Hiljattain kuollut työn ja toimen mies Pentti Valle jätti jälkeensä tyhjän paikan, joka ei ole helposti ole täytettävissä. Miksi aina tempaistaan parhaimmat keskuudestamme pois? Pentti poismeno tuo ehdottomasti mieleen tuon kysymyksen, sillä hän oli todella eturivissä siellä missä miestä tarvittiin. Harvinainen rohkeus yhdistyneenä korkeaan moraaliin. Siinä ymmärtääkseni tärkeimmät niistä ominaisuuksista jotka muodostivat Pentistä hienon kokonaisuuden. Pentin synnyinlahja oli syntyä porosaamelaisen poikana. Se kertoo mikä mies sen harjoittaja on. Eivät siihen kelpaa kaikki. Minulla oli suuri ilo saada tutustua Penttiin ja hänen vanhempiinsa vuonna 1975.

Pentti oli siitä harvinainen osaaja, että pystyi luovasti yhdistämään monen eri alan osaaminen. Hän saattoi aloittaa työpäivänsä kirvesmiehenä, sen jälkeen olla poromiehenä, olla välillä kalastajana ja lopettaa päivän pyyntivälineiden tai koneiden huoltajana. Erilaisten töiden yhdistäminen onnistui Pentillä kätevästi.

Pentin lapsuuden ja nuoruuden aikaan Partakon alue eli vielä parhainta aikaa monipuolisine elinkeinoineen sekä vahvoine väestöpohjineen, mutta muutospaine oli jo tuolloin samalla voimakas. Uudet keksinnöt, työmenetelmät ja motorisoituminen alkoivat vähitellen hajottaa yhteistoimintoihin perustunutta elinkeinoelämää sekä luoda pohjaa väestölliselle taantumisen kaudelle, jonka seurauksena Partakon koulukin joutui ennen pitkää lopettamaan toimintansa.

Pentin sukupolvi on kokenut lapsuudessaan ja nuoruudessaan porotalouden kaikki suuret muutokset. Hänen lapsuudessaan poronhoito oli luonnonmukaista siinä mielessä, että konevoimaa ei käytetty eikä kaupankäynti ollut yhtä suurta kuin nykyään. Lähes kaikki perheet harjoittivat kaikkia luontaiselinkeinoja. Kalastus ja poronhoito olivat tärkeimmät elannon lähteet. Oma merkityksensä oli myös pienimuotisella metsästyksellä, keräilyllä ja maatilataloudella. Kauppaa käytiin jonkin verran. Miehet tekivät itse talot, veneet, osin myös pyyntivälineet. Vaatteiden valmistus nojautui pitkälti naisten käsityötaitoihin.

1960-luvulla alkoi poronhoidon murroskausi, jota vauhditti voimakas koneellistaminen. 1960-luvun puolivälissä tapahtuneen moottorikelkka-vallankumouksen seurauksena poronhoidon kulut kasvoivat tuntuvasti ja monet joutuivat luopumaan elinkeinostaan. Tämä johti voimakkaaseen rakennemuutokseen.

Joten haasteita riitti. Oli mentävä välillä muihin töihin rakentamaan poromiehille taloja, jotka teki mahdollisiksi porotilalaki ja myöhemmin luontaiselinkeinolaki. Poronhoito kuitenkin veti puoleensa nuorta miestä. Kannattavan poronhoidon esteeksi oli noussut poronhoidon pirstoutuminen.

Pentti toimi myös yhden kauden saamelaiskäräjien jäsenenä. Keskustellessamme saamelaispolitiikasta hänen kanssaan hänen kantansa oli päästä vaikuttamaan siihen, että saamelaisilla olisi mahdollisuuksia asua ja työskennellä omalla kotiseutualueellaan. Erityisesti saamelaisnuorille tulee olla tarjolla vaihtoehto löytää kouluttautumis- ja työmahdollisuuksia omalla alueellaan, jotta he pysyisivät niin halutessaan lähellä omaa perhettään, yhteisöään, kieltään ja elinkeinojaan.

Tunsin Pentti Vallen aina hyväntuulisena, positiivisena ihmisenä. Humoristinen Pentti oli myös monen toimen mies, joka ei haasteita pelännyt. Pentin ammattikouluna toimi aikoinaan poronhoito ja kalastus. Myöhempinä vuosina työkokemusta karttui rakentajana ja monena muuna. Kenellekään ei liene yllätys, että hän on harrastanut laulua lapsesta ja nuoresta pitäen. Pentin ja hänen isänsä Niileksen tapaaminen vuonna 1973 osoitti miten sukulaisuus yhdistää meidät saamelaiset ja lähentää meidät enemmän kuin tulemme ajatelleeksi.

