Martti Aikiota muistellen
Paikallislehti Inarilaisessa saamelaisradion entinen toimittaja Sulo Aikio muisteli suurella lämmöllä 6.2.2022 kuollutta saamelaisradion tekniikasta vastannutta Martti Aikiota. Voin mielihyvin yhtyä tähän. Sulon muistelu kertoo Martin monipuolisesta lahjakkuudesta.
Itse tutustuin Marttiin 1960-lopulla. Keräsin tuolloin kalanäytteitä Inarinjärveen laskevista joista. Tarkoituksena oli arvioida missä laajuudessa turistikalastajat verottivat joista järviin vaeltavia taimenenpoikasia. Kerroin Martille mistä on kysymys ja selvitin hänelle arvion tekemiseen liittyviä teknisiä ongelmia. Tarvitsin avukseni Martin kaltaista osaavaa tilastomatemaatikkoa. Martti auttoikin myöhemmin kalanäytteistä laadittavien tilastojen rakentamisessa.
Ensi vaiheessa laadin luonnosmaisen yleiskuvan tilanteesta, jota esittelin Martille. Työsuunnitelman ensimmäinen osa oli kalanäytteiden hankinta, johon osallistuin kesällä 1969. Työn kuluessa panin merkille, että Martti oli utelias, suhtautui avoimesti kaikkiin uusiin ideoihin ja halusi perehtyä miten taimenen biologia toimii ja miten ihmisen toiminta siihen vaikuttaa. Sellaisena opin tuntemaan Martin. Oliko se mahdoton tehtävä nuorelle kokemattomalle ihmiselle? Monet erilliset palat oli ensin sovitettava yhteen. Olin löytänyt sen mitä alusta asti olin yrittänyt löytää; kokonaisnäkemys taimenkantojen huonosta tilasta. Tästä eteenpäin oli rakennettava kalanäytteiden perusteella yleiskuva.
Näin minulle avautuivat mitä houkuttelevammat mahdollisuudet taimennäytteiden hankkimiseen ja kalastukseen liittyvien tietojen keruuseen. Siihen mennessä aihetta koskeva yleiskuva ja tietämys oli hyvin hajanainen. Samoin saamelaisten kalastuksesta ja sen edellytyksistä oli niukalti jos ollenkaan mitään tietoja.
Heittäydyin työhöni innostuneena; vastukset, vastaväitteet ja pyrkimykset laajojen yhteyksien rakentamisessa olivat välttämättömiä. Kirjoitin kaiken ylös. Kesällä 1969 aloitin kalanäytteiden keruun niistä joista joihin Inarinjärven siika ja taimen nousi ja joihin metsähallitus myi tuhansittain urheilu ja virkistyskalastuslupia.
Kirjoitin havainnoistani suuripiirteisesti ja rohkeasti viimeistelypulmiin takertumatta. Nopea innostuminen, nopea kyllästyminen ja siirtyminen täysin uusiin ongelmiin tuli tunnusomaiseksi. Satojen kalanäytteiden kerääminen muistutti yksitoikkoista pakkotyötä. Satojen kalanäytteiden läpikäyminen, pituudet, painot, suukypsyyden määrittelyt ja myöhemmin vielä saalisnäytteiden ikä ja käytetyn ravintoeläinten määrittely. Ne johdattivat jonkinlaisen kokonaisvaltaiseen näkemykseen taimenen biologiasta ja -kalastuksesta.
Kalantutkijan tutkimismenetelmät kalantuotantotutkimuksissa menetelmät ovat samoja myös virtaavien vesien kalantuotanto tutkimuksissa. Levitimme Martin kanssa näkyviin keskeisen osan tutkimusaineistosta sekä sitä valaisevan vertailuaineiston rinnakkaisuuksien, yhteyksien, todennäköisyyksien hahmottamiseksi. Martin laatiman tilastomateriaalin ja haastatteluaineiston pohjalta esiin nouseviin kysymyksiin saatiin vastaukset. Näin saimme valmiiksi lopputuloksen perusteluineen. Kaiken tämän hahmottaminen Martin opastuksella tarjosi minulle polkuja päästä eteenpäin. Loppuarvion laatimiseen Martin tekemä tilastoanalyysi auttoi näkemään minkälaisesta ryöstökalastuksessa oli kysymys silloin kun puhutaan saamelaisalueen taimenkatojen huonosta tilasta. Minun ja Olli Tuunaisen laatima kokonaistilanteen arvio kertoi karua kieltään siitä millaisesta ryöstökalastuksesta oli kysymys.
Inarinjärveen laskevien jokivesistöjen taimenkannoista ei siihen mennessä ollut minkäänlaista tietoa, ei saaliista, kalankäytöstä, virtaavien vesien poikastuotannosta.
Kesällä 1969 tekemämme haastattelututkimus ja kalanäytteiden keruu kertoivat mistä ongelmat johtuivat. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui valtaviin mittasuhteisiin kasvaneen urheilukalastuksen lisäksi Inarinjärven vedenpinnan säännöstely. Se heikensi joista järveen keväällä laskeutuneiden taimenen poikasten kasvua järvessä ja metsähallituksen säätelemätön urheilukalastus jokialueilla.
Martin merkitys korostui taimenkantojen tilaa koskevissa arvioissa; hänen laskelmansa osoittivat miten huonossa jamassa Inarinjärven ja siihen laskevien jokien taimenkannat olivat. Martin asiantuntemus tilastojen tulkinnassa auttoi paremmin hahmottamaan miten laaja-alaisesta asiasta oli kysymys.
Lopuksi
Inarinjärven vesistön taimenkantojen rakennetta aloimme tutkia vuodesta 1969-luvulta lähtien. Taimenkantojen tutkimus oli prosessi, jonka aikana kerättiin tietoa taimenkannoista koko jokeen nousun ja joessa kohdistuvan pyynnin ajalta. Tutkimustulosten perusteella arvioitiin taimen kannan tilaa ja tehtiin johtopäätöksiä sen muutoksista. Tutkimustuloksia voitiin käyttää hyväksi arvioitaessa alueellisia ja ajallisia trendejä biologisissa muuttujissa erityisesti arvioitaessa kalastuksen säätelytoimien vaikutusta taimenkantoihin. Tutkimukset osoittivat sen, että pitkäaikaiset havaintosarjat ovat tärkeitä, jotta ymmärretään ekologisten ilmiöiden muutokset. Muutoksiin vaikuttavat mm. hitaasti tapahtuvat prosessit, harvoin tai tietyin periodein tapahtuvat säännölliset vaihtelut tai hyvin epäsäännöllisesti tapahtuvat muutokset.
Martin monipuolisen tilastoaineksen pohjalta laatimat tulkinnat pätevät yhä tänä päivänä. Kiitos kuuluu siitä myös Martille ja hänen laatimiinsa tietokoneanalyyseihin. Ne kertoivat karua kieltään kalakantojen huonosta tilanteesta. Yhteistyömme aikana Martin mielenkiinto ja palava kiinnostus ei missään vaiheessa lopahtanut. Martti kuului optimisteihin. Martti pysyi omana vaatimattomana ihmisenä. Sen panin merkille käydessäni häntä jututtamassa saamelaisradiossa, jossa hän esitteli minulle uutta tekniikkaa. Martti oli poikkeuksellisen itsenäisesti ajatteleva ja hänellä oli ominaista luova ajattelu. Hän teki oman osuutunsa esimerkillisellä tavalla saamelaisradion kehittämisessä tietäen, että hän oli tehnyt parhaansa eikä ollut tinkinyt omista arvoistaan.
Martti Aikio (Kuvan lähde: Martti ja Anneli Aikion kotiarkisto)