Identiteettipoliisi vai tutkija?
Tällainen kysymys heräsi kun luin Inarilaisesta (28.10.015) Veli-Pekka Lehtolan haastattelun, jossa hän esittää tulkintojaan siitä kuka on saamelainen. Lehtola myös syyttää muita - minut erikseen nimeltä mainiten - porosaamelaisten jatkuvasta mustamaalaamisesta. "Onko aina muistettu sitäkään, että nyt kuitenkin puhutaan oikeista ja tuntevista ihmistä", Lehtola kysyy. Aivan, kannattaa tarkistaa, minkälaisia nimityksiä porosaamelaisten johtajat ovat käyttäneet julkisesti statuksettomista saamelaisista.
Inarilaisen artikkelin mukaan Lehtola on pahoillaan siitä, että "viime aikoina jotkut ovat katsoneet olevansa oikeutettuja rääpimään saamelaisten asioita toinen toistaan röyhkeämmin sanankääntein". Mitä minuun tulee, olen pohjoissaamelainen - Lehtolako se jakaa täällä puheoikeuksia?
Totta on, että olen kirjoituksissani arvioinut erityisesti inarinsaamelaisten tilannetta historian tapahtumien ja asutuslainsäädännön valossa. Olen pyrkinyt tuomaan esiin sen millaista on ollut eri saamelaisryhmien elämä ja millaisiksi niiden oikeudet ovat muodostuneet historian eri käänteissä. Saamelaisten historiasta puhuttaessa voi kysyä ovatko Ruotsista ja Norjasta Suomeen muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläiset ja sodan jälkeen Inariin asutetut koltat inarinsaamelaisiin verrattavaa alkuperäisväestöä vai ei. En voi lakata ihmettelemästä sitä aktiivisuutta, jolla nämä muuttajasaamelaiset ja heidän jälkeläisensä pyrkivät estämään statuksettomien inarinsaamelaisten rekisteröimisen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.
Inarilaisen jutun mukaan Lehtola ihailee retoriikkaani ainakin eräiltä osin. Tätä ihailua en ole vailla. Sitten tämä: "Lehtola pitää Kittiä Kansallisen kivääriliiton puhetorvena, koska Kitti kirjoittaa näkemyksiään kivääriliiton sivuilla". Eiköhän asia ole päinvastoin, että kivääriliiton sivusto on ollut yhtenä puhetorvenani. Lehtolan puhetorvisyytös on yhtä hölmö kuin jos minä muistuttaisin että Lehtola on julkaissut kirjansa Into-kustantamon kautta. Tämä kustantamo perustettiin Voima-lehden viereen vuonna 2007. Taustalta löytyy mm. Maan Ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat ja Luonto-Liitto, mutta jos menisin julkisuudessa väittämään Lehtolaa näiden puhetorveksi osoittaisin erinomaisen huonoa arvostelukykyä. Kustantajan pamflettisarjaan Lehtolan kirja istuu toki kuin nyrkki silmään.
Samoin kuin monet saamelaispolitiikassa vaikuttaneet reformistit Lehtolakin näkee kolonialistisen sorron keskeisenä tekijänä saamelaisten historiassa. Hän ei kuitenkaan näyttäisi sisäistäneen mihin kaikkeen ja miten se on vaikuttanut. Inarilaisen jutun mukaan "Lehtola myöntää, että esimerkiksi Akujärvet, Huhtamellat ja Kiviniemet ovat osin inarinsaamelaista sukua, mutta heidät luokiteltiin jo 1880-luvulla pitkälti suomalaisiksi". Lehtolalle aidoiksi saamelaisiksi näyttäisi kelpaavan vain ne, jotka ovat säilyttäneet saamelaisuutensa kolonialismin vaikutusmekanismeista huolimatta, ja ne, jotka ovat heränneet saamelaisuuteensa ensimmäisen kansallisen herätyksen aallon mukana. Myöhäisherännäiset eivät hänen lahkolleen kelpaa.
Olen keskustellut lukemattomien inarinsaamelaisten kanssa heidän tilanteestaan ja vakuuttunut siitä, että heidän asiaansa tulee puolustaa - heillä on oikeus omaan inarinsaamelaiseen identitettiinsä ulkopuolisten professoreiden näkemyksistä riippumatta. Olen kirjoituksissani pyrkinyt tuomaan esiin tutkittuun historiaan ja asiakirjoihin perustuvia tosiasioita tämän näkemyksen tueksi. Tunnettua mainoslausetta mukaillen: Kahdesta en luovu - saamelaisuudestani ja totuudesta.