Sodan jälkeen Neuvostoliitolle luovuteltu alueelta Suomeen asutettujen siirtokarjalaisten asiaan jouduin tutustumaan aloittaessani riista -ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa työskentelyn vuonna 1970. Tutkijoiden joukossa oli sellaisia ihmisiä, joiden vanhemmat olivat joutuneet jättämään Neuvostoliitolle luovutetuille alueille kotinsa ja siirtymään aivan uusille, ennestään tuntemattomille alueille. Sittemmin kun teimme tutkimuksia Näätämön Sevettijärven alueella samat ongelmat tulivat ilmi kolttien osalta, jotka olivat myös joutuneet jättämään kotiseutunsa Petsamon.

Näiden tutkijoiden, siirtokarjalaisten ja kolttien kuvaukset olivat minulle rankkaa tarinaa siitä, minkälaista siirtokarjalaisten ja kolttien elämä oli toisen maailmansodan jälkeen Suomessa uusilla asuinalueilla, jossa he joutuivat elämään juurettomina ja vihattuina. Kuulemani kuvaukset olivat pysäyttäviä. Siirtokarjalaiset ja koltat joutuivat ennestään heille vierailla alueilla järjestämään elämänsä uudestaan. Rakentamaan itselleen kodin aivan oudossa ja monesti myös vihamielisessä ympäristössä.

Monesti he he joutuivat kestämään vihaa, painostusta ja halveksuntaa. Muistan myös, että Inarin alueellekin asettui asumaan joitakin siirtokarjalaisperheitä, joihin minäkin tutustuin. Muistan miten tänne luovutetuilta alueilta tänne asutetut ihmiset poikkesivat hyvin paljon ajattelultaan kanta-asukkaista inarinsaamelaista. Yhteiselo alkoi kuitenkin sujua ilman suurempia vaikeuksia. Tuli myös mieleen se, kuinka traumatisoituneita ihmiset sodan jälkeen olivat ja kun sitten naapuriin muuttivat ne ihmiset, joiden vuoksi ehkä koettiin, että pojat tai aviomiehet olivat kaatuneet tai vammautuneet fyysisesti tai henkisesti, niin minulle ainakin minulla heräsi tunteita, joita en ollut aikaisemmin kokenut. Surullisinta on mielestäni se, ettei tuota traumaa ole koskaan käyty valtiovallan edustajien kanssa läpi.

Sodan jälkeen luovutetuilta alueilta Suomeen on siirtynyt karjalaisuus ja kolttakulttuuri. Ne ovat mielestäni hyviä esimerkkejä sellaisesta suomalaisuudesta ja saamelaisuudesta, jonka ydialueet on menetetty ikiajoiksi. Meidän saamelaisten tulisikin muistaa, että olemme hyvin pieni kansa globalisoituvassa maailmassa eikä kukaan pidä meidän oman kulttuurimme ja kaikkien sen ihanien vivahteiden puolta kuin me itse. Karjalaiset ovat näiden traumojen purkamisessa onnistuneet! Miten on tilanne kolttasaamelaisten ja lappalaisten osalta?