Pentti oli myös rauhan mies. Muistan miten vuonna 2012 saamelaiskulttuurikeskuksen vihkiäisjuhlan aikana puhuimme eri saamelaisryhmien välillä olevista jännitteistä. Hän totesi minulle, että maailma on silloin saamelaisille parempi kun me kykenemme toimimaan yhdessä, edistämään oikeudenmukaisuutta, puolustamaan vapautta. Hänen johtoajatuksensa oli luottamuksen rakentaminen eri saamelaisryhmien ja valtion välille. Ne olivat hänen mielestään korjattavia asioita. Pentin mielestä kiistat ovat kuluttaneet turhaan energiaa, mutta toisaalta viime vuosien kokemukset poronhoidossa olivat opettaneet johtajuuden ja joukkuepelin merkityksen.

Opin tuntemaan Pentin lupsakkaana ihmisenä, jolta vitsit, tarinat ja kommentit eivät koskaan loppuneet. Hän oli mies, johon saattoi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Häntä arvostivat niin suomalaiset kuin saamelaisetkin yli poliittisten rajojen. Pentin luonnetta ilmentää se, että hän oli valmis auttamaan lähimmäistä silloin kun siihen oli tarvetta. Minulla on ollut suuri ilo ja onni tuntea Pentti. Tästä kohtalon suosiollisuudesta olen todella kiitollinen, sillä puuttuisipa yhtä ja toista mieluisaa muisteltavaa, ellen olisi saanut elää Pentin ja hänen isänsä Niileksen ja äitinsä Elinan moninaisen vaikutuksen alaisena.

Pentti oli myös merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja joka toimi Muddusjärven paliskunnan poroisäntänä, saamelaiskäräjien jäsenenä, paliskuntain yhdistyksen hallituksen jäsenenä ja kunnan valtuutettuna.

Pentti suoraselkäisyydellään osoitti selkeästi, että hän teki asiat, jotka lupasi tekevänsä. Suoraselkäisyys, rehellisyys, mutkattomuus ja avoimuus loivat luottamusta ja luottamus syntyi hänen avoimuudestaan ja rehellisyydestään. Suoraselkäisyys Pentin kohdalla tarkoitti myös vastuun ottamista omista teoistaan. Sitä hän vaati myös muilta. Poroisäntänä Pentti edisti sellaista johtajuutta, joka perustui poromiesten ja kalastajien hyvinvoinnin kehittämiseen pohjautuviin elämäntapoihin. Pentissä yhdistyivät todellinen asiantuntemus, rohkeus, kaikki hyvät ihmisen vahvuudet, merkillisen hienosyinen ja tavattoman kriittinen ihmistuntemus.

Sain Pentiltä ja hänen vanhemmiltaan unohtumattoman opetuksen sukupolvien vaikutuksesta ja suvun merkityksestä. Pentin kanssa viettämäni hetket olivat ainutlaatuisia, ne täytyy kokea. Pentti välitti minulle hänen vanhempiensa ja esivanhempiensa elämän kokemukset. Entisinä aikoina ihmiset saivat täällä elää oman järkensä ja perimätietonsa mukaan. Kuunnellessani Penttiä ajattelin, että siinä oli mies josta huokui voimaa, herkkyyttä ja halua ymmärtää perimmäisiäkin kysymyksiä. Hän kertoi lapsuudestaan saakka seuranneensa poroelinkeinon kehitystä ymmärtäen hyvin sen kehitysnäkymien tiellä olevat esteet ja ongelmat.

Luovuus oli myös Pentin vahvuus. Kuvaava esimerkki tästä on tyttären kertomus, että kun moottorikelkka sammuu 30 asteen pakkasessa ja tela lakkaa pyörimästä tilanteessa jossa kymmenen kilometriä on kotiin, Pentti katkaisi miehen käden vahvuisesta koivusta sopivan pituisen pätkän tukemaan kelkan alustaa ja näin matka jatkui.

Pentti oli poronhoitajan lapsi joka piti tarpeellisena saamelaisen poronhoitokulttuurin tietopohjan siirtoa tyttärelleen opettaen häntä arvostamaan poronhoidon vaativuutta. Pentin tyttärelleen Raunalle jättämä porosaamelainen kulttuuriperintö jatkuu Raunan nykyisessäkin kotiympäristössä saamelaisen käsityö- ja poronhoidon perinteen vaalimisena.