Sulo Aikion kestävä linja

Tutustuin Utsjoelta syntyisin olevaan saamelaiseen Sulo Aikioon 1960-luvun lopulla Helsingissä, jossa hän kävi Sanoma Osakeyhtiön kaksivuotista toimittajakoulua. Sen jälkeen olin Sulon kanssa enemmän tekemisessä kun hän aloitti saamelaisradion toimittajana Inarissa. Aika pian tulin huomaamaan, että Sulon tuottamassa journalismi oli syvällistä, luotettavaa ja uskottavaa.

Sulon tuottamat ohjelmat vastasivat todellisuudessa vallitsevia asiantiloja, kuten tieteessä: tieto kuvasi kohteitaan, riippumatta tiedollisten toimijoiden subjektiivisista mielipiteistä ja tulkinnoista.

Luulen, että monet saamelaispoliitikot olivat sitä mieltä, että saamelaisradion toimittajien oli syytä kunnioittaa moniäänisten ja moniarvoisten kohteidensa ja yleisöjensä erilaisia näkemyksiä ja maailmankuvia. Vaatimus kuulosti kohtuulliselta, mutta sen takana oli vaatimus että toimittajien tuli luopua objektiivisuudesta ja keskittyä oikeaoppisiin saamelaisiin näkökulmiin ja tulkintoihin. Sulo Aikio oli kuitenkin lahjomaton ja pysytteli klassisen journalismin perinteisessä ammattiroolissa, jossa tosiasioissa pidättäytyminen on itsestään selviö. Tulkintoja ja näkökulmia toki tarvitaan, mutta niiden valinnassa ei tule irrottautua tosiasioista.

Tulkintojen ja näkökulmien kohdalla vastaan tulee myös tiedollinen ongelma. Kaikkien erilaisten tiedollisten rakennelmien käsittäminen samanarvoisiksi tarkoittaa todellisuuden tajun horjumista niin toimittajalla kuin hänen yleisöllään. Ilman objektiivisia kriteereitä toimittaja ei voi arvioida, mikä on totta ja epätotta, eikä myöskään mikä oikein ja väärin. Ajaessaan jotain asiaa klassinen journalismi luottaa siihen, että hyvää asiaa palvelee parhaiten totuus, ja samoin totuuden esille tuominen tietää epäkohdille ja vääryydelle varmempaa tuhoa kuin tehokkainkin niiden vastainen propaganda. Sulo Aikio oli hankkinut käytännöllisen toimittajan taidon Sanomayhtiön toimittajakoulussa ja samalla sisäistänyt sen selkärangan muodostavan ammattietiikan, jonka toteuttaminen muodosti hänelle toimittajan työssään punaisen langan.

Kun Sulon tuottamia ohjelmia tarkastellaan käytännöllisesti ja kokonaisvaltaisesti, vanha objektiivisuus sekä puolueettomuus ja tasapuolisuus saivat paikkansa tiedonhankinnan keinoina, jotka palvelivat totuudenmukaisuuden päämäärää - luotettavaa, uskottavaa ja syvällistä tietoa. Se tieto tuotiin saamelaisen kuuntelijan ulottuville ymmärrettävällä tavalla erittäin kauniilla saamenkielellä.

Sulo kykeni tuottamaan myös ohjelmia siten, että hän saattoi tilapäisesti etääntyä omista ennakkoluuloista. Hänellä oli valmiutta tutkia tietolähteitä kriittisesti sekä avoimuutta todistusaineistolle ja epämieluisillekin vastaväitteille tulkintaan asti.

Sulo Aikio oli lahjakas toimittaja, joka itse synnytti saamelaisradion kuuntelijalle kuvan ympäröivästä maailmasta ja siinä elävistä ihmisistä. Sulon tekemillä ohjelmilla oli aina jokin näkökulma, josta ilmiötä tarkasteltiin. Nimenomaan näkökulman valinnalla Sulo kykeni aivan aidosti paljastamaan, että jokin muu taho oli itse puolueellinen, värittynyt, epätasapainoinen, epäjohdonmukainen. Tämän hän näytti esittämällä riittävästi dokumentoituja asioita, joita ei voi ohittaa sillä, että toimittaja nyt tuossa keksii katsoa asiaa toisesta näkökulmasta kuin muut. Tämän vuoksi luonnollisesti minä arvostan journalismia, jolla on rohkeutta arvostella instituutioita, huonoa saamelaisasioiden valmistelua, epärealistista saamelaispolitiikkaa, puoluepolitiikkaa jne.

Klassinen journalismi on kuin kriittinen, valtaa vahtiva ja sille asiasta räksyttävä koira, olkoonkin joskus ärsyttävä rakki. Journalismin nimellä itsensä vaatettanut propaganda on vallan sylissä istuva, sen syöttävää kättä nuoleskeleva lemmikki. Asia ei muutu miksikään sillä että tällainen propagandakone jäljittelee journalismin ulkoisia muotoja.

Sulo kykeni myös käsittelemään oikeita ja vääriä tulkintoja todellisuudesta. Oikeisiin tulkintoihin hän pääsi kaivamalla esiin uusia asioita, tulkitsemalla niitä rationaalisesti sekä päättelemällä ja selittämällä ne ymmärrettävästi. Siitä syntyi Sulon tuottaman journalismin luotettavuus, uskottavuus ja syvällisyys. Sulo oli sellainen toimittaja, joka oli aktiivisesti vuorovaikutuksessa toisten ihmisten ja fyysisen todellisuuden kanssa, mutta saadakseen totuudenmukaista tietoa hän aktiivisesti pyrki eroon - edes tilapäisesti - ajattelun subjektiivisista ja kulttuurisidonnaisista rajoitteista ja vääristymistä.

Sulo Aikion kaltaista journalistia kaipaisin saamelaisradioon monipuolistamaan ja parantamaan nykyistä ohjelmatarjontaa. Saamelaisradion johdon kannattaisi panostaa Sulo Aikion viitoittamaan linjaan rekrytoidessaan uusia toimittajia. Myös YLE:n uutistoiminnan johdon kannattaisi panostaa samaan linjaan ohjeistaessaan saamelaistoimituksen johtoa uutistyön ja poliittisen propagandan eroista, tai valitessaan uuden johdon, ellei tämä julkisen yleisradiotoiminnan perusasia ala jo hiljalleen aueta nykyiselle.