Suoritettuani Inarissa 1957 kansakoulun oli vielä edessä neljän kuukauden mittainen kansalaiskoulu Ivalossa. Koulun rehtorina toimi Lapissa pitkään opettajan tehtäviä hoitanut Elin Auer. Koulun vararehtorina toimi Ulla Hauhia. Kun koulu pari päivää ennen joulua oli päättynyt halusi Elin Auer kuulla minulta tulevaisuuden suunitelmistani. Muistaakseni vastasin hänelle näin: ”olen luvannut äidilleni Magga Kitille, että aion työskennellä porojen kanssa, olla niiden mukana tuntureilla ja vaaroilla sekä elää ja olla niitä ihmisiä lähellä, joita arvostan ja jotka minulle merkitsevät varsin paljon. Nyt en vielä ymmärrä paljon enkä osaa näistä ja monista muistakaan lapin elämään liittyvistä asioista mitään ja siksi juuri aion vanhemmilta ihmisiltä ja kaiken kokeneilta ja nähneiltä oppia hankkimaan toimeentulon itselleni.

Koulussa Inarissa ja täällä Ivalossa olen oppinut hyviä asioita, mutta selviänkö niillä opeilla poromiesten ja kalastajien matkassa on minulle tällä hetkellä täysin epävarma asia. Siksi aion oppia ymmärtämään miksi poromiehet kävelevät ja hiihtävät metsissä ja tuntureillä, aion olla heidän mukanaan, kuulla heidän puhuvan keskenään ja kanssani saamenkieltä ja aion olla kuulemassa kun he nuotiolla tai porokämpissä joikaavat saameksi. Aion kuulla kun saamelaislapset jokeltelevat saameksi äitiensä sylissä. Aion yöpyä laavuilla ja tulilla jos joku huolii minut mukaansa. Jos vastuksia kohdatessani joudun kiroilemaan joskus, niin teen sen. Aion painaa mieleen kertomuksia siitä mitä ihmiset minulle puhuvat. Arvoisa johtajaopettaja Auer, kaikki se mitä tässä edellä sanoin, on juuri sitä mitä en ole koulussa oppinut ymmärtämään, mutta ne kaikki ovat juuri niitä asioita, joista loppujen lopuksi ihminen oppii eniten. Mikä tärkeintä, että oppisin olemaan nöyrä itseään ja toisia kohtaan.

Rehtori Auerin silmät kostuivat kuulleessaan vuodatukseni tulevaisuuden suunnitelmistani. Hän oli pitkään vaiti ja totesi: ”tuo mitä kerroit tulevaisuuden suunnitelmistasi on itse asiassa tämän ketkinen elämänsä kynnyksellä olevan ihmisen tapa katsella asioita, jotka jokainen nuori joutuu jossakin elämänsä vaiheessa kohtaamaan. Huomaan, että sinulla Jouni tavoitteet ovat selvillä. Toivon, että suunnitelmasi toteutuvat. Kiitin johtajaopettaja Aueria ystävällisistä ja kannustavista sanoista.

Vuonna 1992 toukokuussa ollessani Euroopan vähemmistökansojen unionin vuosikokouksessa Budapestissä, tapasin Suomen suurlähetystön kulttuuriasiainneuvos Ulla Hauhian, joka ystävällisesti halusi tietää miten oli minun 1957 rehtori Auerille kertomani tulevaisuudensuunnitelmat toteutuneet? Vastasin hänelle, että silloin esittämästi kohdasta oli moni asia toteutunut, mutta joitakin asioita olin joutunut kantapään kauttakin opettelemaan. Jatkoin, että tuolloin esittämäni tulevaisuuden suunnitelman johdosta, sen ainakin tiedän minkä vuoksi olen täällä Budapestissäkin edustamassa saamelaisia.