Tuli oikein haikea olo kun kuulin, että väärttini Reino Palokangas on hiljattain poistunut joukostamme. Rauha hänen muistolleen. Reino oli mies jolla oli aina sana hallussa. hän osasi kuvata jokapäiväisiä tilanteita, ongelmia ja tapahtumia käyttäen todenmukaista ilmaisutapaa. Tapasin Reinon ensimmäisen kerran Ivalossa 1958, jossa kävimme samaa koulua. Erityisesti mieleen jäi hänen värikäs ja rikas kielenkäyttönsä. Opin siitä paljon. Myöhemmin matkustin Reinon ohjastamassa postiautossa lukuisia kertoja milloin Lemmenjoelle tai Utsjoelle jne. Hämmästyin Reinon asiantuntemusta; hän tuntui tietävän Pohjois-Lapin asutuksesta, suomalaisista ja saamelaisista kaiken olennaisen.

Olin yllättynyt kun 2000 alussa soi puhelin; täällä Reino Palokangas muistat varmaan minut. Olen seurannut huolestuneena tätä saamelais keskustelua. Pitääkö paikkansa, että saamelaisilla on mieletön tavoite muuttaa alueen vanhin alkuperäisväestö - inarinsaamelaiset - kokonaan toiseksi. Kysynkin onko kyseessä maahan muuttaneiden porosaamelaisten vallan vahvistamisesta, alueen vanhimman inarin väestön syrjäyttämisestä. Mikä on tilanne?

Saamelaiskäräjälain silloinen tilanne tuntui huoletttavan häntä. Sain Reinolta terveellisen täsmennyksen inarinsaamelaisten tilasta: "Inarinsaamelaisista monet eivät ankaran paineen seurauksena enää puhu inarinsaamea, mutta polveutuvat Inarin lapinkylään kuuluvista suvuista. Nykyään alueella asuvat saamelaisrekisteriin kuuluvat ja kuulumattomat sukulaiset eivät poikkea toisistaan millään tavoin sen enempää elin nnkeinojensa kuin vapaa-ajan vietossa."