin saamelaisrekisterissä oleville. Lapinkylien oikeudenomistajat ovat selvitettävissä vain käräjäkirjoin vuosien 1602-1757 väliseltä ajalta. Vuodesta 1757 aina vuoteen 1925 lappalaiset ryhtyivät perustamaan uudistiloja, ja osa Lapinkylien maasta siirtyi kiinteistöjärjestelmän piiriin. Vuonna 1925 tehdyllä isojako päätti tämän lapinkylien oikeushistoriallisen kehityksen, jonka seurauksena valtio omistaa nyt 88% pohjoisten kuntine maa-alasta.

Saamelaiskäräjien esityksiä ILO-yleissopimuksen ratifioimiseksi ei tule hyväksyä, koska perustuslain mukaan lähtökohtaisesti kenenkään laillisia oikeuksia ei voida poistaa, kumota tai rajoittaa. Niihin voidaan asettaa vain normaalin lainsäädännön säätämisen tavoin kohtuullisia ja yhteiskuntakehityksen mukaisia rajoituksia. Kansalaisten yhdenvertaisuus tulee entistä tärkeämmäksi tällöin. Vain näin voidaan toteuttaa kansallinen oikeus; mikään kansainvälinen sopimus ei velvoita eikä voi velvoittaa muuhun. On luontevaa, että sikäli kuin on kyse valtion maahan ja veteen ulottuvista vahvoista omistuksenluonteisista oikeuksista, itsehallinnollinen valta on oikeuksien haltijoilla osana oikeuksia.

Ns. saamelaisten elinkeinojen harjoittaminen ei ole ratkaistavissa käsitemäärittelyillä tai sen kaltaisilla keinoilla. Sellaisia olisivat saamelaismääritelmän laajentaminen. Sillä tavalla ei voida kuitenkaan kirjoittaa oikeushistoriaa uudelleen. Maaoikeuskysymys ja oikeus poronhoitoon ja muihin peruselinkeinoihin ei ole ratkaistavissa ratifioimalla ILOn yleissopimus 169. Koko ratifioinnilla tulee olla peruste ja se on ainoastaan hyväksymällä 25.2.2012 tohtoriksi väitelleen Tanja Joonan malli. Ei voida myöskään luoda hallinnollisia järjestelmiä hallitsemaan toisten yksityistä omaisuutta.

Maaoikeuskysymystä ei voida ratkaista iLO-yleissopimuksen ratifioinnilla, jonka perusteet ovat oikeudellisesti ja historiallisesti kestämättömiä, perustuslain perusoikeuksien ja tuomiovallan ja lainsäädäntövallan jaon vastaisia, tutkimustiedon ja muiden perusarvojen vastaisia.

Saamelaiskäräjien esittämät mallit ILO-sopimuksen ratifioimiseksi johtaisi siihen, Suomen puolella sijainneiden lapinkylien alueille Norjasta 1852-luvun jälkeen muuttanut väestö saisi muut pois sulkevan oikeuden päättää entisten lapinkylien alueiden luonnonvarojan käytöstä. Tällaiseen ei kuitenkaan löydy tukea tuomiokirjoista, tilojen perustamis- ja katselmusasiakirjoista tai muista viranomaispäätöksistä. Esimerkiksi Inarissa ja Utsjoella tilojen perustaminen tapahtui vuosina 1760-1875 välisenä aikana siten, että tietty lapinkylän väki (myöhemmin lapinkylän sisällä oleva maarekisterikylän väki) omistajan edustajan osallistui katselmustilaisuuksiin antaen joko luvan tilan perustamiseen tai eväten sen.

Toisaalta veronmaksu jonkin toisen valtion alueella ei ole pätevä peruste maaoikeusvaateille Suomessa, koska silloin kun ao. porolappalainen muutti Suomeen hän sai hyvityksen siinä maassa omaisuudestaan, josta muutti Suomeen. Toisaalta täällä ennestään asuneen väestön tilojen perustamisasiakirjat kytkettyinä veroluetteloihin osoittavat yksiselitteisesti miltä maantieteelliseltä alueelta maksettiin Lapin veroa. Tällaisia näyttöjä ei valitettavasti löydy Norjasta ja Ruotsista Suomeen muuttaneilta porolappalaisilta eikä heidän jälkeläisiltä.

Sen sijaan Wirilander on osoittanut, että tietyt lappalaissuvut, jotka perustivat uudistilan rajasivat sen alueen, jonka edelliset sukupolvet olivat käyttäneet ja saivat sille täten tuomioistuimen vahvistuksen ja tilalleen lainhuudon. Tämä selittää sen miksi esim. Utsjoen ja Inarin vanhat tilat johtavat suoraan oikeutensa historiallisista lapinkylistä.