Oula Aikion kylässä vuonna 1970

Monet saamelaisasioiden puolestapuhujiksi ovat nousseet tavallisen kansan parista. Eräs heistä sellainen on ollut vuotsolainen poromies Oula Aikio. Helmikuun loppupuolella vuonna 1970 soitti minulle Oula pyytäen minut tutustumaan ns. allasevakkojen asiaan mainiten myös, että Kemojoki Oy ja Metsähallitus pitäisivät lähiaikoina Lokan ja Porttipahdan altaan rakentamiseen liittyvistä kysymuyksistä tiedotustilaisuuden Vuotson koululla. Lupasin tulla oitis ja sovimme tarkemmin päivämäärästä. Olin aikaisemmin jo tutustunut Helsingissä Haahkatien opiskelija asunnossa Oulan poikiin Marttiin ja Pekkaan, joiden kanssa olimme keskusteluissa sivunneet 1960-luvulla rakennettuja Porttipahdan ja Lokan tekoaltaita ja käsitelleet niiden vaikutusta Lapin paliskunnan poromiesten elämään ja toimeentuloon.

Maaliskuun alussa saavuin Rovaniemeltä postiautolla Vuotson pohjoispuolella sijaitsevan Siikaselän tienhaaraan, jossa Oula oli minua vastassa moottorikelkallaan. Illan hämyssä laskettelimme sitten Oulan ohjastamamalla moottorikelkalla kohti Siikaselkään, jossa Oulan kotitalo sijaitsi. Talon emäntä Maire oli meitä vastassa. Kun olimme juoneet tulokahvit kaivoi Oula kartat esille, näyttäen minulle miten suuren osan tekojärvet lohkaisivat Lapin paliskunnan laidun alueesta pois porotalouden käytöstä. Oulan eloisan ja seikkaperäisen kuvauksen kautta selvisi minulle jo jollakin lailla ne ongelmien mittasuhteet, jotka tekoaltaat olivat alueen poromiehille ja muille ihmisille aiheuttaneet.

Minulle jäi erityisesti mieleen se kun Oula sanoi "kunpa päättäjät tietäisivät minkälaisia vaikeuksia tämä kantaväestö on täällä saanut kokea ja kestää. Sota-aikana saksalaiset tuhosivat kaikki tien varren talot, 1950-luvulla alkaneilla hakkuilla tärveltiin porolaitumet ja sitten kun vielä nämä tekoaltaat rakennettiin. Se kertokoon sinulle miten kierre oikeuksien polkemisessa on täällä tapahtunut." Silti ei ollut epäilystäkään siitä, että häneen oli jättänyt vahvan jälkensä venäläisten partisaanien Lokan kylän tuhoaminen kesällä 1944 ja siinä yhteydessä monien tuttujen saamelaisten silmitön tappaminen.

"Minä olen koko ikäni täällä elättänyt itseni ja perheeni poroilla. Kun sitten nämä tekoaltaat rakennettiin ei minulle ole enää samanlaisia mahdollisuuksia kuin aikaisemmin porojen paimentamisessa." Huomatessaan, että olin hänen kertomustensa ansiosta varsin herkässä mielentilassa, Oula jatkoi tunteittensa ja elämänkokemustensa purkamista. "Sinä Jouni olet muualta siksi luotankin että saatat paremmin ymmärtää, et ole sidottu täkäläisiin eturistiriitoihin. Haluan näinä muutamana päivänä joina olemme yhdessä kertoa sinulle tämän alueen entisestä ja nykyisestä elämästä. Haluan myös viedä sinut tapaamaan muutamia täällä asuvia tervaskantoja, joista muutama on sinun sukulainen."

Oula teki minuun vaikutuksen heti ensimmäisenä iltana niin puheillaankin kuin olemuksellaankin. Huomasin Oulan olevan vahvasti älyllisen ihmisen, jolla oli voimakas tahto ennakkoluulottomasti kuunnella, pohtia ja ymmärtää sellaisiakin perusteluja, joista hän ei ollut välttämättä samaa mieltä. Tuosta ensimmäisestä illasta lähtien välillämme muodostuivat erittäin miellyttävät suhteet. Me keskustelimme niiden päivien aikana jonka vietin hänen kanssaan täällä eletystä elämästä, saamelaisuudesta ja suomalaisuudesta.

Näin jälkeen päin vuosikymmenien jälkeen uskallan tunnustaa, että ystävyyteni Oulaan antoi minulle uuden katsomukseen elämään, sen tarkoitukseen ja suhteisiin. Tuon Oulan katsomuksen ytimen voi kiteyttää sanaan yhteen sanaan; rehellisyys. Monesti nuo Oulan ajatukset ovat eri elämän tilanteissa nousseet sieluni sisimmästä voimallisina sisältäen moraalisen oivalluksen puhuttelevan voiman, jonka sain omakohtaisesti kokea Vuotson koululla järjestetyssä tiedotustilaisuudessa.

"Suonissani virtaa inarinsaamelaista ja kautokeinolaista verta. Silloin kun äitini suku saapui tänne 1800-luvun loppupuolella, elettiin vaikeita aikoja," jatkoi Oula. Olin niin masentunut kuulemastani, että päätin ottaa selvää täällä eläneitten metsäsaamelaisten elämästä. Minulla on ollut ehdoton kunnioituksen tunne kaikkia aikuisia ihmisiä kohtaan ja varsinkin kylän vanhimpia kohtaan, että järkeni kieltäytyi vaistomaisesti tekemästä päätelmiä kaikesta kuulemastani. Siksi Oulan ajatukset eivät ole jättäneet minut rauhaan vuosikymmenienkään jälkeen.

Seuraavana päivänä Oula halusi viedä minut kelkallaan Muteniaan, jossa Tapion veljekset tuolloin asuivat. Astuimme suureen pirttiin, jossa kaikki olivat kotona. Vaihdettuamme kuulumiset innostui Arppa kertoilemaan nuoruusvuosien pyyntimatkoista lähes selättömillä kairoilla. Jokin minulle uusi tavattoman voimakas ja miellyttävä tunne valtasi mieleni kuunnellessani Tapion Arpan kertomuksia vuosikymmenten takaa. Kuinka olin saattanut sulkea korvani Arpan kaltaisilta kertojilta, joita Lapissa vielä tuohon aikaan eli?

Muteniasta jatkoimme Oulan kanssa Sompiojärvelle, jossa käännyimme järven takana olevaan metsänlaitaan, jossa näkyi poromiesten laavu. Poromiehet valpastuivat heti. Hetken he makasivat kumpikin silmät avoimina. Toinen poromiehistä astui ulos laavusta ja laavun takaa alkoi kuulua kirveellä puun pilkkomista. Kohta hän tulikin takaisin mukanaan sylillinen halkoja, jotka hän asetti laavun keskellä olevalle nuotiosijalle. Sisällä olevat miehet olivat kovasti ruskettuneita. Tunsin molemmat miehet. Toinen kertoi miten poroja pitää tähän aikaan vuodesta paimentaa. Poromiesten kommentit Lapin paliskunnan alueelle rakennetuista tekojärvistä ja ympäristön metsien avohakkuista ja maanmuokkauksista oli vahvaa kuultavaa.

Jatkoimme matkaa kohti Lokan tekojärven keskellä häämöttävää metsikköä kohti. Pohjoisten tuulten jyräämien lumikinosten takaa alkoi tuo kummallinen allasmetsä. Ajoimme Oulan kelkalla tämän kummallisen metsikön reunaan. Kuuset nousivat jään läpi korkeuksiin. Ajoimme hiljalleen metsikköön ja Oula pysäytti kelkan sammuttaen moottorin. Täällä merkillisen allasmetsän keskellä ei mikään enää osoittanut ihmisten olemassaoloa. Mahtavien kuusten oksista riippui ripsuina sammalriekaleita. Siellä täällä oli vanhuuttaan tai myrkyissä kaatuneita puita sikin sokin toistensa päällä. Puhtaalla lumella oli runsaasti havuneuloja.

Metsä humisi hiljaa kuin kaikuna edellisenä päivänä vallinneelle lumimyrskylle. Tämä kummituksenomainen metsä sisälsi Oulan mukaan niin epätodellista rauhaa, jota on mahdotonta tässäkään kuvailla. Katselimme Oulan kanssa metsikössä näkyviä poronjälkiä, joista näki miten nälkiintyneet porot olivat yrittäneet lumen alta löytää ruokaa, mutta huonolla menestyksellä. Seurailtuamme jonkin matkaa poron jälkiä huomasimme miten ne olivat kuusikon läpi kulkiessaan napanneet siellä täällä oksistossa riippuvaa naavaa.

Kun olimme muutaman päivän ajan kierrelleet allasalueella, kertoi Oula, että Kemijoki Oy ja metsähallitus pitäisivät sitten huomenissa paljon odotetun tiedotustilaisuuden allasalueseen liittyvistä kysymyksistä. Menimme hyvissä ajoin tilaisuuteen. Väkeä lappoi kirkkaasti valaistuun koulun juhlasaliin. Paikalla ollut Sodankylän kunnanedustaja Näsi selitti allasalueeseen liittyvien asioiden tilaa. Juhlasaliin asteli suoraan porometsästä tulleita hahmoja. Kuuntelin sivussa keskusteluja ja kannanottoja. Lopuksi saapuivat Kemijoki Oy:n ja Metsähallituksen edustajat.

Kas sinäkin olet täällä, kuului eräs paikallinen, joka tunsi minut, huikkaavan. Eteisessä tungeksi lisää väkeä. "Jospa astuisitte sisälle" kehotti Sodankylän kunnan edustaja Näsi levittäen hämillään käsiään ikäänkuin ei olisi odottanut, että tiedotustilaisuus sai aikaan tällaisen väen tungoksen. "Jospa kuitenkin nyt aloitettaisiin", jatkoi Näsi selostaen lyhyesti altaiden historian suunnittelun ja rakentamisen ja menetysten korvausasioiden käsittelyä. Huoneen ilmapiiri tiheni, istuimia ei riittänyt kaikille.

Poromiehet ja muu paikalle tullut allasalueen väki tungeksi toistensa seassa. Kemijoki Oy:n ja Metsähallituksen edustajat vakuuttivat, että kaikki toimenpiteet altaiden rakentamisen, veden alle jääneiden alueiden raivaamisen osalta oli tehty säädösten mukaisesti, mikä ilmoitus aiheutti välittömästi kohahduksen salissa. Kun edustajat olivat saaneet sanottua asiansa he poistuivat, mikä sekin aiheutti salissa olijoiden keskuudessa hämmennystä. Paikalla oli myös Lapin alueradio ja tilaisuus lähetettin suorana lähetyksenä. Sen jälkeen puhui Oula. "Missä onkaan meidän luontaiselinkeinojemme turva", kysyi Oula kokousväeltä. Elinkeinojemme suojaksi tulisikin säätää oma laki, ennakoi Oula.

Oulan jälkeen keskusteluun yhtyi muita ja kyläkokous pääsi vauhtiin. Puheenvuoron käyttäjissä ei ollut vihaa, mutta enemmänkin hämmennystä. Suurin osa tilaisuuden osallistujista oli yhtämieltä siitä, että täkäläisen väestön selän takana laaditut lait eivät enää kelvanneet ja täkäläisten ihmisten oikeuksien turvaamiseksi tarvittiin uusia ja oikeudenmukaisempia menettelytapoja. Tilaisuuden kestettyä vaajaa pari tuntia, ilmoitti Näsi tilaisuuden päättyvän. Selväksi tuli- kuului penkiltä. Kas, siinähän ne asiat tuli esitetyiksi ja vissiin net herran kuulivat ainakin autoradiosta mitä meidän perän ihmiset ajattelevat heidän touhuistaan, puhelivat poromiehet iloissaan siitä, että pitkäveteiseksi venähtämässä ollut tilaisuus oli vihdoinkin päättynyt. Jättäydyin huomaamattomasti jälkeen. Vimeksi ulostulleita kyläläisiä kulki ohitseni. He puhuivat rauhallisesti, kiirehtimättä kuin olivat olleet tulossa työstä eikä kyläkokouksesta. Jo vain on tosi juttu - eräs heistä sanoi osoittaen hiukan kauempana väentungoksessa seisoskelevaa Aikion Oulaa.

Näin jälkikäteen kun katselen taaksepäin on tunnustettava, että näen vieläkin tuon viikon niin selvästi, että nytkin kertoessani näen silmieni edessä kuin elävinä ne henkilöt joita Oulan kanssa tuon viikon aikana tapasin. Näen heidän kasvojensa ja silmien ilmeen heidän kertoessaan menneiden vuosien kokemuksista, joista kuvastuu elämän kokemus ja sen kautta opittu viisaus. Sitä mukaa kun vuodet ovat kuluneet olen havainnut uusien kokemusten ja -tietojen täsmentävän menneisyyttä. Minusta on yhä selvemmin alkanut tuntua siltä, että että useammat alitajunnassa olevat arvostukset ja suhtautumistavat yhdistävät minua Oulan sukupolven ihmisiin yhä enemmän.

Täällä näissä kairoissa Oula ajan ja monipuolisten elämänkokemusten kypsyttämänä oppi näkemään asiat oikeissa yhteyksissään ja myöhemmin yhdistämään yhteiskunnan ilmiöt aivan samalla tavalla kuin hän oli yhdistänyt luonnonilmöt. Oulan kanssa vietetty on myöskin vaikuttanut myöhemmin voimakkaasti elämänasenteeseeni.

Oula Aikion kaltaisten ihmisten elämänkokemusta ja viisautta mielestäni tarvitaan tänä päivänäkin. Oulan ajattelussa oli sijaa nähdä asioita laajasti ja avarasti tajuten poro -ja metsäsaamelaisen kulttuurin monimuotoisuutta, oivaltaa asiat niiden historiallisessa perspektiivissä